7. heinäkuuta 2014

On the Edge



Hetkiä, jolloin en osaa itsellenikään sano voinko mä erittäin hyvin vai harvinaisen huonosti.

takaraivossa jäytää ajatus,
 että pakkohan mun on ruveta syömään terveellisemmin
rajoitaa ruokamääriä
palata takaisin kasvisruokiin
tai oikeastaan voisi vaihteeksi kokeilla raakaravintoa
minimoida energiansaanti
maksimoida kulutus

tulla paremmaksi
puhtaammaksi
ehjemmäksi

että vihdoinkin olisi valmis

että oikeasti,
mun pitää vaan yrittää kaikkeni niin mä pystyn siihen
olemaan yhtä hyvä kuin toiset
vapaa ja onnellinen

terve.
toipunut
vahva ja onnellinen
puhdas
täydellinen

mun on vaan yritettävä enemmän
enemmän kuin koskaan ennen

sillä eihän tää näinkään voi jatkua

joskushan mun on pakko elää

takraivossa kytee halu juoksulenkille
enemmän treeniä
enemmän
enemmän
ja enemmän

persettäkin tarvis treenata,
mullahan on aivan kamala löllyvä takapuoli
ei sellainen kiinteä ihana pallo
siis että kyllähän mä takapuolista tykkään,
mutta että tälläinen.
sellainen kiinteä pallo kelpaisi.
vaikka isommassakin koossa
mutta ei todellakaan tälläinen

ja enemmän joogaa
sen avulla musta tulee vielä
vahvempi
puhtaampi 

oikeasti toipunut

siten että koko maailma tunnistaa mussa toipuneen
sellaisen vahvan selvinneen ihmisen

hyvän ihmisen
paremman

rakastettavamman

puhtaamman



Mikä vitun pakko sitä on kesä toisensa jälkeen olla näin sekasin.
Näin hukassa ja näin eksyksissä elämäänsä ja ajatuksiinsa.

Nyt mä sentään tajuan, ettei mikään noista ajatuksista ole totta.
Oikeasti totta.
Kapinayritys todellisen minän toiveita vastaan.
Tai toinen kapina oikeastaan,
sitä ensimmäistä kapinaa tukahduttamaan.
Ensimmäinen kapina sanoo, 
syö ja tuhoa
- ja sitähän tässä on viikkotolkulla jo toteltu
toinen tahtoo korjata asian,
tuhota epäsuoremmin kieltämällä kaiken.

todellisen minän tahto taiteilee noiden kahden ristitulessa,
väistyy viisaana taka-alalle
mutta kehoparkani joutuu sietämään kaiken taistelun
Once again I am a battlefield.

Onko pakko jaksaa?


Tänään mä oikeasti tahtoisin vain luovuttaa.

Rakkaudella,
Sallamari

2 kommenttia:

  1. Hei!

    Löysin blogisi ja ajattelin vain kirjoittaa että olet todella kaunis ja sinulla on ihania vaatteita! Varsinki hameet ja mekot (uskaltaisinpas itekkin pitää tuollaisia). Tunnut todella räväkältä ja ihanalta ihmisiltä. Anna tuota räväkkyyttäsi vähän minullekkin etten olisi tälläinen "anteeksi että olen olemassa"- ihminen.
    Pidä lippu korkealla, koita jaksaa ja asenteella eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta tsemppauksesta <3

      Poista