16. maaliskuuta 2014

Jos mä kuolen tänään, mä kuolisin onnellisena

You do mine and I do one for you - jostakin 2000-luvun alkuvuosilta


Otsikko on yksi eilisen illan viimeisiä sanojani - sellainen totaalinen ulimate tunneilmaisu. Eksyin tai siis ihan tarkoituksella suuntasin kulkuni eilisiltana jälleen kerran Turun Baletin, Turku BDSM-yhdistys tuo järjestävä taho noi teknisemmästi ilmaistuna, järjesstämään Fetishclub iltaan. Monesti ennenkin blogissa on avattu taustoja miks-ja-kuinka-ihemeessä sinä nyt tuollaisiin-kemuihin - aiheisiin kykymyksiin, mutta kerrattakoot jälleen kerran (potentiaalisien uusien lukijoiden varalta) - nuoruusvuosina löysin Fetish-yhteisöstä henkisen kotini, ihmisiä joiden seurassa viihdyn ja ympäristö jossa voin avoimesti toteuttaa todellisen minä haluja ja haaveita. Vuosien varreilla olen kokeillut, etsinyt, erehtynyt, löytänyt omaa seksuaalisuuttani BDSM leikkienn kautta - todeten traumakokemuksien selvittelyn ja syömishäiriöstä toipumisen myötä - jep,  tässä kohtaan taan on viisainta selvittää, että tässä kohtaa en traumoilla tarkoita mitään traumaattisia BDSM-tapahtumia tai kokemuksia vaan ylipäätään kaikkea sitä enemmän ja vähemmän radikaalia traumaa joita olen vuosien varrella kohdannut ihan jokapäiväisessä vanilijantuoksuisessa arjessani -  olevani tänään siinä pisteessä, että voin aidosti todeta olevani lopulta eksynyt uudelleen itseeni sillä tavalla, että en tällä hetkellä koe olevani mitenkään True (todellinen, skenen määritelemin termein vakavatiotettava) Kinky ihminen  - niin mikäli termi kinky on jollekin lukijoista aivan outo käsite, niin 50 Shades of Gray -romaaninen satuta-ja-hallitse meininngistä tässä puhutaa siis. 

Nykyäänn kuvailen itseäni helpommin kertomalla olevani fetisisti, fettari, ihminen joka pitään kauniista asioista ja esineistä - saa kicksejä elämäänsä siitä miltä jokin vaate näyttää ja tuntuu  itsen tai toisen päälle puettuna  kuin myös siitä miltä jokin materiaali tuntuu kosketuksessa ihon kanssa.

Etsin itseäni ja uutta paikkaani tuossa tutussa turvallisessa BDSM yhteisössä.
Kuka Minä Olen ja Mistä Jutuista Minä ja Kehoni Pidämme
Suuria kysymyksiä, joihin mieluusti etsin vastauksia nyt yksi pieni askel kerrallaan.


Äärimmilleen kiristetty korsetti on minusta esteettisesti niinn kovin kaunis  ja omalle uumalle puettuna miellyttävä.
Korsetin kiristyksen myötä kehossa tuntuva paine luo sisälleni sanoinkuvaamattoman turvallisuuden tunteen.


Eksyin itse asiasta jaarittelun poluille. Mutta nuo jaaritellutkin sanat olivat niin kovinn tärkeitä saada sanottua itselleen juuri tässä kohtaan. Mitä siis tulee tuohon onnellisena kuolemiseen, istään itsetuohoisesta käytöksestä ei ole tässä kohtaa kyse. Kyse on ystävyydesta ja niin rakkaan ystävän kohtaamisesta monen etäällä - hetkittäin jopa maantieteellisesti aika lähekkäin - toisistamme kuluneen vuoden jälkeen.

Kun aika on oikea, me kohtaamme jälleen.
tuollaisella filosofialla minä elämääni elän

Eilen maailmankaikkeus totesi taas, että luota vaan filosofiaasi
elämässä saa sitä mitä aidosti pyytä
kun aika on oikea.

Ja siellä yökerhon hämyssä polkumme kohtasivat taas
 - minä ja rakasrakas ystäväni I.

Ja koska me kumpikin ollaan ihmisiä, jotka eivät ole valinneet tässä elämässä ensimmäistä ja helpointa elämän eteen tarjoamista vaihtoehdoista, on erossa toisistame ololle ollut syynsä. Mitään draamaa ja tragediaa ei tilanteeseen liity - sorry, olen pahoillani sinulle tuottamastani pettymyksestä, sinä joka itkuista draamaa blokiteksteistä janoat löytäväsi - tai oikeastaan liittyy paljonkin, mutta ei ihmisuhdedraamaa tai -tragedioita meidän kahden välillä. Enemmän elettyä elämää ja omien valintojen varmistelua. Niitä taisteluja, joita kumpikin omassa elämässään, oman elämänsä taistelukentillä, käynyt. Sellaisia, jotka välillä vievät sinut pois sellaistenkin ihmisten luota joista oikeasti tykkäät niin lujaa että sattuu ja joista oikeasti välität niin kovasti.

Kumpikin meistä on ollut omalla tavallaan rikki. Käpertyneenä omaan todellisuuteen korjaamassa itseään ja selvittämässä  itselle oikeita vastauksia elämän isojen kysymysten  - kuka olen ja miksi olen - äärellä. Unohtamatta kuitenkaan ystävyytemme toisen osapuolen olemassaoloa. 

Mulla on ikävä sua ja mä rakastan sua.
viestit ovat sinkoilleen puolin ja toisin vuosien aikana.
Kumpikin tietää, että toinen on olemassa ja tärkeä.
Ja kumpikin meistä kykenee antamaan toiselle tilaa ja sanomaan toiselle, niin että toinen sen sydämestään aidosti hyväksyy, että nyt mun on tehtävä nämä omat selvitykseni täällä ja me nähdään taas sitten kun aika on oikea. Sanatonta ymmärrystä puolin ja toisin.

Edellisen kerrann me nähtiin silloin kun mä olin juuri palannut takaisin kotiin Irlannissa vietettyjen vuosien jälkeen. Odottamatta ja yllättäen löydettiin toisemme Stockmannin ruuhkasta.
Halattiin.
Ja itkettiin.
Kaikkea sitä rakkautta ja ikävää.
Ja sitä, että siinä sä nyt taas olet.
Tuntuu kuin et olisi poissa ollutkaan.

Eilinen kohtaaminen oli kyyneleistä vapaa.
paras oli kuitenkin löydettävissä heti
se tunne, että siinä sä nyt taas olet
ja vaikka sä olet ollut poissa kauan
ja vaikka niin nmoni asia on muuttunut
musta tuntuu silti, ettet sä ole koskaan poissa ollutkaan.

Mies on uusi, kurkusta kumpuava räkäinen nauru huonoille jutuilleni yhä se sama.
Yhä niin  sanomattoman rakas ja niin ihana.
Sisäisesti sama rakas ihana ihminen.
Joka nauraa niissä samoissa kohdissa kuin aina ennenkin.
Ihan niin samoille meidän jutuille kun ennenkin.
Niin viekoittavasti ja hienosti, mies on elävämpi ja vahvemman oloinen kuin koskaan ennen.
Just the way I like my men.


minäkin olen,
vahvempi ja elävämpi kuin koskaan ennen ystävyytemme aikana,
ja samanaikaisesti ihan se vanha tuttu ultrafemme dolly, 
jonka suusta kuuluu epätavallisessa tilanteessa tuo tuttu ja turvallinen kiljahdus
iuuuuuuuuhh! iuuuuuuH!
Siitähän sinä minut tunnistit.

Eilinen ilta, mahtavine kohtaamisineen
lienee taas maailmankaikkuden tapa kertoa minulle
ne asiat mitkä oikeasti merkitsevät.

Kaikkea sitä, mistä elämässäni saan olla niin kiitollinen.
Ihmisiä, joiden olemassa olosta osana elämääni on lupa olla niin kiitollinen.
Kiitos, että sä olet ja että mä saan olla osa sun elämää.

Kiitollinen siitä, että saa rakastaa
ja olla rakastettu.

Kiitollinen siitä, että yksi ihminen riitää muistuttamaan 
hyvistä päivistä
huonoista päivistä
siitä, ettei todellisuus on vain tämä silmänräpäys juuri tässä ja nyt - irrallisena ja kohta unohdettuna
vaan että sitä on elänyt
kokenut, nähnyt ja tuntenut

aikaisemmin
kuin myös tulossa olevina päivinä
että tulee 
kokemaan, näkemään ja tuntemaan

kun rohkeasti vaan antaa luvan itselleen tehdä niin

Rakas I,
miten mahtavaa onkaa
että aika ja paikka olivat eilen oikeat.

sitäpaitsi, en toista kertaa päästä itseäni ja sinua
katoamaan kauaksi ja niin kauaksi aikaa
pois elämästäni.

*heart*

love you.

Eilen todellakin olisin kuollut onnellisena,
tietän siitä että olen elänyt jo monta onnellista hetkeä tässä elämässä.
Tästä eteenpäin ajattelin kalastella niiitä lisää.

Vanhojen ystävien lisäksi,
nostalgian nimissä veresteltiin turvallisissa käsissä
tuolla bileissä vähän muistakin muistoja.
Muistojen syöveristä kaiveltiin esille mielleyhtymiä
Miten hyvältä se tuntuukaan, kun korsetin kiristää ihan äärimmilleen
ja miten nautinnollisen kihelmöivältä 
tuntuvat hellän kipakat ratsupiiskan napautukset pakaroilla.

Mitenkäs teidän viikonloppu?

Minä päivittelen lisää kuulumisia viikonlopun bileistä,
jep bileistä monikkona - minähän olen ollut varsinainen bilehile -
ensi viikon aikana asukuvien kera.

Vähän toisenlaista meno luvassa, kuin noita ainaisia valitusvirsiä.
Elämä tuntuu taas hyvältä, miksen jakaisi sitä tunnetta kanssanne.

Rakkaudella,
Sallamari


6 kommenttia:

  1. Mä olen niin tylsä, ettei mulla ole mitään kokemusta mistään jännästä, mutta toki silti ymmärrän etteivät kaikki ole minun kaltaisiani (eikä tosiaan tarvitsekaan olla, eikä ees kannata). Kerrotko tosta BDSM:stä usein helposti uusille tuttavuuksille ja onko ihmiset yleensä avoimia sille, vai kohtaatko ennakkoluuloja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä olen nykyään tylsä noiden ihanaisten ystävieni hyviä kokemustarinoita kuunnellessani :)
      rohkeinta on ehkä tunnustaa itselleen, että haluaa kokeilla uutta ja ehkä vähän jännittävää - mä olen sitä mieltä näkemäni ja kokemani juttujen jälkeen, että elämässä suurin osa pahaista jännistä jutuista tapahtuu just oikealla hetkellä. Odottamin ja muiden ihmisten jännien juttujen kuuntelu vähän sellaisena tavalla tai toisella sivustakatsojana on taas paskinta koko tapahtumakaaren kulussa. Elämässä ei ole kiire mihinkään, vielä sinäkin löydät jännät jutut. Rohkeutta vaan oman itsen kuunteluun ja kokeilemiseen. Turvalliseen kokeilemiseen.

      Oikeassa paikassa kerron BDSM viehtymyksistäni mielelläni. Joskin olen itse niin hukassa oman itseni kanssa, että aika usein käytän kaikissa kinky yhteyksissä paljon menneistä ajoista kertovia verbimuotoja. Ihmiset ovat niin avoimia, että minäkin häkellyn. Yksi toisensa jälkeen ystäviä ponnahtaa esiin kertoa minulle BDSM harrastuksistaa, niin että minä häkellyn ja läpsytän käsiäni yhteen hihkuen kuinka onnellinen mä oon siitä että ihmiset ovat löytäneet oman seksuaalisuutensa ja kanavan ilmaista sitä kaikien tavoin tyydyttäväti.

      (ja sitten hipsin hetkeksi nurkan taakse ja mökötän maailmankaikkeudelle että miksi mä en saa osata olla noi vapaa ja rohkea ja ihana kun toi on, että miks mun pitää vaan yhä etsiä ja tuskailla ja arkailla ja miettiä häkeltyneenä omaa seksuaalisuuttani. mutta kuten sanottua, kaikella on oikea aikansa ja paikkansa)

      Poista
  2. Tollai kinkyfetish jutut on kivoja, ite oon tosi seksuaalinen ihminen ja olin enen alastonsuomessakin eri yhteisöjen takia, mutten ole enää mutten livenä ole missään koskaan käynyt. Jossain seksimessuilla olis kiva käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kannustan lämpimästi suuntaamaan askeleet seuraaville seksimessuille <3 tiedä mikä hyvä uusi lisäkimmoke sieltä löytyy oman seksuaalisuuden vapautuneeseen ilmaisuun ja toteuttamiseen

      Poista
  3. Kiitos Rakas. t. I

    VastaaPoista