31. joulukuuta 2013

diet! diet! diet! - katteettomien laihdutuslupausten BullshitBingo

Tulosta ja leikkaa oma bingoruudukkosi.
Rasti yli jokainen lehden etusivulta/laihdutusvalmistemainoksen tekstistä löytämäsi ilmaisu!
Neljä peräkkäin ja se on BINGO!


Huomenna se taas alkaa -  vuoden ensimmäinen katumuskausi.

Eroon liikakiloista! Uusi sinä, uusi elämä!
Kohti parempaa, ihanampaa - laihempaa - uutta elämää.
Lupaa sitä, vanno tätä!
Ihme dieettejä, julkkisdieettejä, pikakeinoja - näillä keinoin sinäkin pysyt!
Tuloksena uusi parempi ihminen!

Meille uskotellaan, että läski on huonoa ja hävettävää. Että kieltäytyminen, katumus ja kärsiminen avaavat ovat uuteen parempaan elämään. Että kevyessä elämässä kaikki on toisin - laihana sinäkin olet onnellisempi, parempi ja ihanampi ihminen. 
Mainostajan onnenhetkiä. Nyt jos koska kannattaa vedota kaikin keinoin ihmisen sisäiseen muutoksentarpeeseen : uusi vuosi - jotakin parempaa on luvassa.
Ja myös SINÄ olet oikeutettu siihen parempaan - juuri nyt,  it's now or never - minulle, kaikki, heti, nyt - oikotietä onneen. Että pikatie on ainoa oikea tie - nopeasti, nyt on jo kiire, sillä onhan olemassa riski että joku muu ehtii onneesi ennen sinua ja sinä jäät ilman. Epäonnistut. Pysyt ensi vuodenkin tuollaisena.

Aloita nyt - vielä ehdit ennen tammikuun loppua.

Bullshit Bingossani ei ole kysymys siitä, että jotenkin halveksisin tai vihaisin laihduttamista ajatuksena. Rehellisyyden nimissä pidän enemmän sanasta painonpudotus kuin lahduttaminen - laihduttaminen kuulostaa minun korvassani kovin nopealta ja pakonomaiselta toiminnalta.Eniten minä vierastan katteettomia lupauksia oikotiestä onnellisuuteen ja vaateita siitä, että ihmisen pitäisi olla valmis ja kynevä muutokseen silmänräpäyksessä. Vierastan onnistumisen pakkoa - että tällä keinoilla Sinäkin onnistut, että pakkohan sinun on onnistua voidaksesi tuntea olevasi minkään arvoinen. Vierastan myös kehotietoisen maailmankuvan ympärille luotua valheellista todellisuutta siitä, että alhainen elopaino ja hoikka ulkomuoto on absoluuttinen tae onnellisuudesta.

Loin BullshitBingo lomakkeeni kannustaakseni ja rohkaistakseni ihmisiä ympärilläni nauttimaan muutosta kohti kulkemiseen tarvittavasta matkastaan. Nauttimaan jokaisesta päivästä elämässä, huonoista/ hyvistä -painavista/keveistä - jänittävistä/tylsistä, sekä kaikesta siitä, mitä nuo päivät ikinä pitävätkään sinun elämässäsi sisällään.

Koska kuluttajana minulla on mahdollisuus vaikuttaa omalla äänelläni, olkoon BullshitBingo minun äänikanavani. Haluan nähdä ja kuulla positiivisia kannusteita siitä, että minulla ei ole kiire mihinkään. Haluan, että minua rohkaistaan ajattelemaan sitä, miten kelpaan itselleni (ja siinä sivussa koko maailmalle) juuri tälläisenä kuin olen. Tahdon kuulla enemmän yksilöllisiä inspiroivia onnistumistarinoita - en yksipuolisia  massaratkaisuja koko maailman onnellisuuden takaamiseen.

Olen valmis kohtaamaan tietoisuuden siitä, että toteutuakseen jokainen muutos vaatii aina jotakin tekoja - jotta jotakin muuttuisi, minun on tehtävä toisenlaisia ratkaisuja ja valintoja. Muutosta ei tapahdu, ilman toisenlaisia valintoja - miksi annan siis jotaa itseäni harhaan katteettomilla lupauksilla siitä, miten voin saada kaiken luopumatta mistään. Lisää rohkaisua, vähemmän katteettomia lupauksia ja vaatimuksia.

That's all!

Rakkaudella,
Sallamari

Caribian lämpöä ja bikinivartaloita

Posankka ja posankan tuima tuijotus

Miten ihanaa olisikaan lähettää terveisiä Karibian lämmöstä turkoosin veden ääreltä. Sellainen oikea Karibian loma on vielä haave aarrekartassa tämän tarinan kirkaat (ja kevyesti kloorilta tuoksahtavat) vedet tarjosi  Turun Caribia kylpylä. 

Heti kättelyssä tunnustettakoot, etten ole koskaan ollut viihdekylpyläfani. Minusta on jokseenkin hämmentävää rentoutumisen ja hemmottelun nimeen vannoen lillutella itseään tuntitolkulla haaleassa kloorivedessä. Pidän kyllä kovasti uimisesta, sellaisesta rauhallisesta vajaan tunnin mittaisesta altaan päästä toiseen kauhomisesta jota seuraa lämmin suihku, kuuma sauna ja kotiinpaluu. Kolme tuntia lillumista minun makuuni aavistuksen liian viileissä vesissä on asia aivan erikseen. 

Minä en siis odottanut kylpylävierailua erityisen innokkaana. Alkuasenteeni  kylpyräreissua kohtaan oli jokseenkin negatiivissävytteinen, että onkai sinne mentävä kun PikkuS kylpylävierailua joululomalla niin kovasti toivoo ja kun kerran yksi isovanhemmista on meidät sinne luvannut viedä niin kaippa minä nyt sitten lähden.  Lovely Attitude, eikö.

Caribiavierailusta löytyi paljon positiivista, kun uskaltautuin irroittamaan itseni negatiivisistä energioista ja tää-vaan-on-niin-epämiellyttävää -ajattelumalleista. Päätin antaa kylpylälle tilaisuuden ja lähteä matkaan avoimella mielellä varustettuna - kuulostella mikä viihdekylpyläpäivässä voisi tuntuu minusta kivalta ja mukavalta.

love the skin your in

Äiti-tytär-suhteen ylläpidon kannalta reissu oli kerrassaan onnistunut ja ihana kokemus. Tunnen nimittäin ajoittain  pientä syyllisyyttä siitä, miten vähän yhteistä aikaa minulle ja PikkuÄssälle jää kaikkien arjen kiireiden keskellä. Pikku S oli silmin nähden iloissaan saadessaan ennen kovasti bikineihin sonnustautumista vaativia tilanteita vältelleen äidin hyvällä mielellä uimaseuraksi.  PikkuS ei mitenkään tarkoitetusti ole koskaan ollut tietoinen siitä, että minä olen vältellyt kaikkia niukkaa pukeutumista vaativia tilaisuuksia. Tunnetilojaan on  vaan mahdotonta kätkeä lapselta, jollakin tasolla PikkuS on varmasti ollut tietoinen siitä, miten kylpylässä vierailuun/uimiseen liittyy jotakin äidille epämukavaa ja että äiti harvoin on lähtenyt yhteisille kylpylävierailuille hyvillä mielin. Epävarmiellyttävyyttä on sanomattoman vaikeaa kätkeä reippaan naamion taakse, tavalla tai toisella se pyrkii aina paistamaan läpi.

Hienoa on huomata, miten omaa kehoa kohtaan löytynyt rakkaus on vapauttanut minua. Enää bikinit eivät ole kirosana minulle, eikä uimiseen liittyvät riisuntuminen/suihku/sauna/pukeutuminen -tilanteisiin yhdistyvä julkinen alastomuus ahdista minua enää mitenkään. Vietin kolmisen tuntia kylpylässä bikinit päällä havahtumatta kertaakaan ajatuksiin

mitähän nuo tuossa ajattelevat minusta
näytänkö mä nyt läskiltä ja rumalta
apua, mun läskit hyllyy/maha roikkuu/jalat näyttävät paksuilta
apua, en mä voi

Im finally comfortable in my own skin.

Ja mitä ympäröivän maailman mielipiteisiin tulee, no jokaisella on omansa.
You opinion is registered, but totally irrelevant.
Oma sisäinen kokemus on se ratkaiseva. Se mitä sinä ajattelet itsestäsi, vain sillä on oikeasti merkitystä.
Feel good about yourself, 
and let the feeling shine!

  Ihana yllätys oli treffit Rouvakerhon Toisen jäsenen Kirsin kanssa Caribialla. Viestittelin FBssä kylpyläsuunnitelmistani ja Kirsi kommentoi päivitystäni hihkuen, että kummitytön kanssa ollaan tulossa mekin Caribialle ja niin yntyi, ennakkosuunnitelmista poiketen, meidän vuoden viimeinen Rouvakerho tapaaminen. Kiitos Kirsille ja kummittölle seurasta.

Olenkohan ainoa, jonka mielestä viihdekylpyläaltaiden vesi voisi olla asteen tai pari lämpimämpi?
Liittyykö altaissa palelu jotenkin vanhenemisen mukanaan tuomaan viluisuuteen, vai onko kyseessä kylpylöiden salaperäiset säästötoimenpiteet ja altaiden veden lämpötilaa on todella laskettu? Oli miten oli,  mielestäni vesi Cariabian altaissa oli siellä viimeksi käydessäni lämpimämpää Niin, edellisestä käynnistä on toki vierähtänyt vuosia, joten mahdollista on että aika kultaa nuo muistot.

 Kenties alitajuntani vain hetkellisesti sekoittaa muistoja toisiinsa ja viihdekylpyläaltaisen kuuluukin olla hivenen viileitä, jotta niissä viihdyttäisiin - lämmintä kylpyvettä kaipaillessaan, mieleni yksinkertaisesti vaeltelee hakemaan miellyttäviä muisotoja kesäisen Budapest reissumme muistojen joukosta. Kesällä Budapest reissulla nautin ensimmäistä kertaa elämässäni  aidosti kylpylävierailusta. Terveyskylpylä Széchenyi todella kuumissa altaissa oli ihanaa lillua. Tuolla reissulla nautin ensimmäisiä kehovihasta vapaita hetkiä - nauroin, hymyilin ja koin positiivisiä onnistumisen hetkiä uimapuvussa.

happy summer days

Tämän vuoden viimeiset tunnit lähestyvät.
Mitä sinä haluat ottaa muistoissasi mukaan kuluneelta vuodelta,
entä mistä muistoista haluat vapautua?
Kaikki muistoja ei tarvitse kantaa mukanaan tulevaan.

Uudenvuodenaaton lahjani teille, olkoot niksi muistoista vapautumiseen.

step one - tee lista sellaisia vuoteesi 2013 liittyvistä asioista, joista olet oikeasti valmis uuden vuoden kunniaksi luopumaan
step two - kun lista on valmis, revi se pieniksi palasiksi ja polta takassa tai vedä alas vessapöntöstä (mitä teetkin, varmista että hankkiudut kirjaimellisesti eroon listasta - listan tulee kadota kokonaisuudessaan)

Listan olemassa olon lakkaamisen myötä  vapautat itsesi kaikesta sellaisesta vanhasta energiasta, joka ei olemassaolollaan tuota iloa ja onnellisuutta elämääsi.


Mukavaa Uudenvuodenaattoa!

Rakkaudella,
Sallamari

30. joulukuuta 2013

Vuosi 2013 Instragram kuvina


Tammikuun kuvina on lautapelejä, turkoosia tukkaa, Helsinkikodin suihkuseinään piirrettyjä terveisiä sekä toistuvasti myöhässä kulkevia junia. Kuvat muistuttavat minua monista elämäni tärkeistä arkiasioista työstä, ystävistä ja siitä, että arkisin olen alituisesti liikenteessä. Onneksi minulla on ihania ystäviä ja turvasatama Helsingissä, Lindan koti - minun Helsinkikotini - paikka jonka ovet ovat minulle avoinna aina, kun kaipaan hetken hengähdystä alituiseen työmatkareissailuun. 


Helmikuun kuvat kertovat rakkaustarinoita - elämäni pieniä ja niin tärkeitä ilonaiheita. Lapselle ompelemani mekko kertoo miten paljon pidän vaatteiden tuunauksesta ja DIY -projekteista, ensimmäiset ostamani Minna Parikan kengät puolestaan puhuvat rakkaudestani kauniisiin esineisiin. Kuva Katariina tekemässä pöllötatuointini ensimmäisiä viivoja muistuttaa minua rakkaudesta isoäitiäni kohtaan ja sukset puhuvat kierrätysrakkauteni puolesta, aina ei tarvitse ostaa uutta ja toiselle turha juttu on toisen aarre - kiitos kierrätysajattelun minulla on sukset.


Maaliskuun kuvissa esiintyy tasapuolisesti kipeitä ja niitä ihania puolia elämästä. Ensimmäisessä kuvassa on flamingoaiheinen teemukinalusta Henriikan hoitohuoneessa. Henriikka on terapeutti, jonka kanssa yhteistyössä me olemme kulkenee viimeisen kahden vuoden aikana valtavan pituisen matkan polkua hyvin synkistä päivistä valoa kohti. Toisena kuvana on elämäni toiset Minna Parikat - alennusmyyntiostot - ne muistuttavat minua ikävämmistä hetkistä, niistä hetkistä jolloin holtiton ostaminen oli yksi keinoni selviytyä yli sisälläni vellovan kaaoksen ja ahdistuksen täyttämistä päivistä. Kolmas kuva on napattu hiihtoladulta ja kertoo hyvistä yhteisistä hetkistä PikkuÄssän kanssa. Neljäs kuva taas puolestaan puhuu vapaudesta ja todellisesta nautinnosta, se on napattu vannetanssikurssilla ja muistuttaa minua siitä, että olen löytänyt elämääni kaksi ihanaa uutta liikuntamuotoa, joiden parissa nautin.


 Huhtikuu toi tullessaan pääsiäisen, kevätflunssan, Zentngle taidetta ja vaalean tukan.
Muistikuvissani huhtikuu on kuluneen vuoden kuukausista se eniten hämärän peitossa olevan. Paljon ahdistusta, mutta samalla suuria askeleita eteenpäin. Zentangle piiretely ja sen parissa keskittyminen oli yksi ensimmäisiä askeleita mind-fullness -tilan ja täydellisen läsnäolontunteen etsinnässä.


Toukokuussa toi mukanaan lämpimät kesäkelit. Ensimmäisessä kuvassa juhlitaan vappua, toisessa viimeistellään tämän vuoden ensimmäistä suurta tatuointiprojektia - Tornipöllö ja vaiennut nypläys. Happy Joe muistuttaa minua irtipäästämisen jalosta taidosta. Rohkaistuin luopumaan ylenkatsovasta asenteesta alkoholia kohtaan ja uskallan luottaa siihen, ettei vapaantuneempi suhtautuminen alkoholiin automaattisesti tarkoitakaan sitä että toipumisen sijaan luisun riippuvuudesta toiseen. Viimeinen kuva muistuttaa lämpimistä päivistä - auringontäyttämistä aamukävelyistä työpaikalle.


Kesäkuu toi mukanaan uuden tukkavärin - hehkuvan kuparin - paluu punatukkaiseen identiteettiin. Kakkoskuvassa on kevään toinen keikkavierailu JunttiPee seurana, Kiss hauskuutti meitä hyvällä setärokkisetillä. Karuselli muistuttaa minua hyvistä hetkistä työporukalla työpaikan ulkopuolella. Tasselit puolestaan kertovat uusista ystävistä ja meitä yhdistävistä intohimoista.


Heinäkuusta haluan muistaa juhlinnat ja kimuistoisen kesäloma retken Budapestiin. Budapestissä kohtasin Iv&Candie taiteilijakaksikon ja yhteistyömme tuloksena syntyneen minusta LUX-lehdelle kuvatun valokuvasarjan, aiheena Onnellisuus. Budapestissa matkaan tarttui vuoden toinen tatuointi, kymmenvuotishäälahjani - kiitos upeasta kuvasta DarkArt Tattoo ja Csiga. Kymmenvuotishääpäivämme ja 35 syntymäpäiväni juhlittiin yhdessä ystävien kanssa. Ei Tiffnya tai Cartieria lahjaksi, niiden sijaan minulla on superhieno tatuointi ja LongBoard lauta - sounds more like me.


Elokuussa suunnattiin ensin Fiskarsiin kohtaamaan muita Brittiautoilijoita ja seuraavana viikonloppuna Forssaan jokavuotisen PickNick autotapahtuman merkeissä. Kelpasihan sitä aurinkoisessa säässä ajella. Roll Roycen takapenkillä istuessa löytyi tilaa ja aikaa taiteilulle, elokuun kuluessa minätietoisuuteni ja rakkaus omaa itseä kohden vahvistui ja sitäkautta syntyi ensimmäiset piirroskuvat Fat Positive Me kuvasarjaan. Golfpallo puolestaan liittyy töihin, muistuttaa minua yhteishengen tärkeydestä ja mahtavasta virkistyspäivästä golfkentällä Virossa yhdessä kolleegojen kanssa. Viimerinen kuva on osoitus perheen sisäisestä yhteistyöstä - puu kerrallaan saatiin kesän aikana kaadetut ja pilkotut puut kannettua sateilta suojaan,


Syyskuu toi mukanaan paljon uusia tuulahduksia elämääni. Ensimmäinen kuva muistuttaa toistaiseksi viimeisestä, läpimurron ja eheyttäviä oivalluksia tuottaneesta, terapiakäynnistäni. Paljon kiitoksia Henriikka, oikealla hetkellä otit kiinni juuri oikeasta vihjeestä ja johdatit minut tutkiskelemaan kaikkein kipeimpiä salaisuuksiani - niitä joita yritin salata itseltänikin. Cat is out of the bag, asiat ovat tänään niin paljon paremmin. Toinen kuva muistuttaa äiti-ikävästä ja unelmien toteutumisesta. Haaveilin vuosikaudet, että joskus vielä saisin tilaisuuden nähdä äitini nouruusvuosien piirroksia, niitä joita lapsena mummolassa aina ihailin. Ikävien tapahtumien johdattamana posti toi syntymäpäiväksi minulle ikimuistoisen paketin, kuorellisen lapsuusmuistoja mummolasta enoni ja serkkutyttöjen terveisten kera. Tuosta paketista paljastui kolme kouluvihkoa täynnä niitä vuosien mittaan niin paljon kaipaamiani äidin nuoruusvuosien piirroksia. Äidin eläinopin vihkoon piirtämän kurkipiirrustuksen inspiroimana Katariina tatuoi minulle kuvan kahdesta kurjesta - toisen lentämään lapaluuta pitkin kohti kaukaisuutta ja toisen seisomaan kylkeen lentäjän perään haikeasti katsellen. Kolmas kuva kertoo uudesta harrastuksesta, siitä toisesta minua ihastuttavasta liikuntamuodosta -  Aerial Dance/Aerial Yoga. Viimeinen kuva on sekin kuva unelmien täyttymyksestä. Olen vuosia haaveillut eläimen kallosta kirjahyllyn koristeena, Linda minulle sellaisen antoi. Nyt kirjahyllyssäni on sorsankallo kuvun sisällä pinkin villan päällä lepäämässä.


Lokakuun kuvat puhuvat taiteesta ja ystävistä. Ensimmäinen kuva kertoo Turku Burlesque Weekend vierailustani. Ensimmäinen vierailuni suomalaisessa burleskitapahtumassa oli huumaava, 2014 aijon olla vieraisilla tapahtumissa useammankin kerran. Uusia tuttavuuksia ja vanhoja museoita, toinen kuva on omistettu heille. Kolmas kuva puhuu toipumisesta, toisenlaisista valinnnoista ja elämäntapamuutoksen mahdollisuudesta. Muistuttaa minua elämäntaitovalmentajan luona saamistani työkaluista joiden avulla matka kohti päämäärääni selkeytyy. Neljäs kuva on napattu syyslomaristeilyltä Tukholmaan. Perhe, ystävä ja läsnäolon merkitys, niillä luoaan onnistunut tunnelma. Nautin tuosta yhteisestä reissustamme täysillä.


Marraskuussa katse käänty hyvällä tavalla kohti omaa napaa. Tein rohkeita ratkaisuja omaa jaksamistani silmällä pitäen - rohkaistuin kysymään mahdollisuuksista työajan keventämiseen ja löysin Aerial tunneista itselleni jokaviikkoisen henkireiän, tilan jossa etsiä yhteyttä itsensä kanssa. Yes. That's me. - oivallus siitä, että minä olen vastuussa vain omista tekemisistäni ja ajatuksistani, niinkuin jokainen ihminen ympärilläni on vastuussa omistaan. Marraskuussa saatettiin päätökseen kurkitatuoinnin toinen vaihe,  kahdesta kurjesta se seisova kurki. Viimeinen vaihe tatuoinnista, taustat, on ensi vuoden tatuointiprojektina.


Joulukuu on omistettu joululle ja jouluaiheisille kuville.
Grumpycat pipari kuvaa viharakkaussuhdetta joulua kohtaan - edellisen joulun perusteella pelkäsin pahinta. Loppu hyvin - kaikki hyvin, kuten tiedämme. Pöllöpallo oli tämän vuoden ykköslöytö. Kuusipuuta meillä ei tänä vuonna ollut, joten pöllö löysi paikkansa kristallikruunun yhdestä haarakkeesta. Sopivan korkealla, ettei kukaan yllä pudottamaan sitä. Kolmas kuva on muistutus uusista perinteistä ja siitä miten sellaisia luodaan - Linda ja minä piipahdimme toisen kerran 11.12 katsastamassa Stockmannin jouluikkunaa. Kaksi kertaa samalla päivämäärällä ei ole sattumaa, se on jatkumo, uuden perinteen syntymä.
Viimeinen kuva ja Loop toimikoot päätöksenä tällä vuodelle. Loop, rengas, kuvaa jatkumoa - eteenpäin suuntaavaa liikettä. Sellaista olemassa olevaa positiivista virtausta ja hyvää vauhtia.

Olen löytänyt suunnan ja hyvän myötä virran, jonka mukana haluan jatkaa kulkua tulevan vuonna.


Millainen oli sinun vuotesi 2014?

Rakkaudella,
Sallamari

29. joulukuuta 2013

Sekakäyttäjästä laatutietoiseksi nautiskelijaksi

Special Cookie 2013 - joulun erikoispipari one-of-a-kind

Rajusta otsikosta huolimatta tekstisisältö vähemmän rajua. Luvassa ei ole avautumisia huumeiden täyttämästä elämästä tai muustakaan päihteiden väärinkäytöstä - sorry, but not my cuppa tea - jos elämässäni jotakin erityisen hyvää on, tuollaisella väärinkäyttöakselilla siis, olen onnistuneesti onnistunut sinnittelemään jotakuinkin päihteettömänä läpi tähänastisen elämäni. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ihminen voi onnistuneesti  seurata vain yhtä johtajaa - riippuvuksista ja pakkomielteisyyksissä puhuttaessa siis - ja minä valitsin ahminnan/ oksentamisen/ylensyönnin/kieltäytymisen viitoittaman polun kulkureitikseni. Not better of worse than any other option available - selviytymiskeinoja kaikki - nämä riippuvuudet ja pakkomielteisyydet siis. Täytyy myöntää, että olen harvinaisen uskollista ja tylsää tyyppiä. - yksi ja sama johtotähti on valaissut elämääni, jumalan lailla, ensivalinnasta lähtien. Ehkä se perustavaalaatua ollut minussa asunut elämänpelko on saanut minut käyttäytymään uskollisen monogamistin lailla ja turvautumaan syömishäiriöön jokaisessa hankalassa käänteessä elämässä. 

Tässä vaiheessa toipumista, on oikea aika alkaa keskittyä enenevässä määrin tähän päivään jakaen kokemuksia onnistumisesta ja muutoksesta kanssanne - sen sijaan että vatvomisen vuoksi vatvoisin aktiivisesti pahaa oloa ja kivuliaita menneisyyden tapahtumia - on hyvä hypätä hyviin kokemuksiin. 

Minä onnistuin herkuttelussa. 

Ensimmäistä kertaa [lisää tähän kohtaan mikä tahansa omavalintainen käsittämättömältä tuntuva aikamääre] herkutteluni ei riistäytynyt käsistä kymmeniä päivä jatkuviksi mättöfestivaaleiksi. Herkuttelua kesti tasan yhden iltapäivän verran. Eikä herkutteluhetkestä silmänräpäyksessä tullut ähkyynjohtavaa, aivan kaikkea syötävää - sekä suolaista että makeaa - sisälläänpitävää sekakäyttöorgiaa, vaan herkuttelu pysyi nautiskelu/makustelu asteella. Onnistumiseni tällä kertaa on siis hillitty karkkiherkuttelu, teki nimittäin eilen aivan valtavasti mieli karkkia. Herkuttelu piti sisällään vain karkinsyöntiä, ja mikä parasta vaikka talo on pullollaan karkkia (joulun ja risteilyn jälkimaininkeina) minä en ahminut itseäni totaaliseen ähkyyn avattu pussi /rasia on ehdottomasti aivan pakko syödä kokonaan tyhjäksi -mentaliteetillä.  Onnistuin kuuntelemaan itseäni ja nautiskelin suklaasta ja toffeesta makunautintoina.

Ero ahdistuksen sävyttämän pakkoherkuttelun ja tälläisen oikean huviherkuttelun välillä on selkeä. Huviherkuttelu on rauhallista ja huviherkutteluhetkellä pystyy luontevati olemaan läsnä kaikessa ympärillä tapahtuvassa, kun pakkoherkuttelussa katse kääntyy sisäänpäin ja sitä silmät sumeana mättää kaikkea mahdollista sisäänsä vain saadakseen hetken olla rauhassa omilta ajatuksiltaan, kiputuntemuksilta ja ulkopuolisilta ärsykkeiltä. Huviherkuttelussa ulkopuolisilla ärsykkeillä on tervetullut herkuttelun katkaiseva vaikutus,  ajatus eksyy hyvään televisio-ohjelmaan tai elokuvaan ja puolet suklaasta jää sohvan reunalle. Näin minulle pääsi käymään, unohdin totaalisesti herkuttelun ja jäin tuijottamaan keskittyneenä kuvaruutua.

Suurin ero jonka havaitsen itsessäni, nyt kun ahmintajakso ja herkuttellu ovat selkeästi erityineitä käsitteitä minulle, on ajan loppumisen tunteen poissaolo. Herkutellessä  minua ei nut vallannutkaan(ennen vakiona läsnäollut) salapeäinen tietoisuus ajan loppumisesta - kuin pakkomielteen kaltainen ääni (tai no enneminkin kuvaltavissa oleva äänetön tunne, kuin fyysisesti kuuluva ääni) siitä,että juuri nyt on saatava aivan kaikkea hyvää, suolaista ja makeaa, heti nyt ennenkuin aika loppuu. Tyypillisissä ahmimiskohtauksissa minulla ominaista on ollut tuo ajan loppumisen tunne, vaikken sitä yksiselitteisesti joka kerta pysty edes tiedostastamaankaan. Ylipäätäänkin pakkomielteinen suhtautuminen aikaan on hiljalleen helpottanut.

Terapiahuoneen teemukinalusta

Onnistumisestaan kertoessa on reilua kertoa myös niistä muutoksista ja pienistä teoista, joita onnistuminen on vaatinut tapahtuakseen. Onnistunut herkuttelukokemus juontaa juurensa reilun vuodentakaiseen ensitapaamiseeni Ravitsemusasiantuntijan Patrik Borgin kanssa. Tuo tapaaminen oli yksi ensimmäisiä kongreettisia tekoja kohti tietoista vapaata syömisajattelua - kohti sitä suurinta unelmaani. Ensimmäisenä kotitehtävänä Patrik kehoitti minua laatimaan listan elämäni kielletyistä ja sallituista syötävistä. Myöhemmillä kerroilla pureuduimme listaan lisää, analysoimme sitä yhdessä ja mietimme miksi ja miksi ei -kysymyksiä monelta kannalta. Ensimmäisestä askeleesta toiseen askeleeseen kului reilu vuosi, toinen ottamani askel nimittäin on yksi elämäni rohkeimpia tekoja. Yksi kerrallaan pyrin siirtämään ruoka-aineksia kiellettyjen puolelta sallittujen, vapaasti syötävien, puolelle. Niin, että lopulta kaikki ruoka-aineet ovat minulle ruoka-aineita - eivät kaloreita, kilojouleja, rasva- tai hiilihydraattipommeja - itsenään jokainen aines ei edusta enää mitään ravintoa kummempaa. Tietty jaottelu on yhä olemassa, Patrikin oikeastaan kannusti minua tähän toisenlaiseen jaoitteluun. On olemassa ravintoaineita joita kannattaa, ja ehkä jopa pitääkin, nauttia päivittäin. Vastakohtana näille aineille on tuotteita, joiden nauttiminen päivittäin ei ehkä ole elopainoa ajatellen kovin kannattavaa, mutta kerta-annoksina, hyvällä sydämellä nautittuina, ne eivät ole yhtään toisen vaakakupin aineksia vaarallisempia.  Kolmas suuri askel, ravintsemusasiantuntemusnäkökulmasta katsottuna, oli oikea ruokarytmin ymmärtäminen, että oivailsin sen miten nälkävelka syntyy ja miten se on ehkäistävissä. Kylläisenä, kun tasapainossa oleva ihminen ei ole taipuvainen ahmintaa.

Muutokseen vaadittiin toki katalysaattori - paljon itsestä kumpuavaa motivaatiota ja positiivisia oivalluksia omassa olossa. Läpimurtoja terapiassa ja minärakkauden löytymistä. Omalla kohdallani kaikkein merkittävin oivallus oli häpeän tunteen ymmärätminen ja häpeästä irtipäästämisen säännöllinen opettelu. Ymmärsin, että häpeä meissä ihmisissä nousee tarpeesta olla jotakin erikoista ja hyvää jonkun toisen silmissä. Omat silmämni avautuivat, kun käsitin mikä ero on minun teollani ja sillä miten toinen ihminen tekoni käsittää - se, että jokainen meistä peilaa jokaista tekoa tai tapahtumaa ympäröivässä maailmassa minäkeskeisestä näkökulmasta. Minäkohtainen kokemuksemme, posiitiivinen tai negatiivinen, värittää kaikkea ympärillämme.  aistittavaa. Teinpä minä tässä kohden siis niin tai näin, tekoani katseleva ja analysoiva puoli näkee asian aina omasta näkökulmastaan - voisiko sanoa, että peilaa itseään minussa.
Loppujen lopuksi on väliä ainostaan sillä, mitä itse ajattelen tekemästäni asiasta. Että minun lähtökohdistani teko on ollut hyveellinen ja asianmukainen. Että teko tuottaa iloa ja positiivista mielihyvää minussa. 
Että teko kokemuksena on minulle positiivinen ja kannustava.

Minä voin vaikuttaa ainoastaan omiin mielipiteisiini,
 ottaa vastuuta vain itsestäni ja omista ajatuksitani.

Tämä on suurin oivallukseni.
Se on auttanut minua olemaan enemmän läsnä. Auttanut antamaan anteeksi ja päästämään irti.
Sisälläni vellonut ahdistus on helpottanut.

Tuon oivalluksen jäljiltä ahmintakohtaukset ovat olleet poissa.

Vielä en syvemmin osaa kertoa, mistä ja miten oivallus syntyi - kaikki ajallaan, matkaa on minulla vielä paljon kuljettavana. Siitä huolimatta halusin jakaa oivallukseni, tai oikeammin oivalluksen siemenen, kenties inspiraatioksi juuri sinulle.

Rakkaudella,
Sallamari

28. joulukuuta 2013

Alennusmyyntilöytöjen saldo nolla


Aluksi muutama rivi blogikuulumisia. Blogini sai eilen oman suoran nettiosoitteen ja on vastaisuudessa sis löydettävissä Blogger-palvelun ja Bloglovin/blogilista linkkien lisäksi myös suoraan osoitteessa www.mangosforflamingos.com. Ikioman nettiosoitteen lisäksi olen blogiyhteistyömahdollisuuksia silmällä pitäen luonut itselleni muutaman käsintehdyn yksittäiskappaleen sarjan blogin yhteystietoja kantavia käyntikortteja. Muutamien yhteistyöneuvotteluja on suunnitteilla, tulevaisuus näyttää miten niiden kanssa loppujen lopulta sitten käy. We'll see.

Tänään suuntasin alennusmyyntien kimppuun,  sellaisella kevyellä katselumielellä ja ihan vain paikallisista alennusmyyntitarjontaa katselemaan. Pettymykseni oli suuri, sillä haaveissani oli tehdä yksi tai kaksi löytöä tämän hetken suosikkimallistoni, Lindexin Holly&Whyte, tarjonnasta. Nettisivujen mukaan muutama minua kiinnostava, kivannäköinen peruspuuvillatrikoopaita,  näytti olevan alennettuna. Kaupassa totuus oli toinen, ne paidat joita lähdin katselemaan riippuivat rekissä normaalihintaisina. Holly&Whyte alerekki ei tarjonnut mitään minua miellyttävää. KappAhlin Hamptons Republic 27 on toinen silmääni miellyttävä tuotesarja, valitettavaa kyllä tässä alen ensihuumassa mitään minulle sopivaa ei KappAhlinstakaan löytynyt.

Päädyin siis jatkamaan aleostoksia netissä. Ebay ja Lindexin verkkokauppa - here I come.



Bon Voyage Outfit
paita//Lindex /7Holly&Whyte - hame//H&M - sukkahousut//H&M
 kengät//Minna Parikka//Women are Dangerous Animals
pääkoriste//Cailap - ranteessa//Polar Loop

Holly&Whyte malliston vaatteet ovat minusta aivan ihania. Ylläolevaan Mon Amie-puseroon rakastuin ensi silmäyksellä. Säännöllisen epäsäännöllisesti vannon ja vakuutan itselleni, että raitakuosivaatteet siirtyvät vaatekaapissani so-last-season -osastoon, vain huomatakseni seuraavalla ostoskerralla löytäneeni uuden ja niin-täydellisesti-minun-tyyliseni -raitakuosilla varustetun vaatteen. 

Tunnustan täten salaisen rakkauteni raitakuosia kohtaan. Jos rakkaus raitakuosiin juontaa juurensa menneisyyden tapahtumista, olen mitä ilmeisimmin ollut ranskalainen miimikkotaiteilija jossakin vaiheessa jonkin entisen elämäni varrella. 


Sailor Ohoy!
paita//Lindex//Holly&Whyte - hame//2nd hand löytö - sukkahousut//CM
hiuskoriste//self made - laukku//LV -  balleriinat//H&M - ranteessa//Polar Loop
jalan tatuointi//Dark Art Tattoo Budapest//Csiga

 Toteutin joulun alla pitkäaikaisen haaveeni ja hankin itselleni ruman-kauniin-joulujumpperin. Lämmintä joulunaikaa silmälläpitäien hankintani on tälläinen ohut puuvilla-villa-angora sekoiteneule sellaisen perinteikkään tosivillaisen neuleen sijaan. Neuleen kuva puhutteli minua -  koira ja villapaita - juuri sopiva kaltaiselleni tädille, sellaiselle joka neuloo ilokseen villapaitoja omalle ja muiden lemmikeille.

Olen kovin tykästynyt tuohon neuleeseen. Se on mukava päällä ja sopivan lämmin. Haaveilen toisesta neuleesta kylmenevien kelien varalle. Uskon vakaasti, että kylmät kelit saavuttavat meidät tänäkin talvena. Oikeastaan odotan kylmeneviä ilmoja, sillä haluaisin luistelemaan. Hiihtämisestäkin haaveilen hiukan - viime talvena hiihdin kerran, joten tälle talvelle olen asettanut tavoitteekseni ainakin kaksi hiihtoreissua.


That's all today.

Rakkaudella,
Sallamari

27. joulukuuta 2013

Vajaa kahdeksansataa kadotettua tekstiä myöhemmin


Edellisessä tekstissä vihjailin muutoksen tuulien puhaltavan blogissa.
Puheista tekoihin - aikomuksenani oli poistaa tunnisteita teksteistä. Tarkoituksena oli merkitä ensimmäisen blogivuoden tekstin yksinkertaisella tunnisteella 1 ja toisen vuoden tekstit tunnisteella 2 
- tunnisteiden sijaan onnistuin poistamaan suurimman osan teksteistä. Vain tärkeimmät ja merkityksellisimmät tekstin, toipumistani ajatellen, ovat enää jäljellä.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa - sillä tätähän minä oikeasti halusin. Minä pyysin maailmankaikkeudelta mahdollisuutta muutokseen - pyysin uutta suuntaa, mihin kasvaa tästä pisteestä eteenpäin.

Paljon ihania muistoja, myös paljon kipua ja surua on muutaman klikkauksen jälkeen poistunut bittiavaruuteen. Minulla on salaa huojentunut olo - pöytä on puhdas, mahdollisuus kasvulle annettu.

Tabula Rasa.

Kiitos teille, jotka ovat kanssani kulkeneet blogissani mukana tähän saakka.
Toivottavasti saan pitää teidät seuranani myös jatkossa.


Joskus erehdyksestä, seuraa paras se mahdollinen lopputulos.
Toivon, että tämä on juuri sitä.

Rakkaudella,
Sallamari

Joululahjakatsaus ja motivaatiopurkin kuulumisia


Kiitos tuesta ja rakkaudesta JunttiP
- joululahjapaketista paljastui salaa toivomani Polar Loop 24H Activity Tracker ja extra lahjana puhelimen kanssa synkronoitavissa oleva erillinen Polar sykemittari.

Lahja on sanaton tsemppausosoituksesi minulle, sinun tapasi näyttää minulle, että sinä seisot 100% takanani tukemassa minua elämäntaparemontti projektissani.  On helppo seurata mitä muutoksia on tullut tehtyä ja mitä kaikkea voi vielä tänään tehdä itsensä hyväksi. Laite mittaa niin niin nukuttuja tunteja kuin valveilla ollessa tapahtuvia asioita - aktiivisuutta ja passiivisuutta. Kehuu hyvää päivää ja rohkaisee hankalampana päivänä tekemään vielä vähän lisää itsensä hyväksi.

Ja mikä hienointa, kaikki tälläiset tekniset vempaimet kun ovat kovasti sinun sydäntäsi lähellä JunttiPeeni, tämä vempain siirtää minun maailmassani tapahtuvat pienet tärkeät jutut ymmärrettävässä muodossa osaksi myös sinun maailmaasi.

Laite on ollut minulla käytössä jouluaatosta lähtien - siis nämä kaikkein laiskimmat juhlapäivät. Laivalla ollessa tavoitteekseni asettamasta päivittäisestä aktiivisuusmäärästä tuli täytettyä yli puolet. Hämmentävää, mutta totta, minä kun kuvittelin, että laivalla olo on enimmäkseen paikallaan hengailua ja istuskelua. Laite kertoo ihan muuta, askelia laiskanakin päivänä reissussa kertyi lähemmäs 7000. 

Ranneke siis itsessään näyttää seuraavia tietoja :  päivittäisen aktiivisuustason täyttymistä, otetut askeleet, kulutetut kalorit ja kellon ajan. Laite ladataan tietokoneella USB-portin kautta, täydellä latauksella laite kestää noin viikon verran kädessä ja yksi täyteenlataamiskerta vie vajaan tunnin.
Laite yhdistyy ohjelmaa puhelimessa ja tietokoneella. IPhonelle (luulisin että myös Android puhelimille) on maksutta ladattavissa PolarFlow niminen ohjelma, jonne käyttäjä luo oman profiilinsa johon synkronoidaan Polar Loopin keräämän tiedot. Profiiliin määritellään ne vakiotiedot - ikä, pituus, paino ja päivittäinen aktiivisuustaso (työs kuormittavuus ja perusaktiivisuus) - joiden pohjalta laite analysoi kalorimääriä ja kehittelee erilaisia aktiviteetti suosituksia. Omat suosikkilajit saa myös ohjelman muistiin.

pieni katsaus profiiliini

Olen lahjasta haltioissani - rannekkeesta on uusi tullut suosikki asusteeni. Kulkee mukanani minne ikinä tie minua viekään. Kävin ensimmäistä kertaa tänään kokeilemassa sykemittaria, annoin mittarin inspiroida itseni pienelle juoksulenkille. Hyvin toimii - sydän on paikallaan.


Pieni varoituksen sana Loop laiteesta tähän väliin - laite ei ole mielestäni suositeltava hankinta aktiivissa vaiheessa olevaa syömishäiriötä sairastavalle. Jos tunnistat sairauden itsessäsi (tai ihmisessä lähelläsi) suosittelen laitteen jättämistä kaupan hyllylle. 

Laite triggeröi häiriökäytökselle takuuvarmasti! Laite suoltaa sisuksistaan lukemattomat määrät syntisen kiehtovaa numeraalista tietoa - ja triggeröi sairasta mieltä yrittämään enemmän, pärjäämään vähemmällä ja olemaan vielä ja vielä parempi. Parempi kuin eilen, parempi kuin tänään - vähemmän kuin, enemmän kuin. Hetkinä jolloin numerot yksiselitteisesti määrittävät olemassaoloasi, tästä laitteesta löytää helposti jumalan - oikeutuksen olemassaololleen -   todisteet siitä, ettei tänäänkään ansaitse mitään.

Itsekin tallustelen elämässäni siellä harmaalla alueella - syömishäiriö ei vielä 100% elettyä elämää kohdallani. On yhä toipumassa, en täysin toipunut.

Toistaiseksi suhtautumiseni laitteen näyttämiin numeroihin on neutraalia - kalorimäärä laitteen näytöllä on samalla tavalla vain muutama numero, ihan siinä missä kulloinenkin kellonaika. Laitteen antama aktiivisuussuositus on suositus, johon ei tarvitse reagoida mitenkään - se ei määritä olenko minä hyvä tai huono ihminen. Ei äärimmäistäreagointia toistaiseksi suuntaan tai toiseen. 

Mutta koskaan ei voi olla liian varma. JunttiPee on ottanut asiakseen reaktioideni tarkkailun - jos puheet ja tekemiseni kääntyvät liiaksi siihen haitalliseen/pakonomaiseen suuntaan, laite poistuu käytöstäni.



Sain minä kolmannenkin paketin. Se sisälsi saunatuotteita ja ne paljon kaivatut villasukat.
Vaikka minä kudon ahkerasti itse, villasukat eivät kuulu tuotevalikoimaani. Nautin villasukista mieluiten muiden tekeminä. Jokavuotinen villasukkalahja anopilta lämmitää mieltä aina.
Salaa toivoin tänäkin vuonna tätä villasukkapakettia.
Paljon kiitoksia.

Ja lopuksi motivaatiopurkin kuulumisia.
Joulusta (ja menkkaturvotuksesta) huolimatta helmet liikkuivat tänäänkin siihen toivottuun suuntaan. Muutos on kenties pieni, suunta oikea. Olen onnellinen ja tyytyväinen itseeni.
Motivaatiopurkki itsessään ei kerro mitään, olotila kertoo paljon enemmän. Nautin joulusta ja herkuista - molemmista kohtuudella. Harmaalla alueella ahmimishäiriöisenä herää huomioon, että tahtomattaankin jotenkin testaa itseään, 
 jos nyt otan tämän suklaan ahminko sen perään holtittomasti koko rasian? Entä joulutortut, riittääkö tämä yksi vai pitääkö vetää koko pellillinen vain koska aina ennenkin on tehnyt niin? 

Otan kaksi suklaapalaa levystä, 
tuntia myöhemmin huomaan keskittyneeni kirjaan niin kovasti, että toinen pala odottaa yhä vieressäni sohvalla syömistä. Keskityin kirjaan, enkä ahmimiseen - hups.
Sisäinen oloni on enimmäkseen  tyyni ja rauhallinen - ei ahdista, ekä ole kiire minnekään.
Hetkessä elämistä, todellista läsnäoloa.
Suklaan ahminta unohtuu, kirja vie mennesään.

Muutos on todellista ja pysyvää
ja siihen on lupa luottaa.

rahkaa ja marjoja - sillä perusaamupalalla alkaa tämäkin päivä

Another chapter to my success story.
Lyhyt, mutta merkittävä kappale.

Vietän Loppiaiseen saakka päiviä lomailun merkeissä ja se tarkoittaa, että minulla on kerrankin aikaa blogille.
Blogissa luvassa siis pieniä muutoksia,
 jotakin uutta vuoden vaihtumisen hengessä.

Muutosten vuoksi, blogi  saattaa hetkittäin olla poissa käytöstä,
mutta ei hätää, blogi ei ole katoamassam mihinkään.


Ai niin, se motivaatiopurkin kuva meinasi unohtua.
Tässäpä se.



Nyt minä kipaisen hetkeksi lukemaan toisten bloggareiden lahjakuulumisia heidän blogeistaan. 
Millä lahjalla sinua muistettiin tänä vuonna?
Luen kommenttiboxista mielellään kuulumisia muiden saamien lahjojen osalta.


Rakkaudella,
Sallamari

26. joulukuuta 2013

All aboard eli Joulu Itämerellä

The Jouluristeilyn ohjelma

Terveisiä Itämeren aalloilta. Ollaan onnellisesti kotiuduttu jouluristeilyltä. Minä haaveilin jotakin uutta ja erilaista ohjelmaa tällä joululle, joten JunttiP ottia siakseen toteuttaa tämän joulun suurimman toiveeni lunastamalla meille Riikaan suuntaavaan jouluristeilyn Baltic Princesillä. Minun haaveenani oli viettää jouluna laatuaikaa oman perheen kanssa - juuri tuohon haaveeseen tämäristeily oli loppujenlopuksi täydellinen vastaus. Kahden päivän aikana olen viettänyt läsnäolevia hetkiä perheen kanssa. Kotona olisimme varmaankin istuneet kuka missäkin nurkassa - omassa nurkassamme, jokainen erillään. Yksi leikkien leluillaan ja katsellen IPadia, yksi pelaten ja minä netissä noikkuen välillä kirjaa vilkuillen.

Meidän risteily toteutettiin lapsen toiveet huomioonottaen, se oli lähtökohtana kummallakin meistä aikuisista. PikkuÄssän toiveet olivat tämän matkan aikana etusijalla, joten siellä me istuttiin tonttutuokiossa, kuvabingossa, piparikoristelutalkoissa ja tonttudiscossa. PikkuS vietti aikaa SiljaLandissa leikkien, minä  istuin kirjaa lukien leikkipaikan ulkopuolella lasten touhuja välillä vilkuillen - win/win tilanne meille molemmille.

Vaikka meille tämä risteily oli sellainen lapsen ehdoilla mentävä risteily, ei risteily sisällöltään palvellut pelkästää lapsiperheitä. Tämän vuoden tangokuninkaalliset vastasivat tanssiväen viihdytyksestä ja ilmeisen suurta suosiota he nauttivatkin varttuneemman tanssikansan keskuudessa.

Joulupukki jakoi lapsille lahjoja

Aattoillan päätteeksi pukki vieraili laivalla lasten ilona vielä uudelleen
toivottelemassa meille hyvää yötä.
Risteilyhintaa kuului ruokailut kahdesti päivässä - jouluruokia sisältävä lounas ja aamupäivällä walk-in brunssi. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarjolla riittävästi. Kanssaruokailijoiden jonotuskäyttäytyminen hämmensi hetkittäin, pakko myöntää - pöydät notkuivat herkkuja ja siitä huolimatta toisilla oli pakonomainen tarve kiilata ja etuilla jonossa, kyynerpäätaktiikkaa puolimetriä matalammalla kulkevaa kuusivuotiasta kohtaan käyttäen. Mutta mitäpä muiden käytöstavoisesta, minähän en ole niistä vastuussa - käytin kyllä buffetin suoman tilaisuuden hyväksi ja opastin Pikku Ässää omalta osaltani ruokailujen yhteydessä jonottamisen, tilan antamisen ja kohteliaisuuksien maailmaa. 

Pyydä rohkeasti kohteliaalla sävyllä, jos et ruokaan itse yletä ja sen jälkeen kiitä auttajaa kauniisti. 
Maistele ja makustele tarjolla olevia ruokia
ja ennen kaikkea nautiskellaan ruokailusta kaikessa rauhassa yhdessä.

Sata kysymystä, sata vastausta - äiti kun ja äiti miksi, äiti mitä tämä on
sillätavalla sujuu buffetlounas kuusivuotiaan seurassa.

PikkuS maisteli noutopöydän tarjoilua paljon minua runsaammin. Minä päädyin nauttimaan kalatarjonnasta - kylmäsavulohta, lämminsavulohta, graavilohta ja lopuksi pieniannos paistettua lohta. Ruokavalioni perusrunko ei siis horjunut edes joulupöydässä. Ainoa todellinen kosketukseni jouluruokaan oli rosolli - minä kun pidän rosollista (eniten siksi, että tarjotaan sitä suloista vaaleanpunaista kermavaahtoa). Perusruokailusta poiketen nautin jouluaterialla palan leipää ja maisteluannoksien verran jälkiruokapöydän antimia.



Joulupäivänä risteilulaiva pysähtyi muutaman tunnin ajaksi Riikaan. Shuttlebussi kuljetti matkustajia laivalta Riikan vanhan kaupungin liepeille. Yllätykseksi selvisi, että joulupäivä ei ole Riikassa täysin kuollut pyhäpäivä, sellainen kuin esimerkiksi Irlannissa jossa mikään paikka - edes 24/7 Tesco ei ole avoinna joulupäivänä, vaan Riikassa useat kahvilat ja joulutori olivat täydessä toiminnassa joulupäivänäkin.

Piipahdettiin Riikassa kuuman kaakaon ja kahvikupillisen verran. Suomesta lähtiessä jouluaattona satoi kaatamalla vettä, merellä yön aikana tuuli kohtuullisella voimalla - Riika puolestaan toivotti meidät tervetulleeksi plussa-asteiden ja auringonpilkahdusten voimin.

Kenkävälintani reissulle oli sen verran huono (tai pikemminkin korkea), että kävelyn sijaan suunnattiin bussilla keskustaan. Laiva jää kävelymatkan päähän keskustasta ja toisien kenkävalintojen kanssa olisin ilomielin tehnyt pienen kävelylenkin laivalta keskustaan ja takaisin. 

Turisteja Riikassa
Iloinen ilme kertoo, että kahvila on löytynyt - kohta saa kahvia!

Torilla bongattiin tanssiva poro ja laulavia tonttutyttöjä
Another country - another latte

Joulupukkia koko vuoden edestä, kun kerran jouluristeilyllä ollaan.
Latvialainen versio joulupukista.

Laivan humussa minulle järjesteyi myös tuo paljon arjessakin kaipaamani 'oman hiljaisen hetkeni'. PikkuS ja JunttiP suuntasivat laivan allasosastolle uimaan ja saunomaan, jolloin minä istahdin tunniksi kahvilan nurkkaan nauttimaan glögin, piparin ja hyvän kirjan seurasta. Hetki jolloin kukaan ei vaadi minusta mitään, kukaan ei kysy minulta mitään eikä minun tarvitse sanoa kenellekään sanakaan - Arjen Luksusta. 
On etuoikeutettu ja kiitollinen olo, minun tarpeeni on huomioitu ja minulle tärkeä hiljainen hetki järjestyi käden käänteessä. 


On aika ruotia risteilyn plussat ja miinukset.

Vaivattomuus on se ehdoton ykkössijan saava plussa. Vähän kuin taikuutta, kaikki tarvittava on aina valmiina - ei yhden tai kaksi ihmistä vaativaa esivalmistelua eikä jonkun harteille kasautuvaa poiskorjausvastuuta. 
Enemmän aikaa sille oleelliselle - yhdessäololle.

Toinen plussa on ohjelmatarjonnan runsaus, varsinkin tälläinen yhden lapsen perhe kiittää kovasti laivalla järjestetyn ohjelman määrää ja sisältöä - ei yksinäisen lapsen narinaa siitä, miten tylsää on kun kukaan ei leiki.  Tarjolla oli runsaasti leikkiseuraa.

Laiva on minulle myöls otollinen ympäristö olla läsnä. Olen 'pakotettu', tai no pikemminkin tein valinnan olla poissa tietokoneen ja muiden passivoivien viihdykkeiden välittömästä läheisyydestä - olen läsnä perheen seurassa tietoisen valinnan tehneenä. Halusin jakaa joulun lomapäivät lapsen ja puolison kanssa, ollen heidän tavoitettavissaan, myös henkisesti, siis enemmän kuin yrähdysten ja murahdusten sekä läsnäolevan hahmon verran, tietäen, tuntien, jakaen ja kokien asioita yhdessä heidän kanssaan, 

Lapsuteni joulua väritti hartaus - joulu oli harrasta aikaa. Joulusaunan jälkeen ei saanut enää 'remuta', vaadittiin että tulisi olla hillitysti ja hissukseen. Joulupäivänä ei saanut vierailla kaverin luona, piti olla kotona - luoja miten pitkältä ja tylsältä ne päivät tuntuivat. Nyt aikuisiällä haluan, että joulu on riemukasta aikaa - sellaisia päiviä joihin mahtuu touhua, paljon yhdessäoloa ja vähän sitä meteliäkin.

Hartauteen liittyy yksi ainoita minua risteilyssä hivenen häirinneitä seikkoja. Laivaristeily alkoi yhteisellä joulujuhlalla, jonka huipennukseksi pukki jakoi lahjoja lapsille. Tapahtuma oli iloinen ja lämminhenkinen ja esitteli risteilyvieraille laivalla tarjottavaa ohjelmaa makupalojen verran. Myös hartaampaa ohjelmaa - eikä siinä mitään - jouluevankeliumi ja Enkeli Taivaan -virsi kuuluvat kenties suomalaiseen jouluperinteeseen, mutta niiden esittämisestä olisi voinut poiketa risteilyohjelmassa. Jouluevankeliumi olisi minulle vielä menetellyt, tarinamuotoisena kertomuksena, mutta pöytäseurueemme osaksi saamat pitkät katseet - me kun istuimme Enkeli Taivaan -virren viimeisen säkeistön (se kunnialauluosuus) ajan. - oli minusta ylireagointia. Suomalaista perinnettä, sanoisi joku - ehkä niin, mutta olisiko tuosta voitu luopua, kun Jouluaamuna laivassa järjestettiin kirkko, tilaisuus jonne jokainen hertaampaa ohjelmaa joululleen toivova oli tervetullut. Enkeli Taivaan - virren sijaan minusta olisi voinut esittää jokin muu rauhallinen joululaulu, sillä Enkeli Taivaan on selkeästi tunnustukselliseksi leimaantunut laulu ja minusta risteilyalus tulisi ympäristönä olla monipuolisesti ihmisten erilaisia vakaumuksia huomioonottava.

Laivalla olon plussapuolia on myös vapaus tulla ja mennä - vaihtaa seurapiiriä ja asemapaikkaa oman mieltymyksen mukaan. Jos tarjolla oleva ohjelma ei miellytä, voi vaivattomasti siirtyä seuraavaan tapahtumapisteeseen.
Kukin tyylillään siis. Siksi esimerkiksi Kauneimmat Joululaulut oli mielestäni hyvää ohjelmatarjontaa - tokin kanttori yksin koskentinsoittimen kanssa, oli ehkä vaatimaton valinta. Useamman solistin voimin, kauneimmista joululauluista olisi saanut mukaansa tempaavampaa ohjelmaa mielestäni. Ehkä tuo kauneimmat joululaulutkin sortui aavistuksen verran liialliseen hartauteen, ainakin minun korvaa miellyttäväksi, joten yhtä kappaletta enempää emme viihtyneet siinä tilaisuudessa.

Katselin inspiroituneena pubin nurkan valloittanutta seuruetta. Pelasivat innoissaan lautapelejä - paljon naurua, iloa ja selvästi hauskaa yhdessäoloa. Tästä inspiroituneena tahtoisin minäkin joku vuosi risteillä yhdessä isomman seurueen kanssa.

 Tämä risteily,  perheen kesken, oli tässä kohtaa elämääni juuri se mitä minä eniten tarvitsin - yhdessä oloa kaikkein rakkaimpien kanssa.  Minun suurin lahjani noille kahdelle rakkalleni tänä vuonna oli aika - minä alati kiireinen ja toisinaan etäinen äiti halusin omistaa kaksi vuorokautta aikaa puolisolle ja lapselle.

Minä olin läsnä heidän kanssaan.
Läsnä elämässä.
Läsnä hetkessä jakamassa, kokemassa ja nauttimassa siitä heidän kanssaan.

Piparitalkoita

Muumibingoa
Kenelle risteilyä suosittelen?

Hmmmmm...saisiko tähän kohtaan vastata vielä risteilyhuumassa, että aivan kaikille.

Rehellisesti, aivan kaikille tälläinen joulu risteillen homma ei sovi - ongelmat jotka ovat läsnä kotijoulussa, eivät katoa tai lakkaa olemasta (ja surullisimmissa tapauksissa ovat läsnä vielä korostetusti) jouluristeilyllä. Asshole on asshole sijainnista riippumatta - jos jollakulla on ongelma (tiedätte varmasti ainakin yhden asian mihin tässä viittaan) seuraa ongelma aika usein ihmisen mukana minne ikinä ihminen meneekin.

Yhden lapsen lapsiperheelle minun kokemukseni perusteella jouluristeily on veikeä vaihtoehto.
Se on veikeä vaihtoehto myös ihmiselle, joka omassa elämässään on valmiina uusille vaihtoehdoille totuttujen turvallisten ratkaisujen sijaan. Tanssijalkaiset pariskunnat tuntuivat nauttivan risteilyn ruoka- ja musiikkitarjonnasta, ainakin mikäli hissin kanssani jakavien nauravien pariskuntien jutustelua on uskominen.  Tanssimaan ja syömään me on tänne tultu, sanoivat - not a bad choise, totean minä - ehkä minäkin eläkepäivinä. Ystäväporukat jotka haluavat viettää joulua yhdessä, mutta ei kuitenkaan kenenkään kotona, nauttivat risteilystä taatusti - helppoa,  vaivatonta, ja yhdessäololle jää paljon aikaa. Kenenkään ei tarvitse korjata pöytää, joten enemmän aikaa pelata vaikka hyviä lautapelejä. Niin ja tietenkin suvut ja perheet - kun väkimäärä ylittää kotimökin raamit ja keittiön tarjoilumäärän risteily voisi toimia sellaisena kaikki-saman-katon-alla  -ratkaisuna.

Limudiscon tunnelmia - jouduin seinäruusuksi.
Äiti hei, mee tonne reunalle kun nyt on lasten  vuoro tanssia ja te aikuiset vaan olette.

Palkintomuumi kassissa olkoot muistona tästä risteilystä.

Tänä vuonna minulla meillä vietettiin hyvä ja kaikin puolin onnistunut Joulu.
Tälläisiä jouluja lisää, kiitos.

Blogi on palannut joulutauolta.
Näillä näkymin palaan hetkeksi joulutunnelmiin lähipäivien aikana, 
JunttiPeen 'se toinen' -lahja kun ansaitsee ihan oman postauksen.

Kiitos maailmankaikkeus, olet lastasi kuunnellut.
Kiitos joulupukkia ja te mukavat uudet tuttavat joiden seurassa vietimme aikaa risteilyllä

Rakkaudella,
Sallamari

24. joulukuuta 2013

From me to You - Rauhallista Joulua


Dear Santa,
This is what I wish.

To my enemy, I ask for forgiveness. 
To an opponent, I seek tolerance. 
To my friends Dear Santa, show them the way they are in my heart. 
To a customer, I like to provide kind service. 
To all people around me, I wish time for some charity. 
To every child, send helpful heart to show a good examples.

For me, I wish more love and respect towards myself.

That's all I ask Santa.
All I wish today.

Oh wait,
 this one more wish I still like to make
For you Santa
 I want to wish
 - Very Merry Christmas!

Kaikille blogin lukijoille,
toivon pienen palan sisäistä rauhaa ja minä -rakkautta.

Olipa suhteesi jouluun millainen tahansa,
toivon, että tulevina päivinä sinäkin nautit,
vähintäänkin elämästä itsestään.

You are worth it.

Rakkaudella,
Sallamari





22. joulukuuta 2013

The only way to have a friend is to be one

Kiitos ihanasta viikonlopusta rakkaat ystäväni, kiitos kun kävitte vieraisilla.
Olette omalta osaltanne olleet mukana rakentamassa minun hyvää jouluani - vaikka osan kanssa yhdessä tuumin tulimme tulokseen, että eihän joulun itseisoletus ole se, että joulun pitää nimenomaan olla juuri hyvä. Joulu voi yhtähyvin olla iloinen, mukiinmenevä, ihan ok tai siinähän se, ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin muutaman päivän pituiset vapaapäiväjaksot. 

Joulua edeltävät päivät minun osallani ovat sujuneet tänä vuonna onnellisimmissa ja rauhallisemmissa merkeissä, kuin ikinä ennen - olen vain ollut. Jossakin takaraivossa kutkuttaa pieni levottomuus, tai no pikemminkin epäuskoisuus siitä, että tälläinen seesteinen olotila on oikeasti totta. Että on oikeasti mahdollista tulla onnelliseksi yhdestä joulutortusta ja että oikeasti eikö muka tarvitsekaan pakonomaisesti vinguttaa visakorttia yli kaikkien saldorajoen tarpeettomia tavaroita muille ja itselleen haalien  - joululahjoja, enemmän joululahjoja. 

Vähemmän onkin oikeasti niin paljon enemmän.

Vähemmän itseaiheutettua kaaosta ja pakonomaisia rutiineja - enmmän aikaa rakkaille ystäville. 
Enemmän aikaa rakkaille ystäville - tilaa leppoisalle yhdessäololle ja naurulle.
Enemmän leppoisaa yhdessä oloa ja naurua - entistä enemmän lämmintä hyvänolotunnetta rinnassa.

Yksi rakkaudella nautittu joulutorttu - niin paljon enemmän, kuin koska-nyt-on-joulu-minä-syön -huumassa silmittömällä kiireellä ahmittu torttupellillinen.

rouvakerhon parhaita paloja - päivän sadas nauru

nautiskellaan, lojuskellaan - ja avataan jumiutuneita selkiämme

Ensimmäisiä hetkiä elämässä, jolloin tuntuu hankalalta kirjoittaa mitään erityisen järkevästi muistoiltua tekstiä siitä syystä, että juuri nyt tuntuu niin järjettömän hyvältä.  Absurdeja onnellisia hetkiä - ystävän vieressä loikoilua lattialla nauttien seurasta ja nauraen itsestään ulos kaikkea sitä onnellisuutta, mitä juuri tuossa hetkessä mukana olo itsessään antaa. Onnellisuutta onnellisuudesta itsestään. Iloa siitä, että minä olen nyt tässä - että minä saan nauttia tästä hetkestä ollen täydellisesti lästä - mieli ei vaella, ei mieti tulevaa tai murehdi mennyttä. Kiitollisena ja hämmentyneenä mietin tämän vuoden joulunodotuksen eroa viime vuotiseen - how could I be this lucky?

 Miten kummassa minä sen oiekein tein?
Mistä kumpuaa tämä rohkeus - että uskallan ja uskallan onnistua?

Ystävien seurassa nautin yhden herkun - eikä se johdakkaan sammumattomaan ahmintaan.
Se johtaa tyytyväisyyteen ja syvään analyysiin ystävän kanssa siitä, onko tuo leipomani joulutorttu oikeasti hyvän makuinen ja oikean muotoinen vai pitäisikö sittenkin harkita seuraavalla kerralla tortun täyttämistä vähän toisen lailla tai enemmällä/vähemmällä hillol.

On pakko jakaa lisää omaa kasvutarinaani kanssanne. Ystävien poistuttua, koti tuntui vähän tyljältä ja hiljaiselta - otollinen hetki levottomuudelle nostaa päätään. Jääkaapista loppui lightlimsa - tuo salainen paheeni, jota tykkään nauttia muutaman lasillisen päivän mittaan. Ahdistus huomaa tilauuden tulleen - mun on pakko hakea kaupasta kolaa juuri nyt, koska huomenna mä olen koko päivän kotona ilman autoa ja lapsen kanssa, että huomenna mä en sitä saa. Näin asian perustellen, itselleni ja JunttiPeelle, aloin valmistella itseäni kauppareissulle Draama Queen voivotusten saattelemana - kun sä et nyt kerran voi enää ajaa ja heittää mua sinne kun otin yhden saunajuoman, totean JunttiPeelle. Pakkomielteinen ääni, syömishäiriö, huomaa tilaisuutensa koittaneen - sullahan on vain yksi lahja JunttiPeelle ja luottokortilla voi aina maksaa ja pakkohan sun on ostaa lisää ja olet kuitenkin menossa kauppaan. Osta osta osta, ostamalla olo helpottaa, osta. Pakkohan sun on ostaa, kun joulukin on tulossa ja kaikkea. Jälleen nousi ilmoille sisäinen Draama Queen - siis mun on ihan pakko mennä Cittariin kauppaan, koska me tarvitaan niin paljon Colaa kun sä sanoit äsken, että sit risteilyn jälkeen on ne pyhät ja kaikkea, totean sureen ääneen JunttiPeelle kävellessäni ovesta ulos. Sisäinen minäni vihaa ajatusta Citymarketista ja tietää, että pari pulloa LightColaa ja sen oikeanlaisen joululeivän JunttiPeelle aamuksi tuon rusinoilla varustetun tilalle (kas JunttiPee kun ei siedä lainkaan rusinoita) saa lähiSiwasta - näkyvä minä syömishäiriön äänen kannustamana vakuuttaa, että nyt on juuri se hetki kun minä haluan mennä Cittariin viimehetken joululahjaostoksille, koska eihän nyt rakastava vaimo osta miehelleen yhtä vaivaista lahjaa, puhumattakaan siitä, että lapsi saisi itselleen vaan ne kolme todella toivomaansa lahjaa. 

Ajatukset risteilevät.
Lähden kauppaan.

Ja ajan läheisen Siwan pihalle.
Kiroan pihalla olevaa lätäkköä johon astun (ja koska lähdin vain pikaisesti kauppaa arvata voi, että minulla ei ole balleriina tossun kanssa sukkia - jep lätäkön vesi on kylmää ja jalka sitämyöden märkä). Märän jalan siivittämänä päätän kipaista Siwan halki pikapikaa. Katse hakeutuu hyllyille, näkyvä minä karjuu pettyneenä suoraa huutoa - osta!, osta! ja onko meillä muka tarpeeksi ruokaa, että varmasti rittää PikkuÄssälle ja mulle, niin kun me ollaan huomenna koko päivän kaksin. 
Niin mähän kävin kaupassa just ennen vieraiden tuloa ja olen täällä vain koska meilta puuttuu pari limsa pulloa ja se oikean mallinen joululimppu.

Joululimppu koriin, limsapullot koriin - päädyn kosmetiikka hyllyn eteen katselemaan, kiukkuinen ääni vakuuttaa että ihan varmasti mä tarvitsen nyt uusia hiustuotteita, jotakin sellaista millä sais hyvää kiharaa ja niin parturikin mainitsi siitä lämpösuojasta - pakkohan täällä nyt on vittu jotakin ostettavaa olla - osta! osta! - vain siten minä hiljenen!

Poistun kassalle sanitetti hyllyn kautta - muistin viime tipassa, että terveyssiteet on (oikeasti) lopussa ja niin,  puolukkapäivät ovat ovella. Tiedostan, että ennenkuin joulu on ohi, minä en enää jalallani kauppaan astu - kun ei kerran mitään oikeasti tarvittavaa puutu - joten nappaan sidepaketin mukaani.

Autossa huokaisen - minä oikeasti onnistuin - kävin ostoksilla ostamatta mitään ylimääräistä. Istun pimeässä autossa, nojaa taaksepäin penkissä ja hengitän.
Se määrä itsetietoisuutta, kiitollisuutta ja hyvää oloa joka juuri siinä hetkessä virtaa lävitseni on jotakin sanoinkuvaamatonta. On sanoin kuvaamatonta tajuta, että minä riitän itselleni juuri tälläisenä tässä hetkessä.
Materiaan sidotun minäkuvan noidankehä on katkaistu, itsetuhoisuudelta on hetkellisesti viety merkitys.
Minä en tuhlannut mihinkään tarpeettomaan, koska minä pidän itsestäni. Tiedän todellisen taloudellisen tilanteeni, tiedän omat todelliset tarpeeni - minun ei tarvitse vahingoittaa itseäni kuluttamalla minulla olematonta rahaa, eikä minun tarvitse tavaran tai syötävän herkun määrällä määritellä omaa olemistani.
Minä olen hyvä juuri tälläisenä, näiden kaikkien hyvien ja ikävien tunteiden keskellä.

Että on ihan jees kaivata äitiä vähän, 
se tuntuu hyvältä lämpimältä kaipaukselta eikä enää rintaa repivältä kivulta.
On ihan jees olla iloinen ja onnellinen siitä, miten monta hyvää ystävää viikonlopun aikana on käynyt kylässä.
Ja kyllä, he ovat oikeita ystäviä - he pitävät minusta juuri sellaisena kuin olen.
Minä riitän itselleni ja minä riitän heille.
Mitään salaamatta, mitään lisäämättä tai mitään pois ottamatta.
He tulevat koska haluavat nähdä minua ja tietävät, että minä haluan nähdä heitä.
Tulevat ja menevät - oman tahtonsa mukaan, eivät säälistä tai pakon sanelemana.
Tulevat koska välittävät ja lähtevät, voidakseen tulla taas uudelleen - tai voidakseen ottaa minut vastaan, sillä ehkä minä ehdin heidän luokseen ennen heidän seuraavaa vierailuaan.

Jos onnentunteeseen kuolee välittömästi,
vakuutan että olisinut nyt vainaa.

Mutta ei siihen kuole,
minähän kirjoitan tässä tätä blogitekstiä.

Eikä onnentunne katoa tai hajoa kun siitä uskaltautuu nauttimaan. 
se on, pysyy ja vahvistuu.


Joululahja meiltä ystäville, Thurn und Taxis,  koepelattavana perjantaina.

Virallinen valvoja Mau - vahtii ettei kukaan fuskaa

 Blogi hiljenee muutaman päivän ajaksi, minun lahja itselleni on parin-kolmen päivän kirjoitustauko.
Taukoa itseanalysoinnista ja jatkuvasta oman olotilan pohdinnasta. Ja samalla kyse on luottamuksen rakentamisesta, sillä tämän blogin alulle aikanaan saattama haaste oli kirjoittaa joka päivä jotakin ajatuksia - silloinkin kun mitään sanottavaa ei ole. Tänä jouluna teemana on opittujen tapojen ja perinteiden uudelleen tarkastelu uudessa valossa ja blogitauko sopii tähän teemaan mielestäni loistavasti. Osoitan itselleni, että kaikki blogin minulle tuoma terapeuttinen vaikutus ei katoa, vaikka poikkean blogin alkuperäisen idean viitoittamasta tiestä hetkeksi. Ehkä tässä kokeilussa voi piillä alku jollekin uudelle.

Ajastetut postaukset ilmestyvät - pari viimeistä joulukalenteria ja hyvän jouluntoivotus - ennakolta määritellysti. Ne tekstithän ovat jo olemassa, vaikkakin kerties juuri tässä kohden vielä sinulta hyvä lukija  ehkä vielä piilossa.

Lisää kuulumisia (ja risteilykuvia) luvassa joskus Tapaninpäivän tienoilla.

Take Care!

ps. päivät kuluvat, maapallo pyörii  - vastasipa sinun joulusi sitä punavalkoista ihannejoulua tai ei.
Breath - just remember to Breath - all you need  to do.

Siinä parhaat neuvoni teille,  mikäli paniikki tai ylitsepääsemättömältä tuntuva pahaolo yllättää.

Rakkaudella,
Sallamari