30. syyskuuta 2014

Syksy - uudet tuulet ja vanhat tutut

Teetä ja sympatiaa

Viikonlopun aikana blogi sai kevyesti uutta ilmettä. Otsikkopalkki uudistui kokonaan ja välilehtien sisältöä parantelin hienovaraisesti - muutama uusi juttu tuonne Liikunnan Iloa Etsimässä -välilehdelle ja vähän kirjoitusasun oikomista, ei siis mitään kovin radikaalia muutosta tällä kertaa.

Mitäs tykkäätte?

Haikailen itse vielä pientä lisähiomista blogin ulkoasuun ja välilehtiin. Joskaan en vielä ole tarkalleen hahmotellut itselleni millaista hiomista ne tarkalleen kaipaavat - jotakin pientä ja melkein huomaamatonta jopa. Kenties uusi välilehti kaikista hyvistä huuhaa jutuista voisi olla paikallaan.

Mietinnäksi menee.

Ehdotukset ovat tervetulleita, 
joskus ulkopuolisen silmin näkee paljon selkeämmin kuin kirjoittajan itsensä vinkkelistä katsoen.


Ihanaa ileveilyä Dinosauruksia ja ihmisiä -teemalla
#dinosandhumans #friendie #järkevää#asiallisetaikuiset
  #eiksnoikinvoiskäyttäytyäikänsämukaisesti #oivoi

Vanhoja tuttuja - katogoriaan pääsee tänään ihana sympaattinen kahvihetki ja bloggareiden iltapäiväyhdet Hard Rock Cafe'ssa bloggailun kautta ystäväkseni löytyneen Laran kanssa. 

Universumi johdatelee meidät tapaamaan toisemme epäsäännöllisen säännöllisesti Helsingissä. Meidän tapaamiskaupungissa sinällään ei ole mitään sen kummenpaa hassua, paitsi se tosiseikka että kumpainenkaan meistä ei asu täällä Helsingissä ja silti me tavataan aina Helsingissä. 

Lara kirjoittaa hassunhauskaa inpiroivaa Aaveplaneetta blogia, jonka minä joskus oman blogielämäni alkuaikoina bongasin lukulistalleni. Sitten me kommentoimme toisiamme puolin ja toisin, päädyttiin lukemaan aktiivisesti toinen toistemme blogeja ja sitäkautta sitten puolivahingossa kerran tavattiin Helsingissä ja ystävystyttiin myös bittiavaruuden toisellapuollella tosielämässä.

Laraa saan kiittää BubbleTea -juomiin tutustumisesta.
Ensimmäisellä tapaamisella me käytiin Helsingin rautatieasemalla Bubble Tea kioskista hakemassa kylmää juomaa. Lara kehoitti rohkeasti kokeilemaan Bubble Teatä ja niine hyvineni minäkin sitten tuohon Bubble Teahen ihastuin.


Laralla on supervinkeä tyyli joka saa minut alituiseen hyvälle tuulelle.
Pieni ihana yksityiskohta Laran asusteista tässä.

Tänään piipahdettiin Bubble Tean sijaan Citycenterin Ouncessa lämpimän teekupin äärellä keskustelemassa elämästä, ihmisistä ja bloggailukokemuksista.

Hämmästeltiin yhdessä ihmisiä ja anonyymiteetin suojiin kätekeytyvien ihmisten julmuutta. Enemmän oikeastaan sitä sitä, mikä on se perimmäinen tarve jota pyritään tyydyttämään bloggareita netin keskustelupalstoilla raadellessa. 

Tai minähän en tuollaisesta oikeasti mitään tiedä - blogini on saanut olla koko olemassa olonsa ajan kaikin tavoin negatiivisuudesta vapaalla vyöhykkeellä. 

kiitos, kiitos. kiitos. 

Toista kuuluu olevan kanssabloggaajan osalta - ja minua surettaa vähän. Ei niinkään Laran puolesta vaan enimmäkseen siksi että joku ihminen on valmis kirjoittamaan toisesta ihmisestä viiltäviä lausuntoja tuntematta tätä ihmistä laisinkaan. Montako askelta tämä armottoman kritiikin koko maailman nähtäväksi heittävä on milloinkaan ottanut kritiikin kohteen kengissä kävellen?

Voiko sitä silloin kritisoida toista ihmistä,
kun oikeasti ei tiedä omakohtaisesti millaista polkua toinen on matkansa varrella kulkenut?
On helppoa katsella kuvaa ja sanoa, että toikin kun on tollainen,
miettimättä oikeasti hetkeäkään syytä omaan ärtymykseensä.
Tai niitä tekijöitä ja omakohtaisia kokemuksia,
joiden vaikutuksesta tuo toinen on tänään juuri tuollainen.

Syitä siihen, mikä saa ihmisen pitämään jostakin asiasta.
Nauramaan jollekin sellaiselle, josta minä tai tuo ei kyllä lämpene ollenkaan?
Miksi tänään tuollaiset vaatteet,
vaikka eilen oli aivan toisenlaiset?

Oikeastaan,  tuo ihminen on kyllä aika isonkin himpun verran minusta kiinnostava.
Ehkä sellaisella en alkuukaan käsitä tavalla,
tai sitten enemmän wow elämyksenä,
tai siksi että se saa minut hymyilemään
tai haaveilemaan että olisipa minullakin tai osaisinpa minäkin.

hämmentää
kadehdittaa
ahdistaa
kiukuttaa
ihastuttaa
kummaksuttaa
pelottaa
oudoksutaa
inspiroi
muistuttaa

When ever there is an action,
there is always a reaction behind it to reason it.

Ei anonyymiteetin turvin toisesta ihmisestä negatiivisin sanoin kuvaillen 
nettipalstan suojissa avautuminen silti milloinkaan se oikein toimintatapa ole.

Mitä hyvää pahoilla sanoilla universaalissa mittakaavassa voisi saada aikaa?
Miksei mieluummin puhuisi jostakin aivan muusta, 
sellaisista minua ihastuttavista ja inspiroivista asioista.

Every word has a value.

Jokainen ajatus on eteenpäin laitettua energiaa.
Liikeelle laitettu energia palaa lopulta ana takaisin lähtöpisteeseen.

One day karma bites your own bum,
sanotaan.

Voisikot huomenna vain inspiroitua ja ihailla?
Rohkeasti luopua niiden pelottavien, hämmentävien ja ehkä vähän hävettävienkin asioiden huomioinnista - keskittyä siihen mikä maailmassa minusta on hyvää ja kaunista?


Rakkaudella,
Sallamari

29. syyskuuta 2014

If you believe, you will receive

If I die today, I die happy


Tekisi mieli kirjoittaa kymmeniätuhansia sanoja siitä miten vaikeaa on kirjoittaa hyvästä olosta, sillä olisi todellakin helpompaa kirjoittaa kirjoittamisen vaikeudesta kuin yksinkertaisesti hehkuttaa hyvää ja onnellista olotilaa. 

Pieni paradoksi.

Vaikeista päivistä ja surullista hetkistä syntyi helpommin tekstiä,
kuin päivistä, jolloin kaikki on helppoa ja hyvin.
Oli helpompaa avata raskaan mielen saloja,
kuin päästää ihmisiä katsomaan sisälle onnellisuuteeni.

Ehkä minua vain pelottaa,
että onko tää oikeasti totta
pysyvää
oikeasti minun
sellaista joka ei lähde pois
jos hetkeksi nyt suljen silmäni

Ehkä juuri siksi onnellisuudesta kirjoittaminen pelottaa hieman.


Making friends


Omistin viikonlopun rohkeudelle.

Astuin rohkeasti ulos omalta turvallisuusalueeltani ja lähdin tutustumaan maailmaan.
Sain kutsun mitä ihanimpiin kotibileisiin ja itselleni epätyypilliseen tapaan vastasin lopulta kutsuun myöntävästi - lupasin, että mä tuun vaan ihan piipahtamaan teidän bileissä.

Luvassa oli täyteen ahdetun omakotitalon verran vieraita ihmisiä ja hyvää menoa.
Pieni ääni takaraivossa huusi aivan helvetin lujaa.

Että mitä vittua sinä siellä teen,
että me suhtaudutaan kaikkiin ihmisiin aivan helvetin varauksella,
ihan vitun keilteisesti
ei
eikä me haluta pitää hauskaa,
eikä varsinkaan olla sen arvoisia että mitenkään voisi olla lupa pitää hauskaa
mitä vittua on hauska?
ei
EI
no means no
ja niinku, mitä nekin ihmisen susta ajattelee kun sä oot tollanen
socially retarded
etkä sä oikeasti tajua ihmisiä
tai siis että
sähän vaan oot
no vittu tollanen

Todellinen minäni on vahvempi,
kuin se pieni ääni takaraivossani enää ikinä.

Sisimmässäni mä tiedän,
että juuri nyt on tullut aika päästää uusia ihmisiä elämään.
Ja uusia ihmisiä tapaa vaan poistumalla oman turvallisuusalueen ulkopuolelle.
Life is out there.

Jaa, että miten kävi?
Että kuolinko mä?

Noup.
tai siis, että en kuollut ja erittäin hyvin kävi.
se ihan vaan hetken piipahtaminen
 vierähti aamuviiteen jatkuneeksi laatuajaksi 
hengailuksi hyvässä seurassa

löysin rohkeuden itsestäni,
löysin uusia ihmisiä elämääni

Houston, 
we have a positive connection.

paljon naurua
samalle taajuudelle viritettyjä ajatuksia
paljon uutta
positiivisia kokemuksia

yhteisymmärrystä siitä,
että maailmassa ei milloinkaan voi olla liiaksi
glitteriä, tylliä eikä vaaleanpunaista hattaraa

mä en kyllä oo koskaan ennen -lauseita
mä rohkenen kokeilla -lupauksia
toi on ihan uutta -ihailevia ihmetyksiä

hyvää onnellista oloa.
aito minä kokemus.

kokemus siitä, että mä voin olla juuri minä.
maailmahan hyväksyy minut juuri tälläisenä,
 kun minä nyt osaan hyväksyä itseni
rakastaa kaikkea tätä
 itseäni
 juuri tälläisenä.

there is the magic formula
to wow someone else,
you first have to fall in love with yourself

antaa lupa itselleen tutkia elämän ihmeellisyyttä
toivottaa ennestää tuntematon ihminen lämpimästi tervetulleeksi elämääni juuri tuollaisenaan

 ihastua siihen mitä näkee toisessa ihmisessä,
häneen tapaansa kantaa itseään ja olla läsnä kehossaan,
sitä miten ihanasti lihallinen toinen ihminen osaa olla.
Puolittain ihmetellen ihailla
 todeta, että todella joo noin sen voi tehdä.
löytää toisesta ihmisestä
pieni ripaus lisää onnea omaan onnellisuuteensa.
antaa ja saada.

kiitos. kiitos. kiitos.

Kaikki alkoi yhdestä pienestä askeleesta 
tarkasti määritellyn turvallisuusalueeni ulkopuolelle.
trust me, tämä seikkailu ei ollut lainkaan epämukavaa.
 päinvastoin.
Thanks for this adventure.
You know who you are.
yes you do.
I know it.

Tähän kertomukseen luvassa jatkoa vähän myöhemmin otsikolla,
"Tässä mä nyt olen kun mä kerran lupasin tulla kokeilemaan."


Kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari


 Kenestä sinä viimeksi ammensit positiivistä voimaa itseesi?

25. syyskuuta 2014

Random act of Kindness

Random Act of Kindness eli yllätyshyvyys - motiiveista vapaa, odotukseton, sekä spontaani mutta samanaikaisesti tarkoituksellinen, ystävällinen teko toista ihmistä kohtaa, joka lisää sekä tekijän että teon kohteen onnellisuutta.




Suuntasin tänään ensimmäistä kertaa työpaikalle tälläviikolla,
 takana kolmen päivän sairasloma heti tämän viikon aloitukseksi.

Työpöydälläni odotti yllätys.

Lahja.

vailla parane pian korttia,
eikä tänään ole syntymäpäivänikään,
tai muu vastaava "tänään on hyvä muistaa" -päivä.

A Random Act of Kindness


Suurenmoinen yllätys työtoverilta.
Elämäni ensimmäinen Bändipaita.

Minäkun kerran erehdyin paljastamaan,
että salaa vähän fanitan ainakin yhtä bändiä
että fanittaisin julkisestikin,
vaikka puuman maineenhan sillä saisi.
Mutta mitä väliä sitä enää tässä iässä on.
Mä oon jo niin aikuinen, että kyllä mä kestän.
Harmittelin siinä sivussa haikeana,
ettei mulla oo koskaan ollut yhtään bändipaitaa,
sillä mä en oikein ole koskaan osannut fanittaa mitää niin tosissani.
Että mä olen vähän sellainen salafanittaja,
tai wanna-be fani,
kaappifani
...mitä niitä nyt on...
teidättehän te,
mä olen niitä jotka ei hienosti osaa kovaan ääneen huutaa ilmoille fanitustaan
musiikin tai juuri minkään muunkaan suhteen
...ja että ehkä mun tyyliini voisi nykyisellään lisätä jonkun sopivasti Kitschin ja muun vaatekaapin kanssa tietyllä tavalla yhteensopivan bändipaidan.




Nyt minulla sitten on sellainen
aito ja oikea 100% official merchandise bändipaita.
Minun vaatekaappiini sopivassa tyylissä.

Random Act of Kidness tuotti iloa jo tänään koko työpäivän.
Minä tepastelin tyytyväisenä ja onnellisena uuden bändipaitani kanssa ympäri toimistoa
nauttien täysin siemauksin fan-girl -hetkestäni.

Olen iloinen ja kiitollinen yllätyslahjasta.
Iloa ja kiitollisuutta on jaettu Instagramissa, Facebookissa kuin myös nyt täällä blogissa.

Kel onnellinen on, se kitollisena sitä maailmalle jakakoot.

kiitos. kiitos. kiitos.

Tämä ensimmäinen bändipaita on ensimmäinen spontaanisti minulle annettu lahja, jonka osaa ottaa vastaan kiitollisena ilman vaivaantuneisuuden tunnetta. Olen projisoinut itseni lahjan antajaksi ja ollut hämilläni ja hyvin vaivaantunut suunnitlleen joka kerta kun joku on muistanut minua - randomisti tai merkkipäivän johdosta. Syömishäiriö, masennus ja epävakaa persoonallisuus ovat piirteitä, joiden kanssa eläessä ihminen helposti luokittelee itsensä (muka)pyyteettömäksi marttyyri antajaksi. Sellaiseksi, joka evää itseltään oikeuden ottaa vastaan mitään ikinä milloinkaan, sillä eihän tälläinen marttyyriantaja heikkouksissaa ole lahjan arvoinen.

But Im over all that now.
Nautin suunnattomasti lahjan saamisesta.

Because we are all worth some gifts.

Minun vuoroni laittaa hyvä kiertämään.
Kiitos lahjasta Anniina.

Lahjasta kiitollisena,
Sallamari

24. syyskuuta 2014

P333 kuulumisia - syksy inspiraatioita

P333 - autumn options

Viileän syyssään saapuessa muistuu mieleen jälleen kongreettisesti, että P333 syyskokoelmastani uuppu vielä yksi palanen - viileässä kelissä lämmittvä takki.

Väliaikaisratkaisuksi - oikean takin löytymistä odotellessa - kaivoin varastojen kätköistä pari vuotta sitten Seppälästä ostetun vyöllisen syysviitan. Viitta on kaikkineen ihan kiva, mutta suurien hiha-aukkojen vuoksi aavistuksen epäkäytännöllinen.

Tämän syyskauden lempivaatteekseni on jo nyt valikoitunut kollaasikuvassa esiintyvä mekon kaltainen KappAhl leveähelmainen musta mekko. Ainoa poikkeus kuvan mekoon on täyspitkät hihat, jotka tekevät lempimekostani näihin syyskeleihin täydellisesti soveltuvan monikäyttöisen vaatteen. Kenkiä ja asusteita vaihtamalla yksi ja sama mekko taipuu uskomattoman moneen tilaisuuteen sopvaksi asukokonaisuudeksi.


Millainen on sinun lempivaatteesi tälle syksylle?

Rakkaudella,
Sallamari

21. syyskuuta 2014

Historian ensimmäinen Turku Pride

kuva lainattu Vihreät Turku Pridessä FB sivulta - kuva: Matti Nikama

Eilinen päivä vietittiin ottamalla osaan värikkäseen, tunnelmalliseen ja ihanaan Turku Pride -tapahtumaan. Minä, JunttiPee ja PikkuS kuljimme kulkueessa osana Vihreiden kulkueblokkia. 

Salon Seudun Vihreät olivat kulkeessa edustettuna upeasti kahden perheen voimin.

Turku Priden slogan vapaus valita, oikeus olla puhutteli minua miettimäänn, miten monessa eri joukossa minä voin ottaa osaa tälläiseen positiiviseen mielenilmaukseen. Minulla on varaa valita - vihreän blokin lisäksi olisin voinut sijoittautua vaikkapa polyamoristien, biseksuaaliksi itsensä lukevien tai vaikkapa BDSM ryhmittymään itsensä kuuluvaksi tuntevien ryhmittymään.

Niin ja olenhan minä myös seksuaalisen monimuotoisuuden tiedostava kasvattaja joka syli avoinna on kannustaa oman lapsen ystävineen kohtaamaan maailmaan sellaisella asenteella, että jokaisella tulee olla vapaus valita, oikeus olla juuri omanlaisensa yksilö.


Hetken verran vetää nuorta mieltä vakavaksi, kun yhdessä joukolla pohditaan
mitä ne oikein tarkoittaakaan  nuo mahtavan kuuloiset sanat VAPAUS ja OIKEUS

Tunnelma pridekulkueessa oli iloinen ja lämmin.
Turunsanomien uutisointi pridemielenosoituksesta saa hymyn kaareutumaan huulilleni uudelleen ja uudelleen, joka kerta kun bongaan uutisen Internetin syövereistä. Varsinainen mielenosoitus - tai no kajautettiinhan me Vihreät iloisena huutokuorona ilmoille lukuisia kertoja reipas iskulause "Rakkaus kuuluu kaikille!". Eikä me suinkaan iskulauseinemme oltu ainoita, paljon puhuttelevaa kannanottoa rakkaudesta ja itsemääräämisoikeudesta kaikuii ilmoille matkan varrella.

Niin ja bongattiin tuon mielenosoituskulkue reitin varrelta yksi vastamielenosoittaja 
tarina Sodomasta ja Gomorrasta kyltissään.


bongasin Vinokinon ihanaiset #nunnie tytöt puistojuhlassa

Paljon kiitoksia Turku Priden järjestäjätaholle.
Oli ilo olla mukana kulkueessa.
Kiitokset myös kanssavihreille hienosti organisoidusta ryhmittymästä.

kiitos. kiitos. kiitos.




Hei sinä, juuri sinä, joka nyt blogiani ja tätä kirjoitusta vilkuilet,
 olitko sinä mukana Turku Pridessa?
Ehkä me nähtiin, hymyiltiin toisillemme ohikulkiessa iloisina?


Rakkaudella,
Sallamari

Too tired to Title



Haastoin itseni kokeilemaan jotakin uutta -asioita.
Eilen oli TurkuPride, jonka jälkimainingeissa jäin juhlimaan Turkuun Fetishclubille (kuulumisia tapahtumien osalta luvassa joskus toisella kertaa). Olen viikon valitellut huonoa nukkumista ja ystävämme ehdotti, että lähtee avecikseni bileisiin ja tarjoaa samalla hiljaisen huoneen kodistaan.

Minähän vihaan nukkua muuta kuin kodin (tai oikeastaan kotien, sillä Helsinki-koti on muotoutunut nukkumisen osalta kodinomaiseksi turvapaikaksi ajan saatossa) turvallisessa huomassa. Tai oikeastaan muualla kuin kotona nukkuminen on pelottavaa ja ajatuksena stressaavaa - koska minulla on yhä toistuvia turvarutiineja nukkumisen osalta ja mitä niitä sitten toteuttaa vieraassa ympäristössä.

Olen jotenkuten kasvanut ajatukseen hyvin nukutusta yöstä hotellissa. Hotelliyö ja nukkuminen on toteutettava konmbinaatio, kunhan saan olla huoneessa yksin omassa rauhassani. Toista on ihmisten kotona nukkuminen - yö vieraassa kodissa on paljon harjoittelua vaativa juttu.

Joten rohkeasti päätin ottaa tilaisuuden itselleni  - kokeilla miten nukkuminen onnistuu vieraissa.

Kolmelta aamuyöllä panikoin.
Lupaus oli kyläisännän puolelta täydellisesti lunastettu
- oma hiljainen huone missä yöpyä kaikessa rauhassa
,minun ja muun maailman välillä kaksi suljettua ovea.

Silti sydän hakkasi.
Pissatti.
Stressasi.
Ei vaan voinut nukkua.

Kolmannen hätäpissakerran kohdalla jo hävetti, 
vaikka ihan avoimesti olen kertonut reagoivani öisin hädäntunteeseen ravaamalla vessassa.

"Siis sillätävalla, että ei mua oikeasti pissata, mun vatsaan iskee  vaan paha tunne, joka ei rauhoitu ennen kun mä menen vesaan. Eikä se tunne ole fyysisesti olemassa, se on vain mun ajatuksissa.
It is ony in my head. 
Enkä mä voi sillai nukkua, 
koska mulla on sellainen tunne että mä kuolen.
Tai siis, että en mä oikeasti kuole,
mutta että kuolen kuitenkin.
Ja mä rauhotun vasta vessassa."

Häpeä määrä on kaiken avoimuudenkin jälkeen sanomaton.
Miksi mun on pakko tehdä näin,
miks ei vaan voi olla ja nukahtaa.
Mä pidän hereillä taas koko taloa tällä vessaramppauksella.
Aamulla mä pyydän anteeksi,
jos ikinä elän aamuun asti.
Hävetti.
Rukoilutti.

Miks mä en voi olla niinkuin te?

4:20

Seuraavn kerran kello näytti vähän yli kahdeksaa.
Mä siis nukuin lopulta muutaman tunnin.

Iso askel eteenpäin minun toipumisessani.

Aamulla kahvia ja rauhallisia keskusteluja.
Onnitteluja siitä, että mä lopulta onnistuin nukahtamaan.
Ei kysymyksiä, ei anteeksipyyntöjä.

ymmärrystä

yhteisymmärrystä
kun yksi inhoaa vieraita kotonaan, toinen vihaa olla vieraisilla
molemmat totesivat, että hyvä juttu kuitenkin tämä kokeilu
opettavaa ja kannustavaa kummallekin

once and only
Hyvää harjoitusta kummankin elämässä.

Kiitos.

Teksti olkoon kiitos 
sekä vertais tukea heille,
joiden mielestä yö oman kodin ulkopuolella on ajatuksena mahdoton.
Ei se mahdoton ole, 
harjoitteluvaiheessa haastavaa kylläkin.

You can make it!

toivoa on

Rakkaudella,
Sallamari

19. syyskuuta 2014

Alavilla mailla hallan vaara


syksy
myrksyävä luonto
mielen aallokot

Olen huutanut kaksi päivää.
Huutanut, itkenyt ja ollut raivotar,
kaikkeen tyytymätön, kaikesta ahdistunu.

Lyhyiden yöunien väsyttämä.
Epävakaa.
Rajatilaoireileva epävakaa persoonallisuus.

Tiistaina kaikki on hyvin,
keskiviikko menettelee
torstai on jo täyttä helvettiä.

Herään aamulla sohvalta korvasärkyyn,
lonkka puutuneena.
Ei vittu, mä nukun taas sohvalla,
tulpat korvissa

tällä kertaa muun kuin oman unihäiriöni sängystäajamana

kuika kauan pitää jaksaa?
tilanteissa, joissa minä en fyysisesti voi tehdä enempää
minulla ei ole avaimia muuttaa tilanneetta
mutta en minä näinkään jaksa

vittusä menet taas laidasta toiseen heittämällä,
eilen oli kaikki hyvin ja elämä kiilsi,
tänään on kaikki aivan perseestä
Tuhahtelee JunttiPee

Mä tiedän kaikuu vastaushuutoni
mua ahdistaa eniten se, 
etten mä ole vittu viikkoihin nukkunut yhtään täyttä yötä
 missään muulla kuin Lindan sohvalla.
mun keho huutaa unta
mä meinaan nukahtaa seisaalle

onnistuneesti kahvista vieroitetusta,
on äkkiä tullut 6 kuppia kahvia päivässä kuluttava kärttyperse

uni vaan on mun jaksamiselle niin äärimmäisen tärkeää

kun unirytmi pettää,
kaikki alkaa flippaamaan yksi toisensa jälkeen

ensin mieli täyttyy pienistä aalloista,
neljä päivää myöhemmin myrskyää kunnolla
yksi hyvä yö tasoittaa vähän tilannetta,
muttei se oikeasti ongelmaa poista

ongelma ei asu mun pääni sisällä

mun pään kautta se vaan purkautuu koko maailman nähtäväksi

lopulta mä avaudun naamakirjassa koko maailmalle
musta tuntuu etten mä jaksa tänään pidemmälle

minne katosi positiivinen ajattelu
hyväkarmafengshui

mindfullness

vähäisen unen aikaansaamaan ahdistukseen




Rajatila saa aikaan sen, että väsyneenä kaikki on mustavalkosita
on - off
hyvää - pahaa
in - out
yes  no
mitään siltä väliltä en onnistu näkemään

pahinta on ehkä jälkitilat,
nämä päivät hyvin nukutun yön jälkeen,
kun tietää käyttäytyneensä täysin typerästi
täysin itseään vastaan

mutta kun aivot vain sanovat
on - off
kyllä - ei

se lisä, että kausin vaihtuessa saa ylipäätään tehdä tavanomaista enemmän työtä itsensä kanssa
yhtäaikaisesti lehtien kuollessa, tuntuu että jokin osa minusta kuolee taas
koteloituu talvea vasten
ehkä tänä syksynä kyllä vähän vähemmän kuin viime syksynä,
mutta silti muutos tuntuu

ruoka muuttuu turvaruoiksi
-  päästääköhän mun mieli ikinä kokonaan irti niistä 
syömisen tarve tuntuu pakottavalta
olenkohan mä ikinä lopullisesti valmis

toki vähemmän tänään kuin milloinkaan ennen,
ja sitäpaitsi mulla on laatikollinen työkaluja

olisi vaan tahtoa niiden käyttämiseen

kai tämä tästä

mä odotan kyllä sitä syksyä,
jonka saapumista en huomaa.

Rakkaudella,
Sallamari

all black and white

16. syyskuuta 2014

Happiness is not the absence of problems; it's the ability to deal with them


Yöpöydän asukit


Ajattelin kertoa yhdestä arkipäivieni suuresta haasteesta - herätyskelloista.
Jep, luit aivan oikein; herätyskellot ovat minusta haastavia kapistuksia.

Hahmottamishäiriöni oireilee aktiivisesti herätyskellojen kohdalla, tai paremmin kai sanottuna se on aina oireillut herätyskellojen kohdalla. Minä en vain kykene käsittämään herätyskelloja - siis ihan sitä perus toimintamekanismia ja sitä miten ne pitää säädellä, jotta ne saa herättämään oikealla hetkellä.

En vain käsitä - so simple as that.

Jokseenkin sama vielä minkä tyyppinen kello on kyseessä - sellainen vanhanaikainen vedettävä rämisevä vekkarikello vaiko jokin modernimpi kelloradioversio. Jotenkin sana herätyskello laitteen yhteydessä lyö aivoni takajumiin.

Herään aamuisin puhelimen hälyytykseen. Rehellisyyden nimissä minulla on käytössäni 3-4 hieman eri aikoihin asetettua hälyytystä per aamu.  Herätysaikojen suhteen aivoni haluaisivat tehdä tepposia, minun on sanomattoman vaikeaa hahmottaa sitä millaisia numeroita ajastimeen pitäisi laittaa, jotta heräisin oikeilla kellonlyömillä.

Puhumattakaan niistä aamuista kun herään tavanomaista myöhemmin esimerkiksi Helsinkikodissa.

Vieraassa paikassa outoon aikaan herääminen jännittää lähes aina.
 Entä jos mun kello ei soi, enkä mä herää oikeaan aikaan?
Todellakin, entä sitten - yhtikäs mitään ei tapahdu.
Ei ole tapahtunut tähän päivää mennessä.

Tavanomaisesta poiketen minä laitoin eilen illalla PikkuÄssän aamuherätyksen - aavistuksen heikolla menestyksellä. Tänään, juuri koulukuvausaamuna, kello ei sitten soikaan herätysmerkiksi (onneksi oli niin myöhäinen aamu, että koululainen oli hereillä jo itsekseen). Puolisentuntia ennen koulun alkua tuli soitto puhelimeen "Äiti, miksi puhelin piippaa, että pitää lähteä kouluun mutta mun herätyskello ei oo vielä soinut ollenkaan."

SHIT.

Tätä mä olen niin pelännyt
Siksi JunttiPee yleensä tarkistaa aina kellon ja kouluunlähtömerkin puhelimesta vielä viimeiseksi illalla - opetus, älä muuta totuttuja rutiineja.

Loppu hyvin, lapsi ehti kouluun.
Vaatteet kuvaa varten oli onneksi jo valittu illalla ja valmina odottamassa.

No biggie.
No harm done.

Herätyskelloista tuli juuri ajatuksenkin tasolla taas astetta haastavampia värkkejä.
Minä en vaan käsitä.

Löytykööhän jostakin herätyskellon kesytys -kurssia?
Yksi varma osallistuja löytyisi täältä.


vähän huojuntaa, mutta kerta kerralta asento pysyy paremmin kasassa

Superhyviä uutisia tähän loppuun murtuneen varpaan osalta.
Murtuma on kokonaan parantunut ja jalan kanssa voi taas temppuilla ihan kaikkea.
Ohessa kuvasarjaa viikonlopun onnistuneista käsilläseisontaharjoitiuksista.

From zero to handstand in six months.
Im so proud of myself.


Millaisia kesytyskursseja sinä kaipaisit arkipäivääsi helpottamaan?

 Rakkaudella,
Sallamari

14. syyskuuta 2014

Tarjoushaukka ja hyvä löytö



Kaikkien trendien jälkijunailija - minä - olen vihdoin siirtynyt kapselikahvinkeittimen aikakauteen.
Täysin ennakolta suunnitelematon ex-tempore löytö, sattui olemaan tarjouksella paikallisessa Prismassa - kun kapselikeittimet aikanaan tulivat markkinoille totesin keittimen olevan äärimmäisen kätevä kapistus ja että minäkin kyllä vielä hankin tuollaisen, sitten kun niitä saa omakseen alle kolmellakympillä.

Kapselikeitin on kyllä aika täydellinen taloudessa, jossa kahvia joudaan pääasiassa kylävieraiden kanssa. Minä juon kyllä kahvia mielelläni - töissä ja kahviloissa - mutta koen yhden kahvikupin keittämisen perinteisellä kahvinkeittimellä jokseenkin järjettömäksi hommaksi. Ehkä nyt uuden kätevän keittimen myötä luovun aamukahvista junassa ja siirryn nauttimaan aamukahvini keittiönpöydän ääreen. 

Aamukahvikuvia luvassa.

Onko sinulla kapselikeitintä?
Mikä on suosikki makusi kapselijuomien joukossa?

Mukavaa sunnuntaita!

Rakkaudella,
Sallamari

12. syyskuuta 2014

Arkea ja onnellisuusoivalluksia



Oli helpompaa kirjoittaa tuskasta ja päättymättömältä tuntuneista synkistä päivistä,
kuin kirjoittaa tasaisesta olotilasta ja löytyneestä onnellisudesta.

Dieettikirjat ovat vaihtuneet henkistä kasvua käsitteleviin teoksiin.
Olen opetellut vapautumista kaiken rajoittamisen ihanteenan pitäneetä ajattelumallista, keskittänyt energiani omaksuakseni ajatuksiini uudenlaisen ehdoitta hyväksyvän monimuotoisesti sallivan ajatusmaailman. Rohkaistunut etsimään omia vastauksia muiden oivalluksista.

Onnellisuudesta on hiljaiseen tahtii tullut elämässäni enemmän ja enemmän itsestäänselvyys. Varma pysyvä olotila, joka vahvistuu ja kasvaa jokapäiväisten kiitollisuusharjoitteiden tukemana.

Pyrin omistamaan kymmenisen minuuttia päivästäni kiitollisuudelle.
Rhonda Byrnen kirja Taikavoima on viime päivinä löytänyt itsensä kiitollisuusharjoitteideni harjoitustyökirjaksi. Pidän kovasti Rhonda Byrnen teoksista - rehellisyyden nimissä on sanottava, että minulle kirjojen ydinajatus vaatii löytyäkseen teoksen tarkastelua sellaisen kevyen suodattimen läpi luettuna. Kiitollisuuden harjoittamisen ydinajatuksena jaan kyllä täysin.

Tällä hetkellä lukulistallani on varsin ihmeellinen ja innostava teos Jonette Crowleyn Kotka ja Kondori - Tositarina odottamattomasta mystisestä matkasta. Nimi Kotka ja Kondori viittaa muinaiseen ennustukseen, jonka alkuperäiskansat kaikkialla Amerikoissa tuntevat - kun Pohjois-Amerikan kotka ja Etelä-Amerikan kondori yhdistyvät, herää rauhan henki maapallolla. Kirja on värikäskerronnallinen omaelämänkerta ja hyvin yksityiskohtainen kuvaus Jonetten seikkailuista ympäri maapalloa. Ihastuttavalla tavalla uskomaton lukukokemus erään sielun avautumisesta omaan tehtäväänsä henkisten vihkimysten polulla

Luo toivoa meille kaikille.


Onnellista viikonloppua!

Rakkaudella,
Sallamari

10. syyskuuta 2014

Tunkkinne pitäkää, malja vapaudelle



Mä olen pohtinut viimepäivät mun tissejä. Sitä, että olenko mä sittenkin ehkä epäonnistunut tissienkantajana - tullen kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että eihän tässä mitään epäonnistuneita olla. On kulunut viisi vuotta siitä, kun mun alkuperäiset luontoäidin antamat rinnat muovailtiin kokonaan uudellen - otettiin vähän pois, korjailtiin nännien asentoa ja kirsikaksi kakun päälle tuettiin kuollutta rintakehän kudosta implanteille terhakamman olemuksen aikaasaamiseksi.

Vaan eihän sesitten mennyt niinkuin Strömsössä.
Ensi viikolla tulee viisi vuotta elämäni toisesta (ilmeisesti elämäni lopulta pelastaneesta) rintaleikkauksesta, jossa edellisessä leikkauksessa suurella vaivalla sisään laitetut avustavat silikonilisäkkeet runnottiin kiireen vallassa minusta ulos. Leikkaushaavat vuotivat valumalla mätää ja toinen implantti pikkaisen vilkahteli haavasta - massiivinen koko kehon vallannut tulehdus.

Antibioottia, antibioottia - tästä lääkärileikkiseikkailusta saisi uuden jännittävän tositeevee sarjan.
miettii, jotta vajoaisiko sitä epätoivoon ja opettelee samalla kirosanoja kaikilla mahdollisilla kielillä
-näin tarinoivat FB päivitykseni viiden vuode takaa

Itkun ja epäonnistumisen tunteita pursuavien paskamaisten ajatusten määrä viimeisen viiden vuoden ajalta on massiivinen. Puhumattakaan siitä tissieni osakseen saamaa itsevihan määrästä.

miksi, miksi
 miksi aina minä?
miksi on pakko aina vain elää rumien tissien kanssa

 Syömishäriöhän otti kaiken keskellä tästäkin episodista
 suunnattoman syöksykierteen synkkyyteen.


right.
yeah.
FUCK.





Siirrytään kehokompleksesta vapautumiseen,
 todellisesta toipumisesta kertovaan tarinaan.

Viime lauantaina paljastin ensimmäistä kertaa onnellisena
rintani vapaina maailmalle.

 Ehkä helpointa on valottaa tapahtumia, kertomalla että mä olen ihailen ja imen itseeni inspiraatiota burlesque tähdistä - isoista, pienistä, vanhoista ja uusista. Ilahdun kerta toisensa jälkeen uudelleen siitä vapauden tunteesta joka hyvistä burlesque esityksistä välittyy yleisölle. Ihastun uudelleen ja uudelleen villisti pyöriviin tasseleihin ja ihanasti viekoitellen hytkyviin tisseihin.

Ensimmäistä kertaa, joskus vuosia sitten, burleskishown yleisössä seistessäni  päätin, että jonakin päivänä mä paljastan tissini maailmalle tuolla tavalla rohkeana ja onnellisena. Vapautan itseni kahlitsevista kehoennakkoluuloista ja omista sisäisistä oletuksistani.

Silloin se päivä oli vielä kaukaunen kaukainen visio
- suuripieni haave. Sellainen vielä mä joskus -ajatustila.

Takaraivoon on pesityinyt pelko siitä,
että mitä ne ajattelevat jos mä vaan leväytän kaiken esiin.
Että jos ne tuumaavatkin, että tuollakin on tollaiset
että miten se nyt kehtaa
tuollaisten kanssa
kun ne ovat

epämuodostuneet
epätäydelliset

siitä huolimatta että se on korjauttanutkin nuo
se on kyllä täydellisen epäonnistunut

miten paljon painoarvoa sitä antoikaan mielikuvitusmielipiteille
joita itse omissa ajatuksissaan aktiivisesti kuvitteli muiden ihmisten ajattelevan ja sanovan
antoi pelkojen ja epävarmuuden luoda näkymättömästä luulosta
näkyvää todellisuutta

pelkoa ilman mitään pelättävää
loukkaantumisen tuntemus, ennenkuin kukaa ehtii edes loukata

takertumista mukatodellisiin muistikuviin

And here we are now.

Lauantain fetishbileet olivat täydellinen ympäristö ensipaljastukselle.
Burleskihenkinen bileasu - vapautunut ilmapiiri.

Valmistelin itseni lauantain bileiltaa varten liimamalla nännien peitoksi yhden kauneimmista pasties-paristani, Ikään kuin varoiksi sinne liivien alle - sillä ajatuksella,että enkä juuri tällä kertaa saattaisin uskaltaa voittaa itseni ja rikkoa omat käsityksen kehostani Lunastaa itselleni vapauden luopua liiveistä ja antaa tisseilleni luvan olla juuri sellaisena  kuin ovat ja tuoda ne näkyville täydessä loistossaa koko maailman silmien edessä
(tai no ehkä koko maailma on pientä liioittelua,
yksi huoneellinen juhlakansaa ehkä riittävän lähellä totuutta)

Niinhan siinä kävi,
että loppuillan juhlin vapautuneena pelkät pastiet yläosan virkaa toimittaen.

vapaana ja onnellisena
olostani nauttien
tuntien itseni kauniiksi

rakastaen itseäni rehellisesti

pieni askel kinky-yhteisössä,
suuri askel minun toipumistarinassani


Ihanasti on taas otettu yksi askel kokonaisvaltaista vapautumista kohti.




Mä olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta tästä ihmisenä kasvamisesta,
joita näiden viimeksi kuluneen vuoden aikana olen saanut kokea.

Niin, jos joku vielä pohtii vastausta siihen, että mikä tuossa tissioperaatiossa meni vikaan - well, minulla ei ole antaa vastausta. Tämä on yksi sellaisia juttuja elämässä, johon en oikeastaan ole etsimällä edes etsinyt mitään yksiselitteistä vastausta. Koko tarina pitää sisällään niin paljon odotusta,ja pettymyksiä - unelmia ja niistä luopumista - jotenkin sitä sitten sairaalasta päästyään ja kaiken draamaan jälkeen ei jaksanut enää selvittää mikä meni pieleen.

Ehkä ne oli ne paskamaiset PIP implantit.
Ehkä se oli vain mun keho, joka ei kestänyt rankkaa leikkausta.
Ehkä näin oli tarkoitettu.

Oli miten oli, tänään mä olen sinut tapahtuneiden kanssa.
Tissitraumasta toipunut.
Ystävystynyt viimein tissieni kanssa.
Sinut oman vartaloni kanssa.

Kiitollinen kaikesta kokemastani,
Kiitollinen tilanteen eteeni tarjoamasta mahdollisuudesta kasvaa ihmisenä.

Mä olen viime aikoina erityisen selkeästi huomannut,
että avaimet toipumiseen löytyvät rohkeudesta ja kiitollisuudesta.

Rohkeudesta luopua peloistaan, ennakkoluuloista ja juurtuneista käsityksistään
sekä vilpittömästä kiitollisuudesta kaikkea elämän eteen ammentamaa kohtaan.

day by day elämä maistuu yhä paremmalle ja paremmalle
tuntuu yhä ihmeellisemmältä ja aina vaan ihmeellisemmältä
ihanalta ja jännittävältä

elämän makuiselta elämältä

seuraava pienisuuri haaveni seksuaalisuuden ja vapautumisen saralla,
on osallistua avoimin mielin swinger illanviettoon,
missä ja koska - ei vielä mitään tietoa
...but Ill keep your posted.


Mukavaa keskiviikkoa!
Jakakaa ihmeessä vapautumiskokemuksianne kanssani.
Kommentit ja kysymykset ovat myös tervetulleita.

Rakkaudella,
Sallamari




8. syyskuuta 2014

Viikonloppu Tampereella



Viikonloppu vierähti Tampereella Tampre Fetish Factory -bileiden ja Viisas Elämä -messuilla piipahtammisen merkeissä. Voitin liput Viisas Elämä -messuille FB-arvonnassa ja kun kerran Tampere oli jo entuuudestaan viikonlopun ojelmassa, tuli Viisas Elämä -messuista loistava lisäohjelma sunnuntaiaamupäivälle. Nuo viikonloppuuuna ensi kertaa järjestetyt Viisas elämä -messut ovat Basam Books Oy:n järjestämä tapahtuma, jossa esille tuodut aihealueet keskittyvät kehon ja mielen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.


Viikonlopun P333 look


Lauantai oli omistettu kokonaisuudessaan uusille sekä vanhoille ystäville ja juhlinnalle.
Tampere Fetish Factory on suomen suurimpia kinky/fetish tapahtumia - eräällä tavalla ajateltuna vuoden kinkypäätapatuma täällä suomessa - ja aikaisempien vuosien kokeuksen pohjalta tiesin että illan aikana bilepaikalla tulee tapaamaan paljon tuttavia.

Bileiden teema oli tänä vuonna Steampunk ja on pakko vielä jälkeenpäinkin ihastella juhlavieraiden mahtavia pukuja ja  asusteita. Minä juhlin glitterillä kuorutettuna tyllissä ja korsetissa - in my Signature Style, voisin sanoa. Minua kohtasi illan kuluessa kevyt wardrobe malfunction, josta selvisin ilman suurempaa draamaa Latex by Tiina Rikala -tiimin avustuksella. Backstagelta löytyi heidän esityksessään käytettyä peruukkiteippiä, jonka avulla putoilevat pastiesit saatiin tukevasti takaisin paikalleen.
Paljon kiitoksia Tiina ja tiimi tarjoamastanne avusta.

Ilta oli täynnä ihania ihmisiä - uusia tuoreita tuttavuuksia ja vuosien varrella tutuiksi tulleita ystäviä.
Tampereen bileet ovat aina olleet kotimaisita bileistäni ne ehdottomat suosikkibileet, eikä järjestelyt tai biletunnelma tuottaneet pettymystä tälläkään kertaa.

Ihana vapauttava ilta.
Lisää bileistä luvassa myöhemmin ihan omalla vapautumisesta puhuvalla postauksellaan.


Lauantai-illan bileasu


Loistava bileilta päättyi osaltani JunttiPeen viehkoon kehoitukseen joskus aamu kahden aikoihin, tarvittiin sellainen pieni mua voi jo nukuttaa - vihjaus ja minä oli valmis kipittelemään JunttiPeen vierellä hotellille nukkumaan. 
All good things must to come to an end, to create space for new good things to happen.

Kiitos oikeassa kohdassa juhlaumusta poistumiselle, olin sunnuntaiaamuna melko varhain taas jalkeilla. Seuranani aamussa onnellinen olotila ja pieni kutkuttava krapula - muistoja hyvästä illasta. Sydän täynnä rakkautta ja kiitollisuutta.

Rakkadella ja kiitollisuudella lastatuin tunnelminn suuntasin aampalan jälkeen piipahtamaan tuolla Viisas Elämä -messuilla. Voitin tosiaa liput tuonne messuille Iloinen Aura yrityksen FB arvonnassa. Iloinen Aura yrityksen osalta en voittojen lahjoiittajaa messuilla ikäväkseni kohdannut, mutta varsin iloinen kohtaaminen minua kyllä odotti messuilla.

 Tapasin messuilla RunoTalo blogia pitävän ihanan Sarin. Olen Sariin ja RunoTalo blogiin tutustunut täällä virtuaalimaailmassa jo muutamia vuosia sitten ja saanut olla mukana Sarin Aarrekartta kurssilla, mutta eilen me ensimmäistä kertaa kohdattiin toisemme tietoverkkojen ulkopuolella. Ihana ja valloittava ihminen tuo Sari niin livenä kuin tuolla blogissaankin. RunoTalon messupisteellä oli tarjolla minikierros voimapuutahassa. Voimapuutarhan hiekkaan oli kätketty voimakortteja, joista sai poimia itselleen yhden. Minun voimakortikseni nousi Olen oma Itseni.
Sari pyysi minua kertomaan voimakortista mielee nousevia sanoja joista muodostui minun voimakorttini vahvistavat affirmaatiolauseet.

Mikäli voimakortit ja -puutarha rupesi kiinnostaamaan, 
piipahda ihmeessä Sarin sivuilla lukemassa asiasta lisää.


Voimapuutarhasta syntynyt voimaruno


JunttiP ei messuille kanssani jaksanut lähteä, joten toinen voittamistani lipuista päätyi lahjoitukseen. JunttiPee lahjoitti lipun eteenpäin messuille matkalla olleelle pariskunnalle tullessaan noutamaan minut kotimatkalle messuilta.

Pantiin hyvä kiertämään.

Toivottavasti lipun saanut messuvieras nautti messuvierailustaan yhtä paljon kuin minä.

Mielenkiintoiset messut, minun osaltani varsin pikainen pintavilkaisu tällä kertaa.
Sydän täynnä kiitollisuutta ja rakkautta + kevyt krapula
Messuesityksien kokonaisvaltainen sisältäminen keskittyneesti on tuossa olotilassa hiukan liian haasteellista. Joten minä vain piipahdin messuilla, tapasin Sarin ja jaoin eteenpäin vähän bileistä ammentamaani onnellista ja rakkaudentäyteistä olotilaa.

Meinasi unohtua mainita muutama rivi hyvästä hotellilöydöstä. Yövyttiin aivan bilepaikan vieressä sijaitsevassa pienessä Finlandia Hotelli Victoriassa. Pieni ja rauhallinen hotelli kaikilla mukavuuksilla - sänky, suihku, maksuton nettiyhteys, aamupala ja saunamahdollisuus.
Erityismaininta on pakko laittaa aamupalasta. Aamiainen on valikoimaltaan runsas ja tarholla on paljon lähi- ja luomuruokaa.

Hyvä viikonloppu.
Paljon rakkautta.
Paljon aihetta kiitollisuuteen.

Kiitos.Kiitos.Kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari

6. syyskuuta 2014

Behind the Scenes, light - camera - action

Torstai-iiltapäiväni oli ihana, ihmeellinen ja vähän jännittävä. Sain nimittäin viettää iltapäivän ja illan studiolla valokuvaaja Mirkku Merimaan vieraana. Onn illo ja kunnia saada tutustua lahjakkaisiin luoviin ihmisiin ja päästä avustamaan mitä mielenkiintoisempien projektien äärelle.

 Minulle tämä studiovierailuni oli kaikin tavoin jännittävä ja äärimmäisen terapeuttinen kokemus. Kameran edessä en ollut eilen ensimmäistä kertaa elämässäni. Eilinen kyllä oli sillä tavalla aikaisempiin kokemuksiin nähden erilainen, että olin ensimmäistä kertaa elämässäni kuvattavana aidoti omana itsenäni.

Kameran eteen heittäytyminen pelosta vapain ja uteliain mielin oli minulle todella iso askel. 
Olla kuvattavana, katsottavana - toisen ihmisen rehellisen katseen ja kameran edessä -  iloiten tilanteesta ja nauttien itsenään olemisesta täysin siemauksin. Olla rohkeasti minä - liikkua, nauraa, istua, hymyillä ja katsoa toista ihmistä kameran takana. Työskennellä toisen ihmisen ohjauksessa itseään kadottamatta.
Olla yhtäaikaisesti vahvasti minä ja kuitenkin kuuliainen taipuva avustaja toisen ihmisen visioissa.

Kuvauksen kohteeksi heittäytyminen oli ehkä eräs vahvistavimpia kokemuksia toipumustarinani varrella. Se määrä itse rehellisyyttä ja omanarvon tietoisuutta, jota eilen kameran edessä koin on jotakin sanomattoman vapauttavaa. Itsensä vapauttamisessa onnistumista.
Seisoa kirkkaiden lamppujen loisteessa  kuvaajan katseen ja kameran edessä rohkeasti todeten
 että tässä mä nyt olen ja mitäs tehdään.

Rohkaistua vastaanottamaan avoimin kiitollisin mielin kameraa pitelevältä tulevat positiiviset lausahdukset
kyllä, kyllä ja kyllä
joo, joo, joo


valoja, valoja, valoja...ja...action

tälläisiä eleitä, tuollaisia otteita...kokeillaan niin, yritetään näin

tiimityötä - kameran edessä ja kameran takana

kuvaaja uudelleenkohdistaa valoja, kuvauksen kohde lepuuttaa kipeää jalkaa kulisiien reunailla


Ilta oli pitkä ja niin antoisa.

 Kameran edessä minä koitin pysyä mahdollisimman pikään aloillani yhdessä asennossa, kulissien takana kuvaaja juoksi ja visioi. Kyse kun ei näiden kuvien osalta ollut pelkästään glitteristä, tyllistä ja huvittelusta, vaan osa kuvauksesta oli täyttä työtä kuvaajan hyväksyntää odottavaa opintosuoritusta varten - haastavaa paikallaanpönötystä ja monimutkaista valaistushaastetta. 

Hienoa työtä me saatiin Mirkun kanssa yhdessä aikaan (tässä kohden on sopiva väli kiittää meikkaajaa ja assistenttejä kaikesta kulissien takaisesta taikuudesta), vaikka kameran edeessä hepeneissään keukkuloivalle ekstranahaasteena kuvioissa mukana oli murtumasta parantuva jalkapöytä ja kameran takana hyörivälle haasteita lisäsivät tulehtuneet keuhkoputket

Ihana, ihana ilta.


something like this

Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme Mirkun kanssa - uusia ideoita ja rohkeita kokeiluja.
Kiitos Mirkku, että saan olla kanssasi tekemässä kaikkea tälläistä kivaa.

Olen pohtinut tänäänn sitä, miten eheyttävä kokemus valokuva voikaan olla.
Lisää tarinaa eheyttävistä valokuvakokemuksista luvassa myöhemmin.

Tämän kuvauskerran voimakuvia on myös  luvassa näytille kunhan ne valmistuvat.

Mukavaa viikonloppua!

Rakkaudella,
Sallamari

3. syyskuuta 2014

Teetä ja sympatiaa - syömishäiriötoipilaan toipumiskuulumisia



Pitkästä aikaa muutaman sanan verran tarinaa syömishäiriötoipilaan kuulumisista 
- vähän päivitystä siitä, mitä minulle syömishäiriön suhteen kuuluu ja missä menään tänään.
Toipumiskuulumiseni ovat sellainen juttu, joita minulta tämän tästä kysellään ja pyydetään kirjoittamaan kuulumia.

Muutamaan sanaa pikaisesti tiivistettynä
- oikein hyvää kuuluu,
kiitos kysymästä.

Päivä päivältä sisimässä vahvistuu tunne siitä, että syömishäirökäyttäytyminen on tänäpäivänä minulle osa  historiaani. Tavas tästä huomaan puhuvani syömishäiriöistäni mennessä aikamuodossa.

Ensimmäinen syksy, kun en uuden alun toivossa aloita pakkoliikuntaharrastusta. Ensimmäinen syksy, jolloin dieettikirjat saivat rauhassa jäädä kirjaston hyllylle - lainasin kyllä pari raakaruokakeittokirjaa, sillä raakaruokaravinto kiinnostaa minua. Mutta ei siinä mielessä, että laihtuminen takaraivossa päällimäisenä ajatuksena aloittaisin tiukan raakaruokavaliokuurin (sortuen ehkä viikon päästä ylettömään raakajäätelö-maapähkinävoi -kombon ahmintaan).  

Nautin keittokirjat nykyisin kulinarististen makunautintojen näkökulmasta - tämän viikon uusi raakaruokatuttavuuteni on kylmä Andalucialainen kurkkukeitto.
 Sooooo Lovely!

Päivä päivältä juuri tässä kehossa viihtymisen tunne syvenee ja vahvistuu.
Päivä päivältä osaan rakastaa itseäni enemmän ja enemmän,
myös kiitollisuuden määrä kaikkea olemassa olevaa kohtaann on lisäänntynyt valtavasti.
Pienestäkin asiasta oppii olemaan suunnattoman kiitollinen.

Minä olen löytänyt tieni takaisin ilon luo.
Antanut ilolle tilaa elämässäni.

Olen oppinut olemaan innoissani ja odottamaan iloiten kivoja tulevia tapahtumia.
Sillätävalla hyvältä tuntuvalta jännityksellä iloiten, sen sijaan että jännittäisin tuskaisena ja pelkäisin kaikkea.

Tänään minä odotan ilolla ja innokkaana huomista.
Huomenna on luvassa mukavan (ja aivan mielettömän hienon) projektin ensimmäinen käytännön toteutuksen päivä. Olen kiitollinen, että saan olla mukana osa tätä projektissa.
Innoissani, ihastuksissani ja kiitollinen.

Huomaatteko miten monta tunnetta minusta nykyään löytyy?
Miten mahtava valikoima!
 Ja olen niin  suunnattoman kiitollinen jokaisesta tunteesta.
Muutama vuosi sitten mä vannoin olevani Rouva Mä-oon-tyhjä-kaikista-tunteista,
And look at me now.

Lauantaina on tiedossa Fetish bileet Tampereella.
Lippu ostettu, hotellihuone buukattu.
Olen innokas ja iloinen - täynnä hyvää kutkuttavaa odotusta,
tämän tulevan viikonlopun suhteen.

Asu on valittu ja valmisteltu.
I feel Pretty -tunne koeajettu ja valmiina.

love
love
love

love my life

Topuminen on mahdollista.
Nyt minäkin osaa nuskoa siihen täysillä.

And if I can,
so can you!

Tsemppiä ja rakkauden täyteisiä päiviä,
juuri sinulle!

rakkaus ja kiitollisuus
siinä on onnistumisen avaimet
näin minä koen asian olevan

Rakkaudella,
Sallamari

1. syyskuuta 2014

Project 333, vol.3 - syyskokoelma



Hiphei, ollaan saavuttu syyskuulle - mikä tarkoittaa sitä, että on uuden P333 kauden aika. Minun P333 elämässäni siirrytään tarkasti laskettuna nyt kolmanteen vaatekaappiin, vaikkakaan ensimmäinen ja toinen vaatikaappi eivät kovinkaan paljon sisällöltään eronnetkaan toisistaan. Tai oikeastaan kevätvaatekaappi jalostui vaivihkaa puolihuomaamatta kesävaatekaapiksi - neulepaita vaihtui hihattomaan toppiin, ulkotakki puolestaan kesäiseiseen hameeseen ja pitkähihaiset paidat siirtyivät hetkeksi syrjään.

Vaatekaappi muuttui keväästä kesään samaa tahti säätilan kanssa - alkuu oli niin kylmää että päätin pitkittää ensimmäisen kokoelman käyttöaikaa yli kolmen kuukauden, sitten iskivät helteet ja kipaisin hakemaan varastosta jotakin kevyttä ylle. Siinä se kesäkausi sitten livahtikin esittelemättä ja sen kummemmin analysoimatta.

Back on track.
Uusi syysvaatekaappi on järjestetty.
Ylimääräiset vaatteet pakattu odottamaan uusia kausia kauniisti laatikoihin.

Mikäli Project 333 on sinulle aivan tuntematon juttu voit tässä välissä piipahtaa lukemaan aikaisempia ajatuksiani P333 ja vaatteistä täältä ja täältä.


Listataanpa vielä tähän nuo  Project 333 vol.3 - syksy  -kokoelman vaatekappaleet
  • 1 musta ja 2x valkoinen hihaton toppi
  • 1 sinivalko ja 1 punavalko raidallinen puhvihihapaita
  • 2 mustaa 3/4 hihaista paitaa neliökauluksella (kesän uusia ostoksia)
  • 1 mustavalkoinenraitainen ja 1 harmaavalkoraitainen paita neliökauluksella (kesän uudet ostokset)
  • 1 harmaa neule
  • 1 tummansininen Laura Petertzen -merkin paita (kesän uusi ostos)
  • 2 mustat suorat housut (toiset housuista on Berliinin reissun ostoksia)
  • 1 musta kellohelmainen hame
  • 1 musta kynähame, 1 vihreä kynähame (tulianen Berliinistä)
  • 1 sinipunaraidallinen kynähame
  • 1 harmaakuvioitu hame
  • 1 musta kellohelmamekko lyhyillä hihoilla
  • 1 musta kellohelmamekko pitkillä hihoilla (uusi hankinta)
  • 1 musta peplum mekko
  • 1 mustavalkokuvioinen kapea mekko
  • 1 musta bleiseri

  • mustat korkonilkkurit
  • creeperit
  • mustat balleriinat
  • Lonchamp laukku
  • Westwood laukku
  • ohut musta ulkotakki
  • musta villaviitta

  •  huiveja, hattuja ja hanskoja tarpeen mukaan
  •  alusvaatteet ja sukkahousut tarpeen (ja mielialan mukaan)
  •  urheiluvaatteet lajin vaatimusten mukaan

P333 syksykauden ensimmäinen asu

P333 kesän viimeinen asu - ei eroa syksykaudesta juuri mitenkään
Voisiko sitä todeta löytäneensä vihdoinkin oman tyylinsä?

Hyvin pysyy tämän syyskausi tuon 33 vaatekappaleen määrähaarukan sisäpuolella. Talvitakki on välttämätön hankinta viimeistään pakkasten saapuessa - upouusi talvitakki on muuten yksi niistä ostoksista, jotka olen kirjannut sallituksi hankinnaksi Vuosi Ilman Uusia Vaatteita - projektiini. Otaksun, että kylmien kelien vihdoin alettua joudun vielä kertaalleen pohtimaan myös talvikenkävalikoimaani. Murtuneen varpaan paranemisen myötä nuo kengät ovat tällä hetkellä P333 vaatekaappii muuttuvin osa, jalkanihan ei vielä tällä hetkellä kestä kivuttomasti kovinkaan pitkää korkokengillä tepastelua - onneksi löytyi nuo tasapohjaiset creeperit.


Näin ollaan päästy kiinni uuteen P333 kauteen.
Mitäs pidätte?
Onko joku blogia lukeva innostunut minun laillani tästä P333 hankkeesta?
Jos, niin minä uteliaana tahtoisin tietenkin tietää,
miltä näyttää sinun vaatekaappisi syksyn osalta.
Linkkaa ihmeessä kommenttiosaan.
Ja muutenkin, inspiroivia linkkejä tyylin ja pukeutumisjuttujen otan aina ilolla vastaan.

That´s all today!

Rakkaudella,
Sallamari