29. huhtikuuta 2015

Granny Gray mummotukka


Olen jo vuosia sitten hullantunut tämän hetken trendiväriin - mummo harmaaseen.
Haluankin jakaa kansanne - toivottavasti inspiroivan - katsauksen omaan Granny Gray tukkakokoelmastani vuosien varrelta.

Loving Granny Gray since 2010.

Jokohan pian olisikin taas harmaan tukan aika?


Harmaata joka sävyssä - violetinharmaa, tuhkanharmaa, tummanharmaa ja valkoiseen taittava harmaa


In English

Everyone is heard about the hottest Hair Trend of this moment - The Granny Gray.
I want to share with you this - hopefully inspirational - collection of my GG hairstyle over the years.


Loving Granny Gray since 2010.


*****

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään harmaaseen hiusväriin hurahtaneita?


Rakkaudella,
Sallamari

28. huhtikuuta 2015

#eachbodysready

Tälläinen #eachbodyisready kuva löysi tiensä Instagramiin


"Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa."
- niin isoäitini tapasi tämän tästä lausahtaa.

Eikä ole sanontoineen väärässä tämänkään postauksen suhteen - minä suoritan graafisen älähdyksen, koska tuo Protein World -yrityksen mainos kalahtaa ainakin minuun.

Osui ja upposi.

Ja lujaa osuikin - Hit and Home run.

Miksikö?

Vasta pari päivää sitten kerroin blogissa seitseämän vuotiaan lapseni valtavista ulkonäköpaineista ja itsensä lihavaksi kokemista. Se miten pientä mieltä painoi pelko kiusatuksi tulemisesta.

"Tajuatsä, että joson läski niinsitten kaikki koulussakkin voi vaan haukkua ja sanoa että on läski. Mä en halua olla läski! Se olis oikeasti niinku aivan kamalaa."

 Lontoon metrossa esillä oleva Beach Body Ready -mainoskampanja nosti mieleeni ensimmäisenä kuvan omasta lapsestan - siitä miten pelko erikokoisen kehon vuoksi kiusatuksi tulemisesta on käsinkosketeltavissa  pienen tytön elämässä.

Tuo pieni ihmisenalku on vasta ensimmäisellä koululuokalla.
Miettikää nyt.

Siinä hetkessähän kaikki elämässä on vasta ihan aluillaan.

Kun huomiomerkin tunnusvärillä varustetulla pohjalla tuodaan tarjolle yksiulotteinen kapea-alainen kehonkuvakäsitemalli - tälläinen keho on se rantavalmis keho

Mitä voi aikuisena vastata lapselle tälläisen mainoksen edessä?


Että ei häätää lapsikulta, ei se kiusaaminen sinne kouluun jää.
Aikuisena kiusataan yhtä lailla ihmisiä erinäköisen fyysisen koon vuoksi,
sitä vain kutsutaan täällä aikuisten maailmassa sivistyneemmin mainonnaksi.

Get use to it and suck your tears.
Get the body and be love by everyone.

NEVER.

Aina voi valita rakkauden ja toisen ihmisen kohtaamisen rakkaudentäyteisen hyväksymisen kautta.
Sen ajatusmaailman, että jokainen on arvokas juuri omana itsenään.

Siksi BODYLOVE.

Because I can!
Every body is a beach.

Yhdessäkin älähdyksessä on valtava voima.

Jokainen meistä kantaa itsesään valtavan voiman tehdä muutosta asenteisiin
- asennoitumalla itse tästä hetkestä eteenpäin toisella tavalla!

Rakastu itseesi,
rakastu omaan kehoosi.

Näe arvokkuus toisen ihmisen kehossa 
ja hänen itseään kohtaan tuntemassa rakkaudessa.

Kehorakkauden aikakausi on nyt.


*****

In English

 #eachbodyisready 
- say NO to #bodyshame 'cause NOW is the right time for some #bodylove

This picture is my Instagram response to that infamous Protein World ad.

Because I support #bodylove.

Each body is a beach body.
Because we all are worth of love and sunshine.

I am beach ready.
I hope you are too.

See you under the bright sun!

*****

Rakkaudella,
Sallamari

27. huhtikuuta 2015

Bloggers' Inspiration Day

Ehkä paras Ginger Beer ikinä - Ginger Joe. Kiitos BID, että Joe löysi tiensä elämääni.

Lauantaipäivästä Helsingissä alkaa kohta muodostua tapa, kun kaksi viimeistä lauantaina on vierähtänyt Helsingissä mitä parhaimmassa seurassa. Viimeksi kulunut lauantai vierähti ihanaisen  Laran avecina indiedays Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa.

Perinteiseen tapaan sovittiin Laran kanssa tärskyt rautatieaseman Kivimiesten alle ja kärppänä suunnattiin itse tapahtumapaikalle heti puoliltapäivin. Sattumalta bongattiin kulkumatkalla Kampin kauppakeskusksen käytävältä kaksi ihanaa bloggarityttöä Sara ja Iiny. Niinhän se menee, että  More the Merrier + yhtä matkaa jatkettiin siitä nelistään kohti Maxinea.


Superihana Lara ja kuoseillaan minut lumonneet Lolita mekot
Kissamekko kantoi Frillycakes blogin Saija ja lintuhäkki mekko kuuluu Milky Oolong -bloggaajan kokoelmiin.
Kissoja ja lintuhäkkejä - olen lumoutunut.


Tässä kohtaa on hyvä kertoa, että tälläiset teemapäivät ovat  pelottaneet minua valtavasti. Minä kun joskus onnistuin luomaa selkeän kuvan itselleni, että olen aivan äärettömän onneton sosiaalisissa tilanteissa - so totally Socially Awkward - lisätään vääristyneeseen minäajatukseen iso joukko uusia ihmisiä plus tapahtuma,  jonka ydinajatuksena on ihmisiin tutustuminen ja verkostoituminen - well, sanomattakin kai aika selvää että yhtälö on tuntunut kerrassaan mahdottomalta.  

So Not My Kinda Thing.

But things can only get better .
Onneksi lupa muuttaa käsitystä itsestään - kasvaa ihmisenä - ja on tuollaisia ihania ystäviä kuin Lara. Laran houkuttelemana olen uskaltautunut vierailemaan Bloggers' Inspiration Day -tapahtumissa ja kumpainenkin vierailu on ollut aivan mahtava kokemus.

Ensinnäkin sain tutustua koko joukkoon ihania ihmisiä. Tuli tavattua kerrassaan ihastuttavia uusia tuttavuuksia ja vaihdettua kuulumisia entuudestaan tuttujen kanssa.  Oli antoisaa vaihtaa muutama sana sellaisten ihmisten kanssa, joiden elämästä tietää pieniä paloja lueskeltuaa heidän blogeja kotisohvalla. Ehdoton kokokohta päivässä oli niin paljon antanut kesksuteluhetki blogi-idolini Pitsiunelmia -blogia kirjoittavan Rinnan kanssa. Olen fanittanut Rinnaan ja hänen ajatusmaailmaansa siitä lähtien kun löysin vuosia sitten puolivahingossa tieni Pitsiunelmia blogin syövereihin. Kiitos Rinnan olen löytänyt elämääni Project 333 -filosofian ja saanut tutustua 14 pisteen tyyliajatteluun.

Päivän puheenaiheet pyörivät muutenkin inspiroivan pukeutumisen ympärillä. Oli puhetta tavaramerkistäni - tukkaturbaaneista - sekä siitä miten käteviä ja monikäyttöisiä ne ovatkaan. Jos tukkaturbaanit kiinnostavat, minuna ajatuksiani ja vinkkejä löydät täältä.

Miten valtavan kauniita bloggarit tuolla Inspiration Day tapahtumassa olivatkaan - silmäkarkkia kaikkialla minne ikinä katseensa käänsikään. Erilaisia ja ihastuttavia - kukin omalla persoonallisella tavallaan. Päivän #inspiraatiosanat haasteeseen vastausta pyydetetäessä oli varsin luontevaan, että kaikkia kauniita ihmisiä ihastellessani ensimmäinnen mieleeni juolahtanut sana oli Variety kun ympärillä on kattava valikoima erilaista  kauneutta.

Jokaiselle jotakin.

Inspiraatiopäivän Antia - Blogi-idoli ja minä yhteisselfie sekä minun mieleeni juolahtanut inspiraatiosana.
Kuvasarjassa vasemmalla Philipsin elämää helpottava Steam&Go vaatehöyrystin (kattava käyttökokemuspohainen yhteistyöpostaus tulossa myöhemmin) - ByeBye ryppyiset kesämekot.  



Oli ihanaa tavata myös koko joukko muita Circle Lens -piilolasien käyttäjiä - vakioseurapiirissäni minä kun olen joksenkin ainoa niihin hullaantunut. Olen iloinen, että löysin kerrankin ikäänkuin"vertaistukea" toisista Circle Lens harastajista ja miten arvokasta tietoa jaettiin lyhyessä hetkessä puolin ja toisin. Sain kuulla erilaisista tilauskokemuksista - kuka tilaa linssinsä mistä ja millaista palvelua on saanut - sekä tutkivasti vertailtiin omakohtaisista linssien käyttömukavuuskokemuksia. Kiitos avartavista keskusteluista

Olen sanomattoman onnellinen, että nykyään rohkenen lähteä ennakkoluulottomasti mukaan tämän tapaisiin tilaisuuksiin - aika paljon sitä varmaankin on tullut missattua kaikkien niiden vuosien aikana kun on uskonut olevansa The Social Outcast vekutellen itselleen kammoavansa kaikkia maailman ihmisiä. Lähiviikkoina on luvassa yhteistyöpostaus tuosta superkätevästä Phipilsin Steam&Go vaatehöyryttimesta. Se on ihana, se on kätevä - tänään suuntaan töihin sileällä paidalla.

Suuri kiitos kaikille ihanille antoisista keskusteluista lauantaina!
Kiitos myös järjestävälle taholle mukavasta tilaisuudesta.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Rakkaudella,
Sallamari


Edit 18:41
Yleisön - toisinsanoen Laran -kehoituksesta tuo hupaisa aamuani piristänyt junatarina lisätty luettavvaksenne. Näillä sanoilla kuvailin tapahtumaa heti tuoreltaan FB-seinällä.

Junaseikkailuja osa 178.

Nouse junaan ja etsi vessa jossa voit korjata korsetin kireyttä ja asustaa itsesi loppuun. Astu vessaan konduktöörin silmien alla ja vietä narsististen toimintojen parissa vessassa vähintään vartti. Vastaa ovenkoputuksiin huikkaamalla ystävälliseen sävyyn "Varattu!"

Poistu vessasta ja löydä kiukkuisen oloinen konduktööri oven takaa, ojenna avoimena puhelimessasi oleva kausilippu konduktöörille ja toivota hyvät huomenet.

Vastaa kiukkuiseen uteluun "Mitä sä siellä niin kauan teit?" hymyillen kysymyksellä "Oletko aikaisemmin tavannutkaan korsettia käyttävää matkustajaa? On nimittäin sen verta ahdas tuo tila tuo vessa korsetin korjaus kiristykseen, että vaatii vähän aikaa että saa kaiken sumplittua kohdilleen - se on hyvä ottaa huomioon kun miettii ihmisten vessassaoloaikaa."


*****

In English

Once again - no words.
Today seems to be one of those days I totally have no words in English. I have to say that it feels absolutely hilarious to realize that the English Speaking part of you  mind is totally empty from any kind of usable words. Blank mind - no words.

I use English every day. It used to be our home language.

 - hell, I work in English! 
...and yet, I am not able to write anything relevant to a blog post in English.

Feel free to laugh.

It is how it is.

In the meantime, at least there are some pictures to enjoy for everyone.
And one can always try Google Translate, if your really like to know what I am talking about today.

Happy Monday to everyone!
New week, new adventures.


26. huhtikuuta 2015

...mut äiti, kun joogaa tekemällä ei laihdu

Pariacrobatiaa ja istuma-asento - tänään myös ensimmäistä kertaa ilman käsiä

...toteaa seitsemän vuotias tyttäreni ja osoittaa sen jälkeen vatsaansa.

"Kato nyt millanen tää on, mä tahtoisin että se olisi näin!"
(tässä kohtaa lapsi vetää korostetusti vatsaansa sisään ja tekee kuvaavia liikeitä kädellään)

"Tajuatsä, että joson läski niinsitten kaikki koulussakkin voi vaan haukkua ja sanoa että on läski."
"Mä en halua olla läski! Se olis oikeasti niinku aivan kamalaa."

Hetken mietin, että pitäisikö itkeä.

Miksi lapseni, oi miksi? Noin valtavat paineet ulkonäöstä ja sinä olet vasta seitsemän.

Kukaan ei tahdo olla läski -keskusteluun päästiin monen mutkan kautta kun PikkuS pohti aamupalalla ääneen miten vaikeaa on valillä olla kun ensin kädet ja sitten koko keho tulee levottamksi. Että etenkin koulussa on toisinaan vaikeaa kun se levottomuus vaan tulee käsiin ja lähtee siitä sitten leviämään.

 Kerroin lohdutellen, että äidillä on ollut ihan samaa, ja edelleenkin äidillläkin on toinaan vaikeaa olla hiljaa paikoillaa kun sisällä kuplii levottomuus. Kehoitin kokeilemaan joogaaliikkeitä ja helppoja hengitysharjoituksia ja että sellaisilla keinoilla äiti saa sisällä kuplivan levottomuuden vähän aisoihin.

Ja sitäkautta me sitten päästiin tähän lihavuuskysymykseen,
sillä jooga ei lapsen silmissä ole sellaista jota tekemällä laihtuu, joten miksi ihmeessä sitä sitten tekisi joogaa kun eihan sillä tule laihemmaksi.

Nieleskelin oikeasti itkua.
Niinkuin minä olen koittanut varjella lasta kaikilta ulkonäköön liittyviltä paineilta ja vain-tämä-liikunta-on-oikeaa-ja-kannattavaa-liikuntaa - ajattelulta.


Kaks hyvää juttua yhdessä on kerralla enemmän hyvää


Niin sitä sitten päädyttiin keskustelemaan läskinä olemisesta, laihduttamisesta ja liikunnasta.

Kerroin, että minä ajattelen niin että liikunnan tulee olla jotakin sellaista tekemistä josta ihmiselle tulee kiva olo. Siitä syystä minä tykkään tehdä joogaa - että  joogastessa minulle tulee todella kiva olo. Kerroin myös, että kevyellä joogalla voi oikeasti rauhoittaa levottomuutta.

Kehoitin lasta pohtimaan sitä, millätavalla lihavana olo muutaisi elämää. 

Eikä yllättänyt kun esiin nousi kiusaaminen - se, että lihavaa voi kuka vaan kiusata koulussa. Eikä ollut muuta vaihtoehota kuin kysyä, että onko lapsi itse nähnyt jotakuta kiusattavan tai kiusannut itse - vastaus oli kieltävä - mutta pelko erikokoisen kehon vuoksi kiusatuksi tulemisesta on käsinkosketeltavaa. Tuossa hetkessä iski totaalinen Blank Out -  en tiennyt miten lasta olisi tukenut ja lohduttanut - ainoa mitä osasin sanoa oli, että tuollaiset kiusaajat ovat todella ajattelemattomia ihmisiä ja että kenenkään arvokkuus ja se miten kiva toinen on ei ole missään määriinn koosta kiinni. Teot yksin ratkaisevat - ystävällinen ja ihana ihminen on ystävällinen ja ihana ihminen, siitä huolimatta miltä ihminen ulkoisilta piirteiltä näyttää.

Lapsi kuunteli pää kallellaan syvän hiljaisuuden vallassa.

Keskustelu hiljeni  ja minä hipsin olohuoneeseen joogaamaan sisällä kulpivaa harmia ulos.


Äiti, mä treenaa sua sun kanssa.


"Äiti, saanko mä tulla sun kanssa joogaamaan ja voidaanko lentää vähän?"
kysyy rappusilta pieni vieno ääni

"Tientenkin saat."

"Muttakun mulla on tää jäätelö?" 

"No, yhdistetään jäätelö ja jooga sit.
Ne molemmat on kivoja ja hyviä juttuja eikö?"

"Joo. Mut erilailla. Jäätelö maistuu hyvälle ja jooga on niinku vartalolle hyvää."

"No, eiks kaks hyvää juttua oo sit niinkun kerralla enemmän hyviä juttuja?"


...siitä se ajatus sitten lähti.

Joogahetken päätteeksi mietitään, miten jooga oikeastaan sopii ihan kaikille - pienille ja isoille, lihaville ja laihemmille. Pohdittiin vielä hetki sitä, miten vähän ihmisestä voi päätellä katsoenn ihmisen ulkomuotoa, että laiha ihminen ei välttämättä jatksa nostaa ketään jalkojen päälle istumaan - tai sitten se voi jaksaa nostaa tosi ison ihmisen jaloillaan, ja että sama pätee pyöreään ihmiseen. Että vaikka olisi minkä näköinen ihminen, niin se ihminen voikin osata ja pystyä tosi uskomattomiin juttuihin. Toistaiseksi äidin elämänviisaus on vielä uskottavissa määreissä lapsen silmin katsottuna ja keskustelutuokin lopputoteamus oli lapsenkin taholta, että kiva ihminen on kiva ihminen ja ihmisen kivana olemisen määre on se miten ihminen käyttäytyy, ei se miltä ihminenn näyttää.

Hiukan minua kyllä hirvittää nuo pinen ihmisen läskipuheet. 
Sattuu tavattomasti joka kerta kun kuulee lapsen moittivan itseään läskiksi.

Sattuikohon minun kasvattajistani tuolla tavalla niinä vuosina kun minäääneen vihäsin itseäni ja kehoani ja moitin itseäni joka käänteessä läskiksi. Toisaalta minun kasvukodissani arvosteltiin omaa ja toisen kokoa ihan avoimesti - huomauteltiin ylipainosta ja kehoitetiin itseä ja toista laihduttamaan. 
Toistuvati - päivästä toiseen.

Talk after talk after talk.

Päivät täyttyivät läskistä ja lauhdutuspuheista.
Miten paljon ruokaa voisi ottaa ja miten vähällä ihminen oikeastaan tulisikaan toimeen.

PikkuS on saanut oman osansa läskipuhealtistuksesta kotona elämänsä ensimmäisinä vuosina - minähän olen ollut kaikista kehovihapuheista vapaa vasta vähän toista vuotta.

Pyrin avoimesti kertomaan lapselle, että äiti on ollut tavattoman sairas niinä vuosina kun on inhonnut itseäänn ja sanonut itseään läskiksi. Lausuin ääneen, miten itseään on lupa rakastaa ja on ihan oiken olla ylpeä osaamisesta ja olla omana itsenään onnellinen - se että on ylpeä itsestään ja osaamisestaa on eri asia kuin kehuskelu, sillä sellaisella hyvällä ylpeydellä itsestään ei ole tarve aiheuttaa pahaa mieltä toiselle vaan innoistaa toista tekemään rohkeasti juttuja.

On sallittua sanoa, että on hyvä vaikka ei onnistuisikaan jutussa aivan täydellisesti.

Tänään olen juuri näin hyvä ja jos harjoittelen lisää tulevaisuudessa voin saavuttaa enemmän ja olla tähän päivään verrattuna erilainen ja erilaisena hyvä sitten sinä tulevaisuuden päivänä.

Pyrin kannustamaan lasta rakastamaan itseään ja löytämään hyvän itsestä sekä omista onnistumistaan - toki niin, että iitseään on lupa kehittää ja uusien taitoen oppiminen on hieno asia.

Pyrin vahvistamaan lasta uskomaan, että kehon koolla ei elämässä ole merkitystä
- todellinen merkitys on sillä miten paljon rakastaa itseään ja maailmaa.
Rakastamalla onnistuu olemaan ennakkoluulottomasti hyvä kaikkea elollista kohtaan maailmassa.


Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Arvokasta äiti-lapsi -aikaa, vähän joogaa ja hienoja ovailluksia.
Kehopositiiviisen ajattelun siementä on laitettu itämään.

kiitos. kiitos. kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari

24. huhtikuuta 2015

Kuka teki vaatteeni



Vaatevallankumouksen päivä on täällä taas.
Tämän vuoden slogan ja hastag ovat #whomademyclothes ja #fasrev 

Tänään on hyvä hetki kertoa vaatevalmistajille, että meitä kuluttajia kiinnostaa tietää kuka ja millaisissa olosuhteissa päällämme oleva vaate on valmistettu.

Minä piipahdin Sanomatalossa järjestetyssä #vaatevallankumous tilaisuudessa kuuntelemassa hetken asiantuntijapanelin mietteitä vaateteollisuudesta sekä tietenkin kuvauttamassa itseni #whomademyclothes kysymyskyltin kanssa.

Joten nyt herätys Esprit, 
kuluttajana minua kiinnostaa kuka on tehnyt tämän puseron?

Koska minä välitän!

*****

In English

The #fashionrevolution day is today!
We consumers should have right to know who made my clothes.

Today I like to challenge Esprit and ask them
#whomademyclothes

Because I care.

*****

Viimevuotisia vaatevallankumouspäivän tunnelmiani voit piipahtaa vilkaisemassa täällä.

Ottiko joku teistä tätä postausta lukevista osaa vaatevallankumouspäivään?
Jos niin missä ja miten?
Olisi kiva lukea muiden #vaatevallankumous päivän kuulumisia.

Rakkaudella,
Sallamari



#FatshameFreeFriday - Jumpsuit



Miten monta kertaa olenkaan lukenut ystävällisen pukeutumisneuvon.
tai kuullut sen muka ystävällisen neuvvon muodin asiantuntijan suusta. 

"Täyteläisen vartalon omistavan ei tule pukeutua Jumpsuit -asuun. 
Jumpsuit ei asuna pue lihavaa."

Bullshit!

Minä pidän jumpsuit asuista ja minä pidän vartalostani
- miksen siis yhdistäisi niitä kahta, sillä minähän pidän molemmista.

Minun kehoni - Minun pukeutumisvalintani.

Oikein asustettuna jumpsuit pukee ketä tahansa 
- ratkaisevana tekijänä on pitää itsestään ja pitää yllä olevasta vaatteesta.

#YesYouCan

Jos pidät asusta, pukeudu siihen.
Ystävällistä pukeutumisneuvoista viis.




In English


....so many time I have heard these Just-For-Your-Own-Good forms of The-Very-Friendly-Advises 

"Honey, you should not wear anything like that jumpsuit. You simply too fat to rock it."
(one of the worst friendly-fashion-tips ever)

I love jumpsuits and I love my body
- so why should I not combine together two things I really like?

My body - My fashion rules.
I get to decide what I like to wear.
Trendy or not. - suitable to my body according to "what to wear" -books  or not.

Only thing that matters is that I like what I wear.
That the things I wear feels right on me.

With right styling and a loving attitude,
anything I love looks great on me.

Body type rules nothing - attitude rules everything.
Because we are more than just a body type.

If you love it, you should wear it!

#YesYouCan

*****

Rakkaudella,
Sallamari



23. huhtikuuta 2015

Bikini paradoksi


Bikini paradox


Löysin Ebaystä aivan ihastuttavat bikinit. Korkeavyörtäröinen alaosa, tukevalta vaikutta vuoratuin kupein oleva yläosa ja kaunis kuosi - oikeaa kokoakin vielä tarjolla.

 Tarkempi materiaaliselostuksen ja vaatehoito-ohjeiden lueskelu paljasti jännittävän ostopäätökseni pyörävästi lopulta vaikuttaneen ominaisuuden
 - pesuohjeena bikineille oli Dry Cleaning Only.

Ensin nauratti, sitten hämmästytti ja vielä hetken asiaa pohdiskellessa kummastutti.
Miksi ihmeessä valmistaa bikinit Dry Clean Only -materiaalista? Noin äkkisältään kun asiaa miettii, niin päätyy lopputulokseen että juuri kastumaanhan bikinit on ikään kuin suunniteltu.

Vaan eipäs olekaan niin yksinkeratisesti mustavalkoista tuo bikinien käyttötarkoitusajattelu. Nämä kyseiset bikinit kun eivät käyttötarkoitukseltaan ole kastumaan suunniteltu uima-asu vaan kuiville hellekeleille suunniteltu juhla-asu - Festaribikinit.

How silly of me - festaribikinit - ei rantaa, ei kastumista.
Miksen mä heti kättelyssä tajunnut bikinien tuota käyttöpuolta?

Automaattisesti festivaaleja miettiessä karkaa ajatus kotosuomalaisiin juhannusfestareihin ja muutaman miinusasteen aamulämpötiloihin -  Raumanmeren juhannus vs Coachella.
You know what I am talking about.
Jotenkin vaan tuo "lämmintä päälle" -lausahdus tulee ensimmäisinä mieleen näistä kotisuomen festareista.

Ihastuttavat bikinit - sopiva käyttötilanne vain uupuu.

Sen ainokaisen kerran - Ruisrock vuonna 2003 - kun itse olen milloinkaan festareilla vieraillut sään puolesta olisi voinut kyllä bikinit valita asukseen. Mieli ja itsetuntemus olisivat varmasti olleet bikiniehdotuksesta hyvinkin eriävää mieltä. Muistan festariasustani tarkasti vain nahkahousut ja että niissä nahkahousuissa tuli kovasti lämmin suorassa auringon paahteessa. Joku mielikuva kelin viilenemisestä iltaa kohden puskee esille muistojen lomasta, mutta vähän kyllä ovat muistot haalenneet vuosien myötä. Stray Cats nähty, Motörhead nähty ja TikTak nähty - festariesiintyjät muistaa kyllä vielä.

Festaribikinit saavat nyt tällä kertaa jäädä hankintojeni ulkopuolelle jo siksikin, että lähitulevaisuuden suunnitelmissa ei ole yhtään festareita tällä haavaa.

Päädyin lopulta tilaamaan lähes yhtä ihastuttavan vesileikkeihin sopivan bikiniparin Ebaystä. Tuoteseloste miellytti ja kokovalikoima selosteessa kuvattujen senttimäärien valossa vaikutti lupaavalta - toki koskaahan ei varmaksi tiedä millaisia senttejä käytännössä nuo tuotekuvaksen sentit sitten tarkoittavatkaan - olen kuitenkin näiden bikinien suhteen tällä hetkellä kovin toiveikas. Paketti kotiutuessaan paljastaa sitten tositilanteen.

Nyt vain odotellaan aurinkoa ja lämpiäviä bikinikelejä.


*****

In English

Ive been looking for a new bikini to myself. Yesterday I managed to found this beautiful vintage inspired high waist bikini from Ebay. Unfortunately closer look to materials and care instruction made me rethink this buy - wash instruction: Dry Cleaning Only.

First I was laughing at that instruction and then re-thinking the whole situation. Like who makes bikini out of Dry Clean Only -material? Is that a little paradoxical?
As far as I am aware of the idea of bikini is to wear them in the beach or pool - near water and in the water.

Oh, boy how wrong I have been with my simple black-and-white bikini hypothesis 
- Bikini equals beach and water.

Further reading of Dry Clean Only -bikini's product description enlighten me to realize that this specific bikini was not designed at all to go near water. Bikini I was looking at was a Festival Bikini - designed for dry lands and fun times.

Festival and Stunning Bikinis - that combination had totally slipped out of my mind.
How silly of me - but explanation for this mind slip is very understandable when you live in Finland. Our summer festivals are nothing like Coachella, with endless sunshine and inhumanly hot weather - designed for bikini outfits. Summer festivals here in Finland is a bit more like Woodstock - rainy days and mud pools. Coolest accessories are umbrellas and wellington boots. No wonders why I did not get Dry Cleaning Only -label in a bikini.

I ended up ordering other lovely pair of a bikini from Ebay. Vintage inspired one, that is suitable for fun days at beach. I hope it turns out to be in real life as lovely as in picture. I also hope that the measurements in product description are real - you truly never know what you get when buying things from Asia. Sometimes the centimeters are real centimeters, sometimes cm in description is like half cm in real life. My hopes are high.

Ill keep you updated about my new bikini when it arrives.

Now we can only wait for summer and beach weathers.

*****

Aurinkoista torstaipäivää!

Rakkaudella,
Sallamari

20. huhtikuuta 2015

Ihana Nainen -kuvauselämys

Behind the Scenes - valokuvaajat tositoimissa
Niina sovittaa kenkää ja Mirkku löytää uusia näkökulmia.
Ihana Nainen keskimmäisessä kuvassa vain on ja nauttii.


On ollut suuri ilo ja kunnia saada tutustua aivan valloittaviin ihmisiin tätä syömishäiriöstä toipumisen polkua taivaltaessaan. Tämän päivän postauksessa haluan esitellä teille aivan upean naiskolmikon Ihana Nainen tiimin; valokuuvajat Mirkku Merimaa ja Nina Stolt sekä meikkitaiteilija-hiusvelho Krista Stenberg ja valottaa hiukan millainen kokemus on Ihana Nainen -kuvauselämys.

Olen saanut pariin otteeseen olla mukana tekemässä yhteistä projektia tämän naiskolmikon kanssa. Näistä projekteista viimeisin lähti käytiin viime lauantaina, kun sain olla mukana tekemässä Ihana Naiden Body Image teemäpäivää. Minun Ihana Nainen -päiväni piti sisällään todellisen hemmotteelämyksen - hyörinää ja pyörinää ympärillä kolmen ihmisen taholta. Kaikki se kauneus minussa taiottiin kerrassa koko maailman nähtäväksi ja ikuistetiin pysyväksi muistoksi valokuviin.
Bonuksen päivää sisältyi vielä yksi teemakuvas, josta kuvia pihtaan vielä, mutta lupaan että kun projekti jota varten kuvat otettiin pärähtää käyntiin kerron projektista täällä blogissakin paljon lisää


Näin äitienpäivän lähestyessä on pakko vihjata, että Ihan Nainen -kuvauselämys on loistava lahja äidille. Kelvollinen lahjaidea myös kun mietit mitä ostaa lahjaksi naimisiin menevälle siskolle tai miten muistaa ystävän tasavuosisynttäreitä - kimpparahoitus ja lkuvaus lahjakorttina vinkvink, niin ei tule haastetta lahjan toteutuksen osalta kenellekään. 

Ai joo, on kuvauselämys loistava lahja myös itselle.
Because I am worth it.

 Jokainen nainen on kauniin kuvan arvoinen!


"Että tääsä mä nyt sit niinku oon vaan."


Ihana Nainen on mielentila, hyväksynnän ja tyytyväisyyden olotila, joka tallennetaa kuviksi.
 Ihana Nainen -kuvaus on elämys, matka itsetuntemukseen ja itsensä hyväksymiseen.
- näillä sanoilla Ihana Nainen tiimi kuvailee työtään.

Ihana Nainen päivän on pullollaan hemmottelua. Päivän on tarkoitus olla kokonaisuudessaan Minun Päiväni, jolloin on lupa nauttia täysin siemausksin huomion keskipisteessä lillumisesta samalla kun jättää kaikki käytännön järjestelyt ammattilaisten hoidettavaksi.

Aika usein sitä valokuvaa - siis sellaiseen oikeaa poseerauskuvaa - otettaessa havahtuu miettivänsä, että näkyyköhän se mun alushame muuten tai onko mulla taas huulipunaa hampaissa - huomaten äkkiä, että salamavalo räpsähti juuri kun varovasti kurkkasit alaspäin, että oliko mulla nyt kengät oikein jalassa. Että eikun uutta kuvaa ottamaan.  No Hätä - sillä noistä pikkuseikoista ei tarvitse kantaa huolta Ihana Nainen päivän aikana - siellä on toiset mimmit huolehtimassa niistä jutuista. Itse voi keskittyä täysin siemauksin vain nauttimaan tyrmäävän kauniina olemisesta. Kuvaus tehdään asiakkaan ehdoilla, niin että nuo ammattilaiset auttavat kuvattavaa löytämään parhaan palat itsestään. 

Ihana nainen -kuvaus oli minulle voimaannuttava positiivinen MINÄ kokemus. 
Mikä parasta Ihana Nainen kauneus ei katoavaa, vaan päivästä jää itselle myös fyysinen muisto - Minun Ihanat Valokuvani.

Ihana Nainen -kuvauselämys pitää sisällään aivan kaiken
meikkauksen, kampauksen plus stailauksen - 2 erilaista kokonaisuutta - sekä  kuvauksen, koevedokset, video-koosteen valokuvaajan valitsemista parhaista vedoksista sekä videoon valitut 10 kuvaa pieninä sähköisinä versioina. Lisäksi kuvattava saa itse valita koevedoksista 1kpl 15x20cm paperikuvan plus sähköisen version samasta kuvasta pienemmän sähköisen version.


Behind the Scenes kuvia kännykkäversioina,
sillä muistin pakata kaiken muun - jopa kookospähkinän evääksi - paitsi kameran.


Minun kuvistani tuli juuri minun näköisiäni - leikkimielisiä ja värikkäitä.
Olemme tosiaan tehneet Ihana Nainen tiimikokoonpanolla aikaisemminkin yhteistyötä sillä erolla, että edellisissä kuvissa minä olin kuvattavan olomuodossa sivuroolissa. Näissä Ihana Nainen kuvissa pääosassa olen minä. Kuvien teema on Body Image - omassa kehossa onnellisena ja kauniinna oleminen. On pakko tunnustaa, että pariin kertaan meinasin itkeä onnesta, niin ihanalta ja vapauttavalta tuo kameran edessä omana itsenään oleminen tuntui.

Lopullisia kuvia en ole vielä nähnyt. Ne valmistuvat aikanaa, sittenn kuin tähän kuvaukseen liittyvä projekti pyörähtää käyntiin - ette muuten usko, että on hankala hillitä kielensä kun haluaisi vaan hehkuttaa hienoaja ihmisiä ja mahtavia projekteja ja niiden olemassaoloa koko maailmalle.
Kaikki aikanaan - to be continued...


Sitten ammutaan alas kaikki potentiaaliset vastaväitteet sarjassamme
Mua kiinnostaisi ja houkuttelisi tämä ajatus ja mä oikeastaan tarvisinkin tälläistä, mutta...

...kuvausstudio sijaitsee Helsingissä
Yep, niin tekee. Helsingissä sijaitsee myös eduskuntatalo ja Linnanmäen huvipuisto. Helsinkiin pääsee tehokkaasti aivan kaikkialta mitä monipuolisin julkisen liikenteen valikoimin. Helsingissä on hotelleja, matkustajakoteja, ystäviä, sukulaisia, kaukaisia tuttavia - mitä kenelläkin. Ihana Nainen on kokonaisvaltainen elämys ja vartavasten tehty teemareissu Helsinkiin vaan lisää luksusta kokemukseen. Ota ystävä mukaan - tehkää tyttöjen reissu. Tai äiteen kanssa reissuun,  tai tyttären...mitä näitä comboja nyt onkin. Hard Core nappaa mummin mukaan.

......se maksaa
Kas niinpä tekee. Tiedätkö miksi? No siksi, että Ihana Nainen -kuvauselämys tuo omalta osaltaa leivän muutamaan pöytään - no money, no bread. Se mikä on minkäkin arvoista ja kenellä on rahaa mihin - minä osaan arvioida tilanteen vain omalta kannaltani. Hintatiedot selviää Ihana Nainen sivulta ja kyllä, joka killingin arvoinen kokemus. Tähän heitän saman neuvon, mitä itse käytän isolta tuntuvienn lukujen kohdalla - pilko pienemmiksi ja katsele lukuja sitten. Mitä yksi pieni luku merkitsee, miten se minun elämässäni koostuu. Vitosen latte kolme kertaa viikossa, kaksi röökiaskia päivässä - tee pieniä kertolaskuja ja kas, siinä se puuttuva summa on.  Aina voi valjastaa avuksi ystävät, perhee ja merkkipäivät. 

Because you are worth it!

....mä oon vaan niin tällänen, että ei musta oo enkä mä voi
Tuttu virsi - ei kukaan meistä koko maailmassa voi pitää paitsi muut.
Mene ja kokeile - itke arvottomuutta myöhemmin jos enää itkettää.
Mikäli olet varma, että Ihana Nainen on niin hirvittävä kokemus, että se on se joka sitten kaikkien juttujen joukosta hengen vie - well, onhan niitä pahempiakin tapoja kuolla.
Sitäpaitsi, eipähän tarvitse sitten enää pelätä sen jälkeen kuolevansa - ikäänkuin saa sen mitä syvällä sisimmässään halaajaakin. Niin, että siis pelko toteutuu ja sitä ei sitten tarvitse enä pelätä.

...mä en vaan osaa valokuvajuttuja
Arvaa mitä? En mäkään.
Siksi me ollaankin näissä Ihana Nainen kuvauselämyksissä kameran edessä eikä takana.
Ne tekee jotka osaa ja loput saa vaan olla viehkeänä kameran edessä - olemisen osaa jokainen.

...niin. Niin sitku mutkumut ja tietokin on vaan Internetissä ja kaikkea
Okei, minäpä etsin tarvittavat tiedot tähän.
Soita jompaan kumpaan numeroon 
040 533 0931(Mirkku) ja p. 044 319 3166 (Niina)
 ja buukaa oma Ihana Nainen aikasi.
Kaikki tarpeellinen selviää soittamalla.


Kuva - Laura Ala


Oliko vielä muuta?
Ai ei, no hyvä.

Sitten mainostusasioihin - 
tämä teksi ei ole sponsorijuttuja eikä maksettu mainos

Tottahan on, että projekteja Mirkun, Niinan ja Kristan kanssa on yhdessä tehty (ja mikäli luoja suo, tehdään vielä rutkasti lisää joookopliis - ne on niin ihania naisia.) - sellaisia epäkaupallisia.  Ihana Nainen -kuvauselämys on blogissa esillä koska, se on nyt vaan on niin huikea konsepti ja aivan mieletön työkalu esimerkiksi #meLove ajatusten vahvistamiseen.

Plus, että nuo naiset on niin huimia tyyppejä - joten mikäli etsit hyvää valokuvaajaa mihin tahansa projektiin tai ehkäpä taitavaa kampaukset ja meikit juhlapäivääsi loistivaa tyyppiä, postauksen alkupuolelta löytyy linkit Ihana Nainen tiimiläisten omiin profiileihinn.

Työ tekijäänsä kiittää, minun kiitokseni ovat tässä.

Hyvää työtä!

Rakkaudella,
Sallamari

19. huhtikuuta 2015

#meLove

OOTD - kauan haaveilemani Crop Top Look
Turbaani - 2 huivia kaappienn kätköstä
Crop Top - H&M
Housut - LIDL
Kengät - Irlannin tuliaisia
Laukku - Seppälä
Rannekorut - Ebay


Mä olen aivan fiiliksissä eilisestä ja eilisien hyvien fiilisten saattelemana on ilo kirjoittaa tänään kaikkea kehopositiivista ilotulitusta. Vietin eilen ikimuistoisen päivän Ihana Nainen -teemakuvauksen merkeissä - Ihana Nainen teemakuvaksista lisää tietoa luvassa huomenna. 
Minua pyydettiin mukaan aivan mahtavaan kehopositiivisuutta hehekuvaan projektiin, josta paljon paljon lisää  bloggausta luvassa myöhemmin, sitä mukaan projekti tässä lähtee etenemään. Tällä hetkellä voin kertoa siitä miten eksyin projektiin mukaan. Koko homma lähti liikkeelle viie vuoden Älä Laihduta päivästä, jolloin lupauduin mukaan hankkeeseen kertomaan elämästäni syömishäiriöstä toipuneen näkökulmasta.

Syömishäiriöstä toipumisesta, positiiviesesta kehokuvasta ja positiivisesta kehokokemuksesta kumpusipaljon vahvaa keskustelua eilen ja tänään minusta tuntuu luontevalta jakaa näitä ajatuksiani teidän kanssanne täällä blogin puolella.

On luontevaa aloittaa kertomalla miten minulla tänään menee syömishäiriöajatusten rintamalla. On ilo kertoa, että sille rintamalle kuuluu todella hyvää. Syömishäirö on tällä hetkellä hiirenhiljaan, syömishäiriööni kiinteästi liittyviä pakkoajatuksia minulla ei tällä hetkellä ole. #meLove, eli ehdoton rakkaus omaa kehoani kohtaan - juuri sellaisena kun kehoni juuri tässä hetkessä on - kukoistaa. Päivä päivältä onnistun rakastumaan itseeni uudelleen ja uudellen, yhä vahvemmin ja vahvemmin. Peilikuva on iloinen ystäväni, jota uskaltaa katselle ihan rehellisin avoimin mielin. Kehoyhteis valokuvissa esiintyvän minän ja sisäisen minäkokemukseni välillä on vahvistunut myös.

Uskallan rehellisesti sanoa kaikin puolin pitäväni itsestäni, 
että mä olen tänään hyvä ja riittävästi juuri tälläisenä.




Eilen siinä kuvausprojektin keskellä pohdittin paljon minäkuvakokemuksia ja sitä miten vinoutuneita käsityksiä ihmisellä onkaan itsestään. Vinoituneita käsityksiä siitä millainen minä olen, tai millainen on joku ominaisuus omassa kehossa - puhumattakaan siitä miten sitä uskoo että tälläisen minun oloisen ihmisen ei pitäisi pukeutua tuohon tai tähän, eikä koskaan tälläinen kuin minä voi tehdä niitä tai noita juttuja. Kaikkea vinoutumia vain koska joku on joskus todennut, että sulla on liikaa sitä taikka liian vähän tota, tai vaihtoehtoisesti olet joskus jostakin luetettavasta lähteestä lukenut että tälläisen ja tuollaisen ihmisen tulisi tehdä noin tai olla tekemättä näin.

Avaan lisää ajatuksiani vinoituneista minäkäsityksistä omakohtaisilla esimerkeillä.

Mistähän sitä aloittaisi.

Aloitetaan vaikka yhdestä todella kipeästä minun minäkuvaani vahingollisesti vaikuttaneesta totuudesta. Aikanaan ilmestyi sellainen nuorten naisten lehti kuin MeKaks (70-  ja 80 -luvun taitteessa syntyneet varmasti muistavat kyseisen läpyskän nuoruusvuosiltaan).  Tämä hillitön nuorison absoluuttista totuutta puhuva laatujulkaisu kirjoitti suuressa muotinumerossaan joskus 90-luvun alkuvosina uskomattomalta kuulostavia tosiseikkoja, joista yhden minä absoluuttisena totuutena imin elämäni totuudeksi vuosikymmenien ajaksi. Tämä suurenmoinen totuus on säilynyt mielessäni näihin päiviin ja se kuuluu näin - Lyhyen tytyön jokainen kilo näkyy heti - korjaa tilanne dieetillä ja oikeilla vaatteilla.

Artikkelin kuvauksen perusteella minä luokittelin itseni sarjaan "lyhyt tyttö" ja siitä lähtien olin kipeän tietoinen kilojeni näkyvyydestä.  Minun jokainen kiloni näkyy kilometrien päähän ja elämäni ydinajatus - ja se tärkein tehtävä - on päästä eroon kiloista ja eroon pääsyä odotellessa peitellä ne kaikin keinoin "oikealla pukeutumisella". 

Kesti reilusti yli kaksi vuosikymmentä, ennenkuin minä tajusin miten naurettaa bullshittiä - eikä suinkaan maailmaan mullistavaa totuutta - tuon artikkelin sisältö oli.

Rakkaus ratkaisee - eivät ne kilogrammat tai kokolapun numerot.

Lempeä rakkaus omaa kehoa kohtaan on ratkaisijana sijalla yksi, toisella sijalla rakkaus ja ilo vaatteita kohtaan. Ydinajatuksena olkoon se, että tänään pukeuduin näihin ihaniin vaatteisiin koska minä pidän niistä ja näihin vaatteisiin pukeutuminen saa minut tuntemaan iloa. Rakkaus itseä ja ilo yllensä pukemista vaatteista loistaa pitkälle - paljon pidemmälle kuin yksikään kilogramma.

Mitähän niitä muita ajatusvinoumia onkaan.
Minusta ripseni ovat tavanomaista olemattomammat - sillä niinn minulle niitä meikkaillut tuttavani totesi kymmenisen vuotta sitten. Entäpä sitten huuleni, ne ovat aika olemattomat, sillä niinhän runsashuulinen poika kerrann minulle sanoi.

Aikuistenoikeasti minä olen kyllä ihan tavallinen - sellainen keskivertotapaus - sekä ripsien että huulien suhteen. Ei mitään erikoista ja merkille pantavaa - suuntaan tai toiseen.
Niin se ihan aikuistenoikeasti vaan on. Pitkällisen aktiivisen harjoittelun tuloksena, olen itsekin oppinut ymmärtämään niin ripsieni kuin huulieni tavanomaisuuden, se että ei niissä kummassakaan oikeasti ole mitään ihmeellistä ja erikoista - ei ainakaan mitään hävettävää - että hyviä ovat juuri tuollaisena ja kiva juttu että ovat ehjiä ja toimivia kaikin puolin.

Millaisien vinoutuneiden uskomusten keskuudessa sinä elät?
Olet milloinkaan rohkeasti uskaltautunut katsomaan itseäsi koskevien omien uskomusten todenpeäisyyttä? Että ovatko ulkonäköäsi vähän vähättelevät tai nololta tuntuvat piirteet sinussa sittenkään aikuistenoikeasti totta sinun sisäisessä maailmassasi, vai ovatko ne lopulta vain ulkopuolisen maailman kerran puolivahingossa esilletuoma mitään tarkoittamaton lausahdus? 

Jokainen yksittäinen mielipide maailmassa pohjimmiltaan syntyy mielipiteen kohteeksi päätyvään asiaan assosioidusta henkilökohtaisesta kokemuksesta. Yksi yksittäinen random juttu - usein arvosteltelun kohteeksi otettuun seikkaan mitenkään liittymätön - on vaikuttanut mielipiteen ilmaisevan henkilön tuntemuksiin aiheuttaen jonkun tunnereaktion joka aktivoituu juuri tässä hetkessä tunnemuistona.  Häpeä, hämmennys, epämukavuuden tunteet ovat hyvä pohja negatiivisille mielipiteille kun hyväksytyksi tulemisen tunne, turvallisuuden kokeminen tai ihastus tuovat mukanaan positiivisen sävyn mielipiteeseen.

Niin, että enhän minä tai minun kehollinen ominaisuuteni itseasiassa liity mitenkään toisen ihmisen mielipiteeseen minusta tai kehollisista ominaisuuksistani. Itsestämme me kaikki puhutaan, kun mielipiteitä ilmoille laukotaan. Niin ja itseämme me ajattelemme - minäminnäminnä.

Että minä olen mielipiteeseen liittyvissä seikoissa oikeasti vain sivuroolissa.
Aika helpottava tieto - minun ei tarvitsekaan kantaa vastuuta koko maailman ajatuksista. Tuo tuntee ja ajattelee, niinkuin tuntee ja ajattelee, minun tekemisistäni viis. Hups, kaikilta yleismielipiteiltä putosi juuri todellisuuspohja.

Silti ympäriltä sikoilevat mielipiteet minusta ja minun kehollisista ominaisuuksistani vaikuttavat meistä jokaiseen - ikävät sanat kirpaisevat aina, samassa suhteessa kuin spontaani kehu lämmittää mieltä. Ratkaisevinta on se, että ymmärtää itse miten vähän todellista totuutta minunn elämästäni toisen ihmisen mielipiteeseen sisältyy. Että ainoastaan oma tunnekokemus ratkaisee.

Kun jokin asia tuntuu hyvältä - sitä lisää.
Kun tuntemus ei ole miellyttävä - sitä juttua sitten tulevaisuudessa vähenevässä määrin.



#meLove asennetta kehiin 
Rohkeasti avoimin mielin tutkiskelemaan omaa minäkokemusta.


*****

In English

I spent an awesome day yesterday doing a super cool Body Image photo shoot. Photo shoot was part of body positive project - that is all I can say about it today, but more is coming later.

Between the photos, we discussed very important subjects - eating disorder and body image. 
I am an eating disorder survivor - today I can say I have beaten more than two decades long battle with various type of eating disorders.

Today I celebrate my fabulous self and long journey to recovery 
by dressing up in one of my all time dream outfits
- funky pants and crop top.

I feel happy and pretty in my outfit.
I have realized how I am more than just a size tag. 
I feel pretty and I see myself pretty - just they way I am today.

This is how ED recovery feels like.
#meLove - permission to love yourself just the way you are today

*****

#meLove rakkaudella,
Sallamari

15. huhtikuuta 2015

Mun tissit, sun tissit

"Jäsen A paikalla, jäsen B matkassa ja minä tässä. Voidaan lähteä."

"Vaikka mä olen aina tykännyt mun pienistä tisseistä,
mä odotan innolla nyt että ne kasvaa. 
Olis kiva sillai väliaikaisesti kokeilla niitä niinku toisenlaisinakin."

Peruskauraa - Helsinkikoti ja saunailta.
Saunan lauteilla keskusteltiin tisseistä - no kuinkapas muutenkaan.

Nyt on siis tiukan vaitiolovelvollisuuden verhoa lupa hiukan rajoittaa todeten, että tissikeskustelun alkujuuri liittyy uuden ihmiselämän mukanaantuomiin kehollisiin muutoksiin. On pitänyt olla ihan hyshys tästä suuresta ja ihanasta uutisesta - because I am not the center of these news - vaikka oikeasti olisi halunnut kiljua ilosta blogissa monen monta kertaa, 
että nyt just maailmassa tapahtuu jotakin sanomattoman ihanaa. 

Superjännää ja superihanaa.

Vaikka vähän pelottaakim samalla - on hassua pelätä toisen puolesta ihan olemattomia.
Mitä kaikkea ihminen voikaa pelätä ja mistä sitä voi olla huolissaan?
- juuri niistä epäolennaisista jutuista mistä eilen mua lohduteltiinkin.

Mä oon niin ilonen Lindan kanssa,
tästä suuresta ja ihmeellisestä uudesta jutusta.

Iloisista uutisista tisseihin.
Iloisia nekin ovat ja ihania.

Vuosia sitten me yhteisellä päätöksellä Lindan kanssa nimettiin meidät yhdistelmänä alusvaateosaston haastavimmaksi asiakkaaksi - sellainen alusvaateosasto joka saa puettua meistä kumpaisenkin istuviin rintaliiveihin on oikeasti kattava alusvaateosasto.

Pitää olla valikoimaa aa-aasta äffään.

Mietittiin sitä, miten lapsen odottaminen muotoilee rintavarustusta. Minä pohdin omia hataria muistikuviani ja olen täydellisen vakuuttunut, että minun rintani eivät raskauteen reagoineet juuri millään tavalla. Imetyksen vaikutuksiin en voi ottaa kantaa, kun sellaista ei koskaan päässyt kokeilemaan. Mutta arat tissit raskausaikana olivat kuin mitkä, sen verran mielikuvia on tisseistä ja raskaudesta jäänyt jonnekin takaraivon perukoille.

Raskauden jälkeen olen vieraillut kirurgin operoitavana tissieni kanssa. 
En siksi, että ne olisivat raskaudesta vaurioituneet, vaan siksi että raskauden jälkeen oli oikea aika tehdä rintoihin nuoresta iästä asti pohtimani korjausoperaatio. Rintojani pienennettiin ja samalla kertaa korjattiin epämuotoisuutta - toki en koskaan ennen pienennystä ajatellut rintojeni olleen mitenkään epämuotoiset, se asia minulle selvisi vasta lääkärin selvitellessä missä nänni kuuluu olla ja milläkin tavalla suhteutettuna solisluukuoppaa ja millainen leveys on rinnalle luontevaa ja millainen poikkeavaa. Epämuotoisuus tasaantui leikkauksella  - koon pienenemistä huomasi tuskin kukaan kuin minä itse siitä että nykyistä rintavarustusta on vähän kevyempi kanniskella .

Leikkauksen yhteydessä epämuotoisuutta korjattiin implanteilla - joka oli rehellisesti virheliike.
Meinasi koitua elämäni kohtalokkaimmaksi virheeksi. Tulehtuneiden implanttien kanssa seikkailin edestakaisin Irlannin julkisen terveydenhuollon sokkeloissa - tarinan päättyessä nopealla aikataululla tehtyyn implanttien poistoon ja mittavaan antibioottikierteeseen.

Omasta surkesta tarinasta huolimatta, olen tänäpäivänä yhä vannoutunut silikonirintojen puolestapuhuja - ei sillä, ettäkö dissaisin tai vähättelisin luonnollista rintavarustusta.

My body, my choices - you body, your choices.
Rinnat on juuri oikeanlaiset ja hyvät silloin kun ihminen itse tuntee olonsa yhteneväksi niiden kanssa.

Yhdessä ja samassa lauseessa julkituon nyt vilpittömän kannatukseni kenen tahansa vakaasti harkitsemalle päätökselle yhdenmukaistaa ulkoista minäkuvaansa synkroniaan sisäisen minäkuvan kanssa vaatipa tuo synkronointi toteutuakseen rintoihin lisää täytettä tai ylimääräiseltä tuntuvan osan poistoa tai vaikapa päätöksen luopua rinnoista kokonaan.

Ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Minä olen tässä elämäntilanteessa täysin sinut juuri näiden rintojen kanssa.
Tulevaisuudesta en mene sanomaan mitään,
paitsi ehkä sen että vihata en aio rintojani (tai mitään muutakaan kehoni osaa) milloinkaan.

Mikäli koittaa tilanne, että yhdistyäkseen sisäisen minäkuvani kanssa ulkoinen minäni tarvitsisi lääkärin apua rintojen koon muotoilun suhteen olen valmis toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet.

Eikä sillä, että toimenpide tekisi minusta huonomman tai paremman ihmisen.
Tai enemmän rakastettavan tai muuten ihanemman.
Noup.

Täydelliseltä minäkokemukseltaa ehjemmän ihmisen kyllä tekee.

Täydellinen minäkokemus ei ole yksiselitteisesti ollenkaan sama asia,
 kuin se että hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. 

Pyrkimys täydelliseen minäkokemukseen ei pitäisi olla missään muotoa tuomittavaa,
ihmisiä pitäisi enemminkin kannustaa ja rohkaista juuri siihen suuntaan.
Rohkaista ihmistä tunnistamaan, että tuo kipukohta minussa kumpuaa juuri siitä että sisäinen minäkäsitykseni ei kohtaa ulkoisen minäkäsitysen kanssa ja edelleen rohkaista ihmistä itseään tutkimaan mitä olisi tehtävissä tuon ristiriitatilanteen korjaamiseksi.

Korjaantuuko se ajatusten järjestelyllä terapian keinoin vai tarvitaanko fyysisiä muutoksia 
- se on sitten ihan oma lukunsa.
Mutta jokainen keino on aivan yhtä oikea,yhtä arvokas ja yhtä hyväksyttävä.

Ihminen voi hyväksyä itsensä tässä hetkessä juuri tälläisenä ja silti olla minäkokemukseltaan vaillinainen - tosiseikka siitä, että ulkoinen minäkuva ei kohtaa täydellisesti sisäisen minäkuvan kanssa ei tuollaisessa hetkessä aiheuta niin suurta kipua tai muistuta olemassaolollaan niin, että huomio kaikkeen muuhun elämässä häiriintyy liikaa. Tai ehkä ristiriita ei ole niin kipeä, että olemisesta tulee pelkästään ristiriidan aiheutumisesta johtuvan tuskan sietämistä ja päivät koostuvat pelkästään hyväksymisestä eikä aikaa jää elämässä muulle. Itsensä voi kyllä hyväksyä vaillineisen tai rikkinäisen minäkokemuksen kanssakin, sielullista rauhaa ei silloin kylläkään kykene kokemaan.

Ennemmin tai myöhemmin vaillinaisuus tai ristiriita olisi hyvä korjata.

Sielullinen rauha ja kokonainen minäkokemus niin tärkeä juttu.

Oi miten raskasta onkaan elää koko elämä rikkinäisen tai vaillinaisen minäkokemuksen kanssa. Harmittavan moni ihminen joutuu niin tekeemään - tuskan määrä on varmasti käsittämätön.

Takaisin tisseihin.

Rakastakaa niitä ihan avoimesti tänään juuri siinä olomuodossa, kun ne tänään ovat.
Virheineen tai juuri täydellisen sopivina, hyväksy rintasi tänään juuri tässä olomuodossaan.

Kuuntele samalla rohkeasti sisäisen minän ääntä ja tutkikaa avoimin mielin sitä, millainen on juuri sinun sisäinen minäkuvasi. Kohtaako sinäinen minäkokemus ulkoisen minäkokemuksen kanssa? Mikäli ei, aiheuttaako ristiriita sietämätöntä rasitusta vetäen ajatuksia pois kaikesta ihanasta ja elämää ilostuttavasta? Jos näin on, mitä asialle olisi tehtävissä jotta minäkokemuksesta saisi harmoonisen?

*****

In English

In very short summary - today's post is all about boobs.
Because boob are lovely - and they should be loved and cherish!

I love my boobs - just the way they are today.
And yes, I have done some correction to them 
- to make internal and external body images match.

Boob operation was like of the best decisions I have ever made.
I still think so, even it ended very bad and nearly caused my life.

Any boobs are lovely boobs,
when they feel right for the person who is carrying them.

Love you boobs today - like the rest of you body - just the way everything is today.


*****

#myLove - ihanaa, hyväksyvää itserakkautta

Rakkaudella,
Sallamari


14. huhtikuuta 2015

Maailma pyörii radallaan, aurinko nousee vielä huomennakin



Tiedättekö sen sellaisen ultimate bad things -listan?
Sen kun ajatuksiinsa luo itselleen listan kaikista mahdollisista pahoista asioista, jotka itseä voisi elämässä kohdata ja sitten järjestelee ne pahasta lievimpään. On aivan satavarma, että jos ikinä tuo tai tämä juttu käy minulle tai tapahtuu minun elämässäni  - vielä pahempaa, jos listan kärkipäästä monta juttua osuisi samaan kohtaan - niin silloin mä en yksinkertaisesti vaan enää selviäisi.

Että musta ei vaan ole siihen.

On ne niin hirveitä ja hirveän pelottavalta kuulostavia juttuja.

Sitten yhtenä päivänä sitä vaan havahtuu, 
että tuon listan top 10 joku neljä tai viisi asiaa on juuri tapahtunut mun elämässä.
Ihan muutaman viikon tai kuukauden sisällä.

Elämästään ei ole luopunut onneksi kukaan,
joten  kaikkein kamalin asia on -thank god - yhä vaan jotakin abstractia pelkoa
Olemattoman listan olematon ykkönen.

kakkonen on kokeiltu,
kolmonen on läpikäyty,
nelonen edessä ihan kohta,
seiska koettu,
ysi omin silmin todettu

Haluaisi vaan itkeä äitiä ja huutaa koko maailmalle pelottaa niin peevelisti,

Mutta siinä hetkessä kun vain heittäytyy
keskittyy pelkoon kuolemisenkin uhalla pysähtymään hetkeksi paikalleen
huomaa että ei helvetti eihän just mikään maailmassa olekkaan muuttunut.

Aurinko nousi tänä aamuna ihan niinkuin kaikkina aamuina tähänkin asti.
Sitä heräsi uuteen päivään niinkuin kaikkina aamuina tähänkin asti.


Mitä mä olen kaiket nämä vuodet pelännyt varmana siitä että jos kaikki ei oo huomenna just niinkuin ne tänään on niin huomista ei koskaan tule?




Olisi niin monta sanaa, jotka juuri nyt tahtoisin kertoa.
Toisinaan on vaan valitettavasti pakko vaieta.

Onneksi elämässä kaiken kaaoksen keskellä sydämeen talletetut asiat ovat ja pysyvät
Jokin sentään on ikuista alati muuttuvassa maailmassa

Niinkuin rakkaus ja ihmiset jotka tekevät vaikutuksen sinuun sielullaan.

Niinkuin PrettyBoy Aki joka juhlii tänään nelikymppisiään.
Vaikka ikävä tosiasia on se, etten voi tänään tarttua puhelimeen ja kilauttaa onnittelusoittoa hänelle
- koska vastaanottajaa ei enää ole - elää Aki tänäänkin syntymäpäiväänsä minun ja kymmenien muiden ajatuksessa. Ainoa kyyneleet jotka tänään olen vuodattanut, ovat syntyneet ikävästä - koska sinä olet kyynelieni arvoinen.

Mutta vaikka toinen on poissa fyysisesti, vaikutus on silti niin täydellisesti läsnä elämässäni.
Sillä hetkellä kun kenellekään elävälle ei ole lupaa hiiskua mieltäään painavia asioista - on vain velvollisuus vaieta - on onneksi olemassa vaihtoehtoja.
Sillä mikään vaitiolovelvoite ei tietääkseni kata kuolleita tai henkimaailman oppaita.

Joten sitten mä vaan istuin hiljaa itsekseni ja mietin Akin rinnalleni istumaan - vähän niinkuin henkioppaksi - mietin meidän kesäiseen Aurajoen rantaan kaljapullojen kera - siellä me mieluiten kohdattiin - ja puhuin kuuntelevalle korvalle hiljaa mielessäni kaikki ne sanat, sen sisälläni vellovan epävarmuuden, jonka haluaisin huutaa ääneen. Monologin päätteeksi mä näen sieluni silmin Akin hymyn ja kuulen korvissani miten se sanoisi
"Mitä sä tollast suret, ku maailmassa o todellisiaki juttuja:"

Niinkuin se, miten Shell tuhoaa arkista napajäätikköä
Tai että Converse on osa globaalia suuryritystä nykyään
 eikä ne tossut ole enää entisen veroiset.

Niistä me puhuttiin silloin kun viimeisen kerran sä silitit mun poskea ja mä pörröitin sun tukkaasi.

Hetkessä mulla on niin paljon parempi olo.
Mua on kuunneltu. Mä oon saanut rehellisesti sanoa jollekulle miten paskalta musta tuntuu.
Ja tajuta, että pientähän tää kaikki on isossa mittakaavassa.

Tajuan elämässä on niin paljon näitä asioita joita kukaan ei voi viedä multa pois.

Huomaan miettiväni että kun mä taas lähden kouluun,
niin kohtaankohan mä ehkä siellä vaikka toisen kerran jonkun noin mahtavan ystävän kuin sinä.

Muistatko, miten me oltiin heti ekasta päivästä samoilla aalloilla.
Joku tyyppi, jonka kanssa voin rehellisesti olla oma neuroottinen itseni,
ja todeta että mä en nyt tajua tota mautonta vitsiä ja huomata että toinenkaan ei tajua vaikka koko muu luokka tajuaa vitsin ja olla sitten vaan että no me kuulutaan samaan ei-tajuta-vitsiä -heimoon.
Niin ja tietenkin puhua loppumattomasti sarjakuvista,
miettiä kumpi on se Marvel vai DC ja todeta lopulta kummassakin olevan hyvät puolensa.

Saada sanoa vastauksena,
että mäkin tykkään susta.
Oon aina tykännyt.

Kiitos Aki niistä hetkistä.
Kiitos, että olet yhä osa elämääni.

Ai joo,
oikein hyvää syntymäpäivää Aki!


Toinen tuollainen helmi olisi kyllä aika mahtava lisä elämään.
Never know where we meet.

Teksti on taas kerran ajatuksenvirtaa kiitollisuudesta.
Tarkoitettu rohkaisemaan kaaoksenkin keskellä huomaamaan ne kaikki mielettömät kiitollisuuden aiheet joita ympäriltä löytyy kun hetkeksi rohkenee pysähtyä elämäänsä rehellisesti tutkiskelemaan.
Halaun rohkaista itseäni ja ihan jokaista lukijaa luottamaan huomiseen,
siihen että pahimmaksi pelonsekaisen kauhukuvitelman tapahtuminen ei yksin riitä pysäyttämään maailmaa. Shit happens, but sun will rise.

Rohkeasti takaisin jalkeille ja
horjuvin askelin eteenpäin polulla.

Because I am worth it.
Because you are worth it.


Rakkaudella,
Sallamari


Seuraavaksi luvassa jotakin aivan muuta.
Ihania rakkaudentäyteisiä BodyLove -juttuja.

13. huhtikuuta 2015

#ihanaäiti



Ihana Äiti -Facebook ryhmässä haastettiin bloggaajia kirjoittamaan äitiydestä. 
Haaste johon oli pakko tarttua, teema kun sopii aivan nakutettuna tämän päivän ajatuksiini.

Olen pohtinut paljon omaa äitiyttäni viime aikoina. Lähtökohtana pohdintaan on sisäinen olla enemmän läsnä perheen arjessa - todellisen minäni ääni, on jo pitkään tiedoittanut maailmankaikkeudelle pyyntönä siitä että pitkän työmatkan venyttämistä arkipäivistä kumpuava etä-äitiys alkaisi olla aika nähty homma minun osaltani tähän hetkeen.

Tänään esimerkiksi nautin suunnattmasti siitä hetkestä, kun me pysähdyttiin PikkuÄssän kanssa yhdessä ruokapöydän ääreen päivälliselle - mietin hiljaa mielessäni, että kiitos näitä hetkiä lisää. Mä olen kerrankin se äiti joka on paikalla, antaa koko huomionsa tuossa hetkessä kokonaan lapselle ja kuuntelee. Syötiin rauhassa ja höpötelitiin.

- Äiti, ootsä oikeasti nyt siinä koko mun ruokailun ajan?
Mä hymyilin ja kolistelin lasia merkitsevästi pöytään.
-Äiti, juotsä nyt mun kanssa oppumehua? Mut ethän sä koskaan uskalla juoda mitään sokerista!
-Tänään mä aattelin että uskallan kun sä oot siinä mun seurana.
Kato säkin tykkäät omppumehusta niin ehkä äitikin oppii tykkäämään.

Ja niin minä sitten tiedän, että huomenna on koulussa Talentkilpailu ja että vähän jännittää, mutta sillätavalla hyvällä tavalla että on innokas ja iloinen olo. 

Koulu on yksi niitä asioita, joita #ihanaäiti on työkiireiden keskellä onnistuneesti laiminlyönyt - milloin Wilma valittaa liikuntavarusteista uupuvasta pyyhkeestä, milloin kotiin lähetettyyn koenippuun laittamatta unohtuneista allekirjoituksista. Kesti liian kauan ymmärtää että oikeasti on minun vastuullani huolehtia tälläisistä seikoista. Ymmärtää, että se pieni ekaluokkalainen kyllä huolehtii itsenäisesti oppimisesta, mutta se samainen pieni ekaluokkalainen tarvitsee kyllä vielä paljon aikuisen tukea oman oppimisensa tueksi ja kannusteeksi.

Mä kaiketi vaan kuvittelin, että kaikki vaan tapahtuu....
....no sillätavalla automaattisesti.
Että kirjat vaan menee reppuu 
ja läksyt tulee tehtyä 
ja liikuntavaatteet on 
ja kello soi aamulla oikeaan aikaan
...niinku tosta noin vaan itsellään.

Niinhän ne munkin elämässä tapahtuu.

Ihana hämmentävä äitiys.

Mä olen edelleenkin jotenkin niin ummikko koko äitinä olemisen suhteen.
Tai oikeastaan, mä en oo ehtinyt missään välissä sillätavalla oikeasti olla äiti.

Tai että mä en oo missään välissä ehtinyt olla paikalla niin paljon, 
että mä olisin ehtinyt oppimaan miten olla äiti.

PikkuS oli reilut viisi kuukautta vanha, kun mä jätin sen au-pair Charlotten hellään huomaan ja läksin töihin. Olin yöt töissä ja päivät kotona nukkumassa - länsä mutta en kumminkaan paikalla. Läsnä sillätavalla, että jos jotakin katastrofaalista olisi sattunut, niin sitten olisin tarttunut ohjaksiin mutta niin kauan kuin kaikki oli rauhallista au-pair sain hoitaa hommansa ja minä nukuin.

Seurasi uusi au-pair Julie ja äidille uusi työ. Tällä kertaa päivät töissä ja yöt kotona nukkumassa.
Uuden työn myötä muutettiin uuteen asuntoon ja PikkuS muutti tosi nuorella iällä omaan huomeeseen - koska äiti heräsi aikaisin töihin ja nukkuu vähän huonosti. 

Oma huone, paremmat yöunet äidille.
Mikä ihmeen perhepeti?
 Enhän mä nuku kenenkään kanssa mielelläni samassa vuoteessa.

Suomeen paluu - uudet kuviot, uudet työt, uusi koti,
onneksi vanha tuttu au-pair Charlotte saatiin hoitoavuksi.

Kolme vuotta täytettyään PikkuS aloitti päiväkodin ja minä työt Helsingissä.
JunttiPee hoiti tarhaan viennit ja tarhasta haut 
- minä saavuin töistä kotiin puoli kahdeksan aikaan illalla.

Uusi koti, uusi kaupunki, uusi tarha
- äidin pitkät työpäivät on arkea.

Isi vie balettiin,
isi vie pianotunnille,
isi vie tarhaan,
isi hakee tarhasta,
isin kanssa käydään uimassa,
isin kanssa käydään kaupassa,
isi on balettinäytöksissä,
isi vie soittokokeeseen,

 ja äiti on töissä.

On äitikin meidän kanssa,
niinku viikonloppuisin ja silloin kun se ehtii.

PikkuS aloitti koulun,
äiti uuden työn.

Luksusta  ne päivät kun äiti saattaa aamulla kouluun
- iso kiitos siitä kuuluu etätyöpäiville.

Että niin, en mä ihan kamalasti ole ollut paikalla opettelemassa sitä äitinä olemista.
Mun mielestä äitiys on opeteltava taito siinä missä pyörällä ajo tai ruoan laitto.

Onneksi meillä on JunttiPee.

Äitiyttä miettiessäni mä näen itse aina päällimäisenä poissaoloni.
Arjesta poissaolo on kovin korostuneesti mun tietoisuudessa päälimmäisenä.

Olen kiitollinen, että tiedän haluavani olla enemmän läsnä meidän perheen arjessa.
Olen kiiitollinen jo nyt omaavastani kyvystä jättää omat tekemiseni ja kipaista kuuntelemaan PikkuÄssän touhuja kun pieni äiti vienosti huutaa äitiä.
Olen kiitollinen, että näen omassa toiminnassani asioita,
joita haluan tehdä toisin.

Maailmankaikkeus on kaikessa hiljaisuudessa järjestellyt mulle aikaa olla enemmän äiti.
Tilaisuuden kasvaa olemaan #ihanaäiti

Sisuksiini hiipivien pelkotuntemusten ja tuntemattoman pelosta kasvavan epävarmuuden keskellä
 olen samanaikaisesti sanomattoman kiitollinen.

kiitos.kiitos.kiitos

Sillä niinhän se vain on, 
maailmankaikkeus vastaa lapsensa nöyrään pyyntöön.


******

In English

This post is thoughts about my motherhood.
My dreams about how it would be like,
 if I could be more present in our family life.

I  the mom, who is never present.
Mom who is not bringing her daughter to kindergarten in morning.
Mom, who is not taking her daughter to ballet lessons.
Mom, who is always at work or working.

When you want something with hones loving view, 
the universe does everything in helping you to achieve it

Changes ahead!
Im scared, but at the same time so grateful for everything.



Rakkaudella,
Sallamari