30. kesäkuuta 2015

Vain yhden kerran tämä ainutlaatuinen hetki

Mä haluaisin vain huutaa että oikeasti mä en pysty, mä en kestä enkä mä kykene. Orastava hellekausi turvottaa, menkat turvottaa ja joku perkeleen ruoka-aine turvottaa - mun mielikuvituksessani mä olen sellainen Ghost Busters elokuvien Marshmallow Man.

Syömishäiriön ääni vakuuttaa mulle, että tänään mun pitäisi vaan pysyä kotona.
Pukea ylle turvavaatteet - verkkarit ja suurin t-paita ja vihata turvonnutta itseäni.

Todellisen Minän ääni sanoo toisin. Koska  aurinko ja ensimmäinen hellekeli
on shortsien aika. Syvä hengitys ja rohkeasti nauttimaan auringosta, sillä
koskaan ei voi tieää onko just tää päivä enkä viimeinen aurikopäivä tässä kehossa.
Kiitossisuutta tästä hetkestä ja todellisen minäni ääne kuuluu tänään vahvimpana.

Turpoan kunnes räjähdän.

"Ainahan sä olet ollut tollainen turvonnut norsu 
- mitä muuta sä oikein kuvittelet olevasi?
Joku vitun sorjasäärinen supermalligaselli vai?
Anna mun nauraa sun luuserikuvitelmillesi."
- syömishäiriön ääni takaraivossa tahtoo laukoa totuuksia.

Vaikeneekohan se koskaan?

Kannustus rohkeuteen ja itseensä uskomiseen  - merkki toipumisesta - tänään on,
että mä osaan totaalisesti ignoora itseäni soimaavat soraääneet.

Tänään mä osaan tiedostaa, että on olemassa vain yksi tämä hetki - yksi ainulaatuinen tälläinen hetki, Mikäli sen istuu kotona odottaen, että "sit kun mä oon sellanen, niin sitten mä teen sitä ja lähden mukaan tohon juttuun" siitä hetkestä jää kokonaan paitsi.

Forever.

.Huolimatta siitä mitä tuskaisia pohdintoja minun ajatuksissani myllertää, tämä ainulaatuinen päivä tapahtuu kaikesta huolimatta. Jäädessään vellomaan tuskan keskelle, sitä vaan sulkee itsensä pois tapahtumista itsevihaan ja loputtomaan odotuksen mukamas turvautuen.

Huomaataan sitä dottaa jotakin, mitä ei ehkä koskaan tapahdu.

Elämä lipuu ohi.

On laitettava itsensä valinnan eteen
missatako nämä mahtavat päivät itsevihassa velloen
vai uskaltautuuko sisäisen äänet soraäänistä huolimatta mukaan toimintaan.

Vain toisen voi saada.

Kummasta oikeasti nauttii enemmän?

Hassua mutta totta, kun rohkenee keskittyä käsillä olevaan hetkeen se vihamielienen ääni sisällä ikäänkuin heikkenee. Ihan vahingossa mieli uppoutuu nauttimaan hetkestä ( ja parhaassa tapauksessa hyvästä seurasta), eikä huomaa olla joka hengenvedolla huolissaan omasta olemisesta. Ensin se on suunnilleen sadasosasekunnin mittainen hetki - ja yksin kotona taas tuntuu siltä, että on päivän aikava urakoinut vähintäänkin maratoonin.

 Kerta kerran jälkeen, nuo rauhalliset hetket pitenee ja eikä kotiin palattua tunne itseään uupuneeksi - itseasiassa huomaa miten paljon lisää voimaa saa siitä, että heittäytyy tilanteeseen mukaan..

Epämukavaa ja pelottavaa se aluksi kyllä on - lähteä mukaan kun voisi yhtä hyvä jäädä kotiin odottamaan. Epämukavuudesta huolimatta pelottaviin hetkiin ei kuole, vaikka hetken verran sitä on ehkä vakuuttunut että nin käy.

Ei auta kuin uskoa hyvän huomisen olemassaoloon.
Uskoa siihen, että minä olen arvokas ja ansaitsen olla itselleni hyvä.


Hetken neuvoteltuani Todellisen Minäni ääni voitti.
Todellinen Minä 1 - Syömishäiriö 0

Uskokaa tai älkää meinasin jättäytyä pois lauantain Pridekulkueesta ja tänään olisin tahtonut jäärä peiton alle sänkyynn koko päiväksi - koska jäätävä kehoturvotus. Syömishäiriön ääni vakuuttiaa vakuuttamistaan, että enhän mä voin mennä ihmisten ilmoille koska näytän vaahtokarkkimiehen kauan kadoksissa olleelta siskolta. 

"Kuvottava ihrakasa."
Kuiski syömishäiriö korvaani lauantaiaamuna.

"Croptop ja uusi High Wasted Viva la Frida -hame,
koska olemalla rehellisteti oma itsenstä on onnellinen ja #rantakunnossa."
Toteaa Todellinen Minäni päättäväisenä.

Edelläoleva dialogi olkoon rohkaisuksi sinulle, joka mietit että miksi koko ympäröivä maailma vaikuttaa aina niin iloisilta ja tasapainoisilta. Että miten väärin on kun omassa kehossa omana itsenään oleminnen on toisille vaan niin tavattoman helpon oloista.

Jokaisella on heikkoja hetkiä.
Jokaisella meillä on omat haasteemme.

Tutkijat ovat tehneet pääelmän, että enemmistö ihmisistä on sisimmässään enimmäkseen huolissaan siitä,miten ulkopuolinen maailma nyt minut näkee ja ollen siinä samalla sen verran täysillä itsensä lumoissa eittei ehdi herkeämättä tarkkaileman  ympärillä olevia ihmistä etsien näistä ihmisitä vikoja.

It's only in your head.

Huoli minun olemistani asuu minun korvieni välissä.
Enemmän kuin kukaan ulkopuolinen minä katsonn itseäni kriittiesti inhoten
- muut eivät ehdi, koska ovat niin pirun kiireisiä itsensä kritisoinnin parissa.


Minun heinäkuun haasteeni on vähentää itselle osoitettujen vaatimusten määrää.
Haastan itseni rohkeasti koettämään hiukan enemmän hetkeen heittäytymistä ja antautua siten kokonaisvaltaisesti elämästä nauttimiselle.

Unohtaa omasta olemisesta nousevat huolet,
nauttia sen sijaan täysillä läsnäolevasta hetkestä.

Haastetta kerrakseen.

Oikein mukavaa tiistaipäivää!

Rakkaudella,
Sallamari


28. kesäkuuta 2015

#rantakunnossa Helsinki Pride kulkueessa

Aivan parasta kulkueseuraa - PikkuS ja #rantakunnossa ryhmä
(virallinen #helsinkipride2015 kaveriselfie)

Saavuimme PikkuÄssän kanssa Helsinkiin sateisissa tunnelmissa ja ensitöiksi eikun
Tigeriin ostamaan pari sateenvarjoa.Onneksi ostettiin nuo "ihan vaan varmuudeksi" -varjot, 
sillä niistähän sai askarreltua mitä hienoimmat kannattimet #rantakunnossa -banderollille.
Kuva - Mirkku Merimaa

Ylen uutisryhmä kiinnosui #rantakunnossa projektista.
Kuva -  Mirkku Merimaa

Reino marssi iloisena kukkalei kaulassa meidän ryhmän mukana.
(Ranskis-Reino on ehkä se, jota eniten syrjitään rannoilla - aniharvalle rannalle koirat ovat tervetulleita)
Kuva -  Mirkku Merimaa

Me kaikki ollaan #rantakunnossa
Kuva - Mirkku Merimaa

"Me haluttais teille kertoa tälläistä #rantakunnossa -ilosanomaa" ja esiteflyeria kouraan.
Olipa ihanaa huomata miten moni ihminen innostui #rantakunnossa kampanjasta luettuaan esitteen!

Perillä ollaan - puistojuhlan vuoro.
Kuva - Mirkku Merimaa

Ylläolevat kuvista osa (Kuva - Mirkku Merimaa) on luvan kanssa lainattu Ihmistenlehti Huuma :n Facebook sivulta. Lämmin kiitos vielä kerran koko pienelle ihanalle #rantakunnossa poppoolle - oli suuri ilo saada marssia kanssanne. 

Tärkeää #rantakunnossa -sanomaa jaettiin iloisin mielin mahtavassa aurinkokelissä.

kiitos. kiitos. kiitos.

Ensi vuonna uudelleen, eikös?


Rakkaudella,
Sallamari

ps. jos et vielä ole liittynyt mukaan #rantakunnossa ilotteluun,
nythän on otollinen hetki - kelitkin rupeavat olemaan kohdillaan.
Ei muutakuin oma iloinen kesäkuva jakoon hästägillää rantakunnossa
- that is all you need to do.

Lisää #rantakunnossa inspiraatioita löydät täältä


27. kesäkuuta 2015

...koska rakkaus



Lippua sileeksi ja valmiina ollaan marssimaan ihmisoikeuksien ja yhdenmukaisuuden puolesta Helsinkiin sateenkaarikansan juhlaviikon Pride -kulkueessa. Vaikkeivät ne kiperimmät eriarvoisuudet juuri omaa elämää tässä hetkessä ensisijaisesti koskekaan, aina löytyy joku - ihan läheltä tai ehkä vasta kolmen kädenpuristuksen päästä - jolle epätasa-arvoiseen asemaan joutuminen on arkipäivää.

Koen itselleni tärkeäksi osallistua Pride -marssille, sillä haluan osallistumisellani ilmaista tukeni yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden puolesta.

Olen suunnattoman kiitollinen tästä sateenkaarilipusta, joka yllättäen löytyi paikallisen vapaaehtoisporukan kansalaisolohuone Kammarin laatikkojen kätköistä. Tämä lippu oli jollekkin tarpeeton ja onneksi tuotu kierrtettäväksi, sillä nyt sille löytyi koti Kammarin vaatekierrätyspisteen kautta minun kierrätysaarteenani.

 Kiitos lipun silityksestä rakas PikkuS.


Tänä vuonna marssin kulkueessa iloisen #rantakunnossa poppoon kanssa.
Lähden kiitollisena marssimaan monen hyvän asian puolesta.


Rakkaudella,
Sallamari

#rakkauskuuluukaikille


26. kesäkuuta 2015

#FatshameFreeFriday - bodylove on keksitty lihavia varten

"Koko bodylove -ajattelu on keksitty, 
että lihavilla olis enempi tekosyitä omalle lihavuudelleen. 

Muiden kuin ylipainoisten ei TARVI piiloutua minkään sanan taakse."




Sana maailman miljoonien sanojen joukossa.
Sana jota tulkitessa, jokainen meistä näkee sanassa juuri sitä mitä itse tarvitsee

Minä näen sanassa bodylove paljon rakkautta ja voimaannuttavaa positiivista kaikua.
Sanaa bodylove kiteytyy myös valtavasti elämäniloa ja tervettä nautintoa.

bodylove - rakkaus kehoa kohtaan
rohkeus rakastaa
rohkeus myöntää ääneen myös terve tarve olla rakastettu

Minun rakkauteni minua kohtaan tänään juuri tälläisenä,
minun kykyni rakastaa toista imistä juuri sellaisena kun he tänään ovat.
Ihania omassa kehossaa,
niinkuin minä olen ihana omassani.

Minulla on keho, jota saan rakastaa ja josta saan huolehtia.
Tuo maaillinen tomumajanai tässä elämän kierroksessa.

Ihana ja ihmeellinen.

lihava
laiha
sopusuhtainen
eriparia
vanha
nuori
sileä
kurttuinen
paljas
väritetty
karvainen
korjattu
pysyvästi särkynyt
syntymästä saakkaa tukea tarvitseva
ajan kanssa täydelliseksi hiottu
keskeneräinen projekti
vieras
läpituttu
uudistettu

Jokainen keho yhtä ihana ja arvokas,
bodylove -rakkauden arvoinen.

bodylove
on täydellinen sana jokaiselle
joka sitä rohkenee käyttä

bodylove, 
because I am worth it!


Rakkaudella,
Sallamari

24. kesäkuuta 2015

Kevennetty kesämeikki

Kesäkauden arkiperusmeikki - aikaa meikin luomiseen kuluu kymmenisen minuuttia.

Siinä missä tämän kesän luottovaatteeni on jumppatrikoot, kesämeikissäni avainsana tälle kesäsesongille on Waterproof. Vaikuttaa siltä, että olen alituisessa liikkeessä - hikoilen jumppatunnilla, suhaan pyörällä kahvittelemaan, kyykin takapihalla terapiapuutarhan parissa tai seison päälläni uudessa jännittävässä paikassa. Suomen kesäsääkin on arvoituksellinen -  vuoroin sataa vaakasuoraan ja vuoroin helle puhkuu täydellä voimalla - joten haastetta on pitää itsensä jotakuinkin huolitellun oloisena käänteestä toiseen.

Kesämeikissäni avainasemassa on pohjustus - keveä kosteuttava värivoide, mielellään varustettuna vähintäänkin aurinkosuojakertoimella 20. Kevennän arkimeikin pohjustusta radikaalisti kesäisin ja säästän paksummat pakkeloinnit varjostus-/korostusvärin kanssa yksinomaan erityisiä tilanteita - The Very Special occations eli juhlat, bileet ja vastaavat häppeningit -varten.

Kesällä annan kasvojen ihon reilusti hengittää - talvikuiva ihoni on tästä kiitollinen. Puuterikerroksen  sijaan suosin kesämeikissä puuteripaperia tarvittaessa ylimääräisen kiillon tasoitteluun. Käytössäni on vielä muutama paperi sitä muinoin The Bodyshopissa tarjolla ollutta puuteripaperia - ovat kuulemma poistaneet tuotteen valikoimistaan.  Kesälomareissun ostoslistalla siis onkin uutta puuteripaperia tuota pikaa loppuunkuluneen pakkauksen tilalle.

Silmämeikissa suosin kaikkea vedenkestävää. L'Orealin 24HR luomiväri vaikuttaa toimivan hienosti rajausvärinä kovemmissakin olosuhteissa. Heinäkuun alussa suuntamme lomareissulle Unkariin ja tällä hetkellä suunnittelen vakavasti pientä ostoskierrosta Tax Free myymälän puolella - minua  houkuttaa kovasti testata paljon kehuttua Kanebon 38 degrees -ripsiväriä. Myönnetään sivistyksessäni on suuri reikä, sillä en vielä ole tutustunut omakohtaisesti tuohon Kanebon ripsiväriin tähän päivään mennessä. Asiatoivottavasti korjautunee pikapuolin.

Aurinkopuuterista sun muista "päivettyneen kesäihon korostajista" on liene turha haaveilla vielä tässä kohtaa kesää - ehkä sitten loppukesästä mietitään niitä. Täytyy kyllä iloita, että olen onnistuneesti saanut jo hiukan väriä kasvoille - talvikauden pohjustusvoide nimittäin näytti tavattoman vaalealta kasvoillani muutama viikko sitten bilemeikkiä tehdessä. Oli kaivetta laatikosta kesäsävyt esille.

Trade Mark -huulipunani - se kaunis kirkas paloautonpunainen sävy - on kesäkauden arkimeikkiin vaihtunut huulikiiltoihin ja sävytettyyn huulirasvaan. Yksi tarpeellinen tästmätuote minulle aurikoisilla keleillä on suurella aurinkosuojakertoimella varustettu huulirasva. Huuleni nimittäin palavat todella helposti - joka kesä poltan huulet puolivahingossa ainakin kertaalleen. Oi itkua ja hammastenkiristelyn määrään mikä seuraa auringon polttamista huulista - itkettää vähän pelkkä ajatuskin. Tänä kesänä vannon olevani viisaampi.


Näin se meikki kestää menossa ennen ja jälkeen kuva.
Ennen kuva otettu heti aamulla ja tuo jälkeen kuva juuri ennen suihkuun menoa illalla.
Välissä on käyty pyöräillen kahvilla,  Bodybalance -tunnilla
 sekä poljettu loppuviimeiksi salilta kotiin parikymmentä minuuttia tihkusateessa.
Vain kulmakarvat hiukan repsottaa ja posket punottavat - muuten on värit pysyneet paikoillaan.

Tässä kohden heitän hiukan palloa teille lukijolle.
Minua kiinnostaa nimittäin tietää miten te meikkaatte,
Miten teillä eroaa kesä- ja talvikauden ehostustapa toisistaan?
Vai eroaako ollenkaan?

Onko teistä joku kesällä mieluiten kokonaan ilman meikkiä?

Ai niin, jos tiedät mistä puuteripaperia voisi löytää vinkkaa ihmeessä.
Kiitos jo etukäteen.


Aurinkoisia kesäpäiviä tännepäin kiitos.

Rakkaudella,
Sallamari


22. kesäkuuta 2015

Mittumaarikekkerit


Oletkon koskaan tullut ajatelleeksi, miten paljon samankaltaisuutta
 löytyy joogasta ja uistimen heittelystä.

Hengitys sisään - valmistautuminen. Hengitys ulos - heitto.
Tunnustelet liikettä, onnistuiko lähes täydellisesti vai löytäisinkö jotakin korjattavaa.

Pieni tauko.

Hiljaa sisään ja ulos hengitellen - laskin rauhassa lukuja yhdestä kymmeneen - kelaat siimaa takaisin päin. Kuvan ilmestyttyä takaisin pinnalle aloitan liikesarjan alusta.

*****

Sadetta ja aurinkoa - päivällä kovaa tuulta, joka tyyntyi sään selkenemisen myötä illaksi.
Ilman lämpötila 14 astetta, meriveden huikeat viisitoista. 

Juhannuksen Fashion Statement -asusteena villasukat.
Hyvin tarkeni.

Mökkivierailu.
Grilliherkkuja. Sukulaisia. Mölkyn peluuta.

Vapaudesta hullaantunut seniorikoira.

Presidentin juhannuskokko.
Naantalin edustalla tyyni meri ja kesäyön sininen taivas.

Puuhdevirkkausta.
Onnelliset päiväunet.

Uistimen heittoa tuulisessa säässä.
Aamujooga laiturilla seniorikoira seurana.
Tyyneen meren tujotusta mietiskellen.

"Katso Hoo, tuolla ui joutsenperhe."




Perheen kesken oleilua sateen piiskatessa ikkunaa.
Käpertymistä omalle sohvalle toisen kainaloon.
Indiana Jones elokuvia.

Uusia perunoita ja sipulivoita.
Kesän toiset grilliherkut.


Tälläisistä pienistä onnenmurusista muodostui hyvä Juhannus.
Sydän täynnä kiitollisuutta, mieli onnellinen.

Mitenkäs Sinun Juhannus?


Rakkaudella,
Sallamari


21. kesäkuuta 2015

Kansainvälinen joogapäivä

Spontaani Acro Jooga jammailu kuntosalilla venyttelytunnin päälle
sekä Juhannusaatolle omistettu päälläseisonta hetki kesäsateen tauottua.

Tänään vietetään ensimmäistä YK:n nimittämää kansainvälistä joogapäivää, joka sai alkunsa Intian pääministeri Narendra Modin ehdotuksesta viime vuonna. YK:n yleiskokous on julistanut monia teemapäiviä, -viikkoja ja -vuosia. Niiden tarkoituksena on kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn teemaan sekä kannustaa jäsenvaltioita ja kaikkia teemasta kiinnostuneita toimimaan sen puolesta.

Minun joogapäiväni käynnistyi lempeillä rauhallisilla aurinkotervehdyksillä vuoden pisimmän päivän kunniaksi. Aamujooga aktivoi mieltä ja herättää kehon lempeästi uuteen päivään. Nykyisellään jooga on osa jokapäiväistä elämääni. Jooga ohjaa minua kohti mielenrauhaa ja joogan avulla olen saanut uutta oppien matkata yhä syvemmälle itsetuntemukseen.

Minä vastavuoroisesti levitän joogan ilosanomaa eteenpäin täällä blogissa
 inspiroivien kuvien ja sanojen voimalla. 

Loppumaton uusien juttujen oppimisen mahdollisuus,on ehkä se mikä joogassa minua eniten kiehtoo. Se, ettei koskaan tarvitse olla valmis, että saa loputtomasti nauttia onnistumisen ja oppimisen tunteesta. Yhtenä päivänä jooga anasq onnistuu lähes täydellisesti, seuraavana päivä keho on eriilainen ja asento tuntuu lähes ylitsemääsemättömän vaikealta. 

Luottamus omaa itseä kohtaan kasvaa joogaa tehdessä, Samalla kasvaa luottamus siihen, että vaikka tänään jokainen liike tuntuu vaikealta ja olo on epävakaa, seuraava harjoitus mahdollisesti tuo mukanaan täysin uudenlaisia tuntemuksia. Itseä kuuntelemalla huomaa miten paljon asioita sitä oikeasti osaa, kun rohkenee pysähtyä ja heittäytyä hetkeen mukaan. Yksi onnistumisen tunteita minulle on myös se, että huomaan miten levoton mieleni on toisinaan - se vaeltaa ja kaikki tuntuu kaaokselta. Hengittämällä ja yhteen liikkeeseen keskittymällä huomaan yllättäen mielen rauhoittuvan ja kaaoksen kesyttyvät pehmeäksi hengitykseksi ja minun näköisekseni joogaliikkeeksi.

Sinulle, joka mietit että kuulostaisihan tuo jooga aika mielenkiintoiselta mutta kun en minä taivu kyllä ikinä tuollaisiin asentoishin, tämä Helsingin sanomissa julkaistu artikkeli  ihmisen notkeudesta antaa toivottavasti pohjaa toisenlaisille ajatusmalleille. Artikkelin pohjalta voi maailmaa katsella niin, että lähes jokainen terve ihmisen taipuu jooga-asentoihin kunhan ahkerasti innostuu niitä harjoittelemaan. 


Tänään olen suunnattoan kiitollinen,
että olen löytänyt joogan osaksi elämääni.

kiitos. kiitos. kiitos.

Aurinkoista vuoden pisintä päivää!

Rakkaudella,
Sallamari


19. kesäkuuta 2015

#FatshameFreeFriday - Olet ihana




"Hei, sä muuten näytät kauniilta tänään."
"Onpa sulla kivat varpaat."


Astu rohkeasti peilin eteen ja katso itseäsi.
Lausu rakkaudella ääneen yksi kehuva lause itsellesi.

Niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin,
vaikutukset ovat pitkällä aikavälillä uskomattoman.

Aloita yhdellä kehulla kerran päivässä,
kun homma sujuu luontevasti lisää kertoja ja kehuja.


Because you are worth it.

Juhannustaijat, kukkakimput ja tulevat heilat
- so last season!
MinäRakkaus sekä itsetuntoa vahvistava itsensä kehuminen
- that's the new black!

Unohda heilaennustukset,
valitse rakaus itseäsi kohtaan.

Sinä olet täydellinen juhannusrakkauden kohde itsellesi tänä Juhannuksena.

Because you are worth it!

Sinä olet hyvä, ihana ja kaikinpuolin rakastettava,
juuri tänään ja juuri tuollaisena.


Iloista Juhannusta!


Rakkaudella,
Sallamari,

18. kesäkuuta 2015

Puuttuva palanen

Hame saapui kirjattuna maxikirjeena lähipostiin.

Onnea on uusi kesähame.

Maanantaina postilaatikossa odotti minua iloinen yllätys - Ebaystä tilaamani kesähame odotti noutoa postitoimistossa. Hiukan paketin sisältö jännitti, hame nimittäin vaikutti Ebay kuvassa aivan täydelliseltä. Edellisistä Ebay hameostoista viisastuneena, olin varautunut siihen että lopullinen tuote saattaa olla kaukana myyntikuvassa esitetystä tuotteesta. Huolimatta siitä, miten huolella sitä lukee tuotekuvaksen ja varmistaa kokotaulukon vartalomitat suhteessa omiin mittoihinsa paketista ilmestyvä vatekappale saattaa huonolla tuurilla olla aivan sutta ja sekundaa.


Kotirouva fiiliksissä

Paketista paljastui iloinen yllätys - laadukkaanoloinen täysin tuotekuvuksen mukainen Vintage style Housewife 50's Swing Skirt. Hame oli mitoiltaan juuri niinkuin tuotekuvauksessa oli kerrottu ja hame istui kokonsa puolesta minulle täydellisesti. Hame on vuoreton, materiaaliltaan tukevaa puuvillakangasta. Hame on äärimmäisen ryhdikäs ja sopivan "pöyhkeä" käytettäväksi myös ilman alushametta. Ompeleet ovat siistit ja saumat kauniisti huolitellut.

Hintaa tälle ihanuudelle kertyi postikuluineen vajaat 15 euroa.

Pieniä tärkeitä yksituuiskohtia - huolelliset tasaiset laskokset ja napeilla toteutettu säätömahdollisuus vyötäröllä.

 Olen aivn rakastunut tähän hameeseen!

Hame on mitä loistavin lisä tuoreimpaan Project 333 asukokoelmaani. Koska kokoelmassa oli tilaan muutamalle uudelle vaatekappaleelle, päädyin tilamaan samaa hametta toisen - eri kuosilla varustetun - kappaleen. Raskaan kangasmateriaalin ansiosta tämä  hame taipuu sopivan yläosan kanssa myös syksyiseen P333 kokoelmaan. Todellinen löytö tämä hame on, sillä se on enemmän kuin pelkkä yhdensesongin kesähame.

Uskon, että näitä hameita tullaann tulevaisuudessa näkemään usemmassa asukuvassa.
Taisin vahingossa löytää uuden luottovaatteen joka on helposti muokattavissa yläosan ja asuteiden yhteisvaikutuksella vaikka minkälaiseen tilaisuuteen sopivaksi.

Sarjassa Ebay löytöjä.

kiitos. kiitos. kiitos.

Mukavaa torstaipäivää!


Parahin Luontoäiti,
voisitko huomenna edes pilkauttaa aurinkoa,
sillä tahtoisin pukeutua juhannuksen kunniaksi uuteen hameeseeni!
Hamehan vaatii kaverikseen auringon,
saadakseen loistaa kaikista kuneimmillaan.



Rakkaudella,
Sallamari


17. kesäkuuta 2015

Juhannussuunnitelmia



"Lupasin, että mennään Pappan mökille Juhannukseksi,
sanoin et me tuodaan jotakin mureeta grillatavaa."
- toteaa ilmoitusluontoisesti minulle JunttiP

Hiukan hämmentyyneenä havahduin ajatukseen, että tiedän kovin aikaisessa vaiheessa mitä teen tänä  Juhannuksena -  minut on kutsuttu mukaan Juhannusjuhlintaan.. Yleensähän se on aina ollut minä, joka hätäpäissä huutelee päivää ennen Juhannusta jossakin naamakirjassa, että tulisko joku meille vaikka pelaamaan. Vähän niinkuin että, jos joku muukin välttelee Juhannusta ja perinteitä niin meille kyllä mahtuu.


Katoskaas,
minä olen AINA vihannut Juhannusta.


Vihannut yhdessäoloa Juhannuksen nimissä
vihannut Juhannus -sanaan olennaisesti liittyviä sosiaalisia paineita
 - ajatusta grillauksesta ja yhdessä syömisen mukanaan tuomista odotuksista
Vihannut Juhannusjuomia ja iloisen Juhannusfiiliksen pakonomaisuutta.

Pelännyt ja vihannut.

Pelännyt, että ei musta ole siihen.
En minä osaa iloita, nauttia ja juhlia.

Grillaus ja varsinkin se ruoka
- puhumattakaan mättöherkkujen syömisestä -
 on pelottanut aivan suunnattomasti,

se että muut juo ja minunkin pitäisi juoda on pelottanut,
se että pitäisi olla yhdessä muiden parissa ja olla sosiaalinen,
tehdä vaikutus ja saada hyväksyntää muilta osakseen,
sekin on pelottanut.

Eniten on pelottanut se,
että pitäisi pärjätä ja pystyä olemaan jotakin.

Pitäisi osata olla ja nauttia olemisestaan.

Pelkäsin silmittömästi sitä,  että mä en kelpaa 
että kukaan ei halua  mua mukaan mihinkään.

Koska mä en ole mitenkään haluttavaa seuraa
hyvä tai arvokas.

Että vaikka mä rohkenisin halutakin jotakin,
ajattelisin että voisin rohjeta olemaan vaan ja nauttimaan olemisesta
niin että sitten iskisi vielä enemmän silmille se totuus

EI MUA OO KUTSUNUT KUKAAN MIHINKÄÄN.

mä olen vaan yksin,
sellainen jolla ei ole suunnitelmia,
ei ystäviä,
ei mitään tai ketään.

Kelpaamaton jopa Juhannuksena.

Oli helpompaa vihata.
Sanoa,että mä en tahdo eikä musta ole.
IKINÄ.


*****

Nyt minä olen viimein kin kasvanut niin paljon ihmisenä 
- oppinut rakastamaan itseäni juuri tälläisenä
että kykenen itse näkemään, miten musta on aivan kaikkeen.

Osaan antaa itselleni luvan suhtautua rakkaudellisin ajatuksin
 edessä häämöttävää Juhannusta kohtaan.

Sallin itselleni vapautuksen kaikista sosiaalisista paineista.
Sallin itseni olla Minä - hyvä ja kelpaava juuri tälläisenä.

Osaan iloiten ottaa vastaan mökkijuhannuskutsun,
tietäen että tässä hetkessä mä olen viimein kylliksi rohkea lähtemään avoimin mielin mukaan.

Sallin itselleni vapauden päästää irti kaikista pelonsekaisista ennakkokäsityksistä.


"Juhlat tulevat,
kun juhlija on valmis."

Tuohon sananlaskuun on kätkettynä vinhasti totuutta.



Rakkaudella,
Sallamari



16. kesäkuuta 2015

Mitä lupasinkaan itselleni


Mun lempilause viime vuosina on ollut
"Sit,  kun mulla on aikaa."

"Sit, kun mä en reissaa joka päivä Helsinkiin ja takaisin niin sit mä..."
"Sit mä ostan kuukausikortteja kuntosalille ja tutustun säännölliseen liikuntaan."
"Sitä mä joogaan aivan joka päivä."
"Sitä mä oon se läsnäoleva äiti."
"Sit mä liityn johonkin vapaaehtoisjuttuun mukaan."
"Sit mä pidän hyvää huolta itsestäni ja omistan aikaani ihmisenä kasvamiseen."
"Sit mulla on aikaa olla ystävä."


Talviaamuna junan torkkuvaunun hämärässä lupaan pyhästi itselleni,
"Että sittten kun mä en oo joka päivä täällä, niin sit mä kyllä."


Rakas kehoni, annan sinulle tilaisuuden liikkua

Tässä sitä nyt sitten ollaan, 
keskellä SIT KUN -hetkeä.

On tullut aika lunastaa lupaukset ja seisoa sanojensa takana.

Otin ensimmäisen rohkean askeleen näiden itselle annettujen lupausten täytössä viikko sitten - hankin kuukausikortin kuntosalille. Salikortin hankkimisesta eteenpäin missioni on rohkaista itseni käymään salilla säännöllisesti. Toistaiseksi saldona on paljon pehmeää kehonhuoltoa - joogaa, bodybalancea sekä venyttelyä. Olen rohkaissut itseni kokeilemaan mielenkiintoiselta vaikuttavia uusia lajeja - kahvakuulaa ja zumbaa - tietoisesti jättäen syrjään negatiiviset ennakkoasenteet katsastaen tunnit avoimin mielin ja rakkaudellisin ajatuksin.

Olen nauttinut joka minuutista.


Rakas mieleni, annan sinulle aikaa vapautua

Olen heittäytynyt mukaan vapaaehtoistyöhön avoimin sydämin ja mielin antaen toisen ihmisen hyväksi sitä mitä minulla tällä hetkellä on yltäkylläisesti - aikaa. Vapaaehtoisen auttamisen kultainen sääntö - kukin antakoon maailmalle siitä, mitä hänellä on itselle riittämiin.

Oli se aikaa,oli se rahaa tai olisi se jotekin tavaraa
- kaikki toiselle ihmiselle rakkaudella annettu apu on yhtä tärkeää.


Rakas lapseni, annan sinulle yhteisiä äiti-lapsi -hetkiä

Herään nykyisin onnellisena 
sydän täynnä kiitosta jokaiseen uuteen päivään. 

Olen onnellinen siitä, että joka päivä löydän sisältäni rohkeuden sellaisiin pieniin ja suuriin tekoihin joiden myötävaikutuksesta saa elää tässä hetkessä unelmiani todeksi.

 Unelma elämä - miten ihanalta kuulostava haavekuva. 

Sellainen todellinen "Sit kun" - juttu, 
että "sit kun sitä ja tätä" niin sit mä elän unelma elämääni. 

Unelmaelämä koostuu pienistä teoista.
Rohkeudesta.

Siitä, että uskaltaa tarttua hetkeen
- elää tehden niitä juttuja, joista on aikaisemmin jo rohjennut haaveilla.

Unelmaelämä on ihan siinä,
jokaisen meistä edessä.

Pitää vain löytää itsestään se rohkeus,
sitten hypätä mukaann elämän virtaan.

Antaa itselleen lupa olla onnellinen - rohkeasti tavoitella hyvää itselle ja kulkea kohti niitä asioita jotka tekevät juuri Minut onnelliseksi.

Tehdä itse omien valintojen myötävaikutuksella unelmaelämä todeksi.
Uskaltaa elää unelmaelämää.

Because you are worth it!


Mukavaa tiistaita!

Rakkaudella,
Sallamari


14. kesäkuuta 2015

Kesäleirikateus

Kiljavan Leirikesän vierailupäivä herätti minussa kaipuun kesäleiriläiseksi

Muistatteko lapsuuden kesäleirit?

Nukuttiin teltassa, paistettiin nuotiolla tikkupullaa ja uitiin riemuiten hyisessä vedessä. Oltiin huoltettomia, vapaita ja elettiin täysillä hetkessä mukana. Sadekeli ei haitannut, oudot lihaklimpit lounaskeitossa aiheutti vain hetkellisen nenän nyrkistyksen kun tiesi, että seuraavassa hetkessä oli jotakin uutta kivaa odotettavissa

Minä kuuluun siihen lapsijoukkoon jonka kesä alkoi koko alakouluajan kesäleirillä. Minun muistikuvissani nuo lapsuudessa eletyt kesäleirithetket olivat iloisia ihania kokemuksia. Tahtoisin väittää, että lapsuuteni kesäleirit olivat täynnä aurinkoa ja riemua - niin se aika kultaa muistot.

Pieni pala leirielämää - kiitos tästä 

Voisiko joku järjestää aurinkoisen kesäleirin aikuisille. 

Sellaisen leirin, jonne leirialueelle saavuttaessa nakattaisiin ensimmäisenä kännykät, tittelit, sosiaalinen asema ja muu arkirekvisiitta koriin. Pidettäisiin normi arjestamme mukana vain oma nimi ja astuttaisiin olemaan Minä Leiriläinen - niinkuin lapset tekevät kesäleirille mennessään.

Nukuttaisiin teltoissa, syötäisiin leirikeittiössä toisten laittamaa ruokaa ja nautittaisiin meitä leiriläisiä varten laaditusta leikkimilelisestä ohjelmasta avoimin ajatusten ja ilolla. Opeteltaisiin (tai ehkä vain kerrattaisiin) nnäitä ihmisyyden perustaitoja - ystävyyssuhteiden luomista, yhdessä toimimista ja hetkeen täysillä mukaan heittäytymistä.

Leiri, joka olisi yksinkertaisuudessaan vain kesäleiri. Ilman hienoja mainoslauseita ja ilmaann heitettyjä odotuksia selvitymisseikkailusta tai syvästä itsetutkiskelusta. Paluu lapsuuteen - leikkimisen, hetkeen heittäytymisen ja yhdessäolon riemun äärelle.

Oltaisiin Minä ja Sinä, täysin samalla viivalla ja saman arvoisia.
Vailla titteleitä, vailla sosiaalista asemaa - valmiinä tutustumaan toiseen ihmiseen. Olemaan tarvittaessa oman kerttuneen elämänkokemuksen avulla auttamaan toista oppimaan uusia taitoja leirin eteen heittämien tilanteiden myötä, samalla tietenkin myös sallien itsensä ammentaa oppia toisen kokeneemman ihmisen myötävaikutuksesta.

Miltä kuulostaa, lähtisitkö mukaan?

Katsokaa näitä puitteita - ottaisin viikon leirielämää, kiitos.

Tekstin otsikoksi valittu "kesäleirikateus" heräsi minussa eilen - hyvässä ja innostusta herässävässä mielessä sivulauseena huomautettakoot -  Kiljavan Leirikesän vierailupäivän aikana.  

PikkuS sai viettää näissä huimaavan hienoissa puitteissä elämänsä ensimmäisen ikimuistoisen kesäleirin. Leiritunnelmia vierailupäivänä fiilistellessä heräsi väkisin  sellainen tunne, että kunpa minäkin pääsisin arjesta irti - vaikka vain pariksi-kolmeksi päiväksi - juuri tällaiselle kesäleirille.

PikkuÄssän omia sanoja lainaten viikon kestänyt kesäleiri oli "Aivan PARAS!" Ensi kesän leiriä suunnitellaan jo yhdessä uuden leirikaverin kanssa.

"Pääsisinkö minäkin kesäleirille ensikesänä, jooko!"
Näin huutaa todellinen minäni suureen ääneen.

Tunnustaudun kesäleiri-ihmiseksi.
Sinä olet kenties kesämökki-ihminen - hienoa se!

Kesämökki on minulle vieras juttu - meidän perheellä ei koskaan ollut sellaiseen varaa. Kesäleireihin minulla oli mahdollisuus ja olen siitä suunnattoman kiitollinen. Kesäleiri on sekin yksi sellainen kokemus elämässä, johon aivan jokaisella ei ole lapsena ollut mahdollisuutta. Puhumattakaan siitä, että kaikkien leireille päätyneiden kesäleirikokemukset olisivat yksiselitteisesti iloisia ja onnellisia - onnellinen kesäleirimuisto on sekin jollakin tavalla etuoikeus.

Olisi hienoa, että aikuisena voisi olla mahdollista kokea positiivinen ja iloinen leirikesä - kun sisäisen leiriläisen kutsun todellisen minän äänessä kuulee - oli lapsena saanut olla onnellinen leiriläinen tai ei.

It is never too late.
Ensi kesän suunnitelmat ovat siis hautumassa. Odotan innolla millainen ihana elämys tästä positiivisen kesäleirikateuden nostattamasta inspiratiosta  lopulta muodostukaan.

to be continued...


Rakkaudella,
Sallamari


12. kesäkuuta 2015

#FatshameFreeFriday - olet rakkautesi arvoinen



Ajatus tämän päivän positiiviseen #fatshamefree kannustukseen syntyi Hesarissa viime sunnuntaina julkaistun Syrjitäänkö lihavia ulkonäön vuoksi -artikelin herättämiä tuntemuksia pureskellessani. 

"Mä olen varmaan todella onnekas, sillä mä en ole koskaan kokenut että mua olisi syrjitty lihavuuden vuoksi.", siinä oli ensimmäinen mieleeni juolahtava ajatus artikkelia lukiessani. "Toki räikeännvärinen tukka tai näkyviät naamalävistykset  on varmasti olleet todennäköisempi syy siihen, että työpaikka on lipunut ohi sormien." , jatkui pohdintani, "Itseasiassa tukasta ja lävistyksistä on jopa suoraa huomauteltu työhaastattelussa."

Artikkeli tuntui samaistuttavalta ja aihe todella tutulta. 
Vaikka en suoralta kädeltä kykene muistamaan omakohtaisia syrjiskokemuksia koon vuoksi en tiedosta, on syrjimisilmiö silti minulle todella tuttu.

"Mäkin olen joskus pelännyt mennä työhaastatteluun, koska ajattelin ettei kukaan palkkaa tällästä. Mähän olen ihan kaameen lihava ja muutenkin aika kelvoton."


Omakuvia vuosikymmenen takaa

Pysähdyin pitkäksi aikaa miettimään artikkelissa esiin nousevaa teemaa - lihava tuntee itsensä todella rumaksi ja täysin kelpaamattomaksi. Kokemuksia siitä, että lihavan ihmisen ulkonäköä arvostellaan kovin rankalla kädellä ja että lihavan on perusoletuksena kaikin puolin epähuoliteltu.

Lihavana välttelee meikkaamista ja laittautumista, ettei loisi ympärilleen sellaista mielikuvaa siitä että jotenkin yrittämällä yrittäisi olla muiden silmissä jotenkin kauniimpi kuin onkaan.

Tunsin ensi ajatuksella tämän "en meikkaa, enkä laittaidu koska olen lihava ja siksi ruma" -fiiliksen itselleni tässä kohtaa elämässänni niin kovin vieraaksi. Tuli mielihalu sanoa, että mä en kyllä koskaan ole ajatellut tai toiminut noin.

Piti pysähtyä miettimään asiaa tarkemmin,
koska jokin tuossa ajatusmallissa kosketti minua ja jäi vaivaamaan.

Tajusin, että juuri niihän minäkin olen käyttäytynyt. Että, just tuolla tavalla mäkin kohtelin itseäni! Oli aika jolloin mä en rakastanut itseäni enkä ollut itselleni minkään arvoinen. Oli päiviä, jolloin mä kuljin meikittä ja tukka takussa, JunttiPeen reisitaskuhousuihin ja fleecehuppariin pukeutuen. 

Koska mä olin lihava, mä en kertakaikkiaan saattanut olla muuta kuin ruma. Tein kaikkeni ollakseni mahdollisimman huomaamaton - korjaan, mahdollisimman huolimattoman oloinen - sillä minähän olen lihava ja se tekee automaattisesti minusta ruman ja arvottoman. Että niinkuin Who Cares jostakin ulkonäöstä - ulkonäkö on KAUNIITA LAIHOJA varten.

I was absolutely nothing.

Asiaa kriittisesti tarkastellessa fyysinen kehonkoko oli oikeastaan sivuseikka,
 täydellinen itsensä rakastaminenn puutte oli avaintekijä.

En rakastanut itseäni edes sen vertaa,
että olisin tehnyt pienimänkään eleen huolehtiakseni omasta hyvinvoinnistani.

Minä vain olin
- hengitin ja odotin miten aika lipuu päivästä toiseen.
Vihasin itseäni ja maailmaa

Minä olin niin väärässä.

Se mitä tänään voin tehdä noita päiviä muistaessani,
on antaa itselleni anteeksi.

Ajatella rakkaudella myös sitä minää, joka kätki itsensä huolimattoman ulkomuodon suojaan. Ajatella rakkaudella anteeksi itselleni antaen niitä päiviä, kun en kyennyt vielä rakastamaan itseäni. Antaa itselleni luvan tuntea, miten olin arvokas ihminen myös noina päivinä.

Vapautua häpeästä ja katoa itseäni rehellisesti, ymmärtäen että ne valinnat joita silloin tein olivat parhaat valinnat jotka osasin siinä vaiheessa polkuani tehdä.

Koitin etsiä muutaman kuvan itsestäni jostakin kaikein synkeimmiltä päiviltä rohkaisuksi - valitettavasti kuvia on olemassa varsin vähän. Tiedostojen uumenista löysin muutman otoksen joista kokosin kollaasin. Annoin itselleni luvan tuntea lievää surua tuon Sallamarin puolesta - surua siitä, etten vielä silloin ymmärtänyt miten ihana ja ihmeellinen minä todella olen.

Miten ihanaa ja ihmeellistä elämä on.

Elämä on tasapainoilua - toisinaan pysyy hyvin balansisssa toisinaan vähän horjuu.
Rakkautta on jatkaa horjahdettuaan rohkeasti tasapainoilua uudelleen.


Rohkaisuni sinulle tänään onkin,
osoita rakkautta itseäsi kohtaa välittämällä itsestäsi.
Tee asioita jotka tuottavat sinulle iloa,
laittaudu, koristaudu ja kukoista.

Pue kaunein asu,
luo taidokas meikki tai kampaus.

Just for fun.

Unohda  huoli siitä mitä ulkopuolinen maailma ehkä sinusta ajattelee
- keskity itseesi - 
luota siihen, että nuo toiset ympärilläsi juuri tänään keskittyvät enimmäkseen itseensä.

Rakasta ja sallit itsesi olla rakastettava.
Aloita itsestäsi 
- itsesi rakastamisesta ja itseltäsi saamasta rakkaudesta nauttimisesta.

Because you are worth it!
You are beautiful just the way you are!

Mukavaa perjantaita!


Rakkaudella,
Sallamari



10. kesäkuuta 2015

Project 333 - kesä 2016 -kokoelma

Tuttua ja turvallista - raitaa ja pöyhkeitä helmoja

Mitään suuria yllätyksia Project 333 3/15 -kokoelmani ei tuo mukanaan - radikaalein uudistus lienee, että edelliskesästä poiketen tämän vuoden kokoelmassani on mukana kahdet shortsit eikä yhtään kokomustaa mekkoa. Kuosien ja värimaailman osalta jatketaan tutulla hyväksihavaitulla linjalla.

That's so you! 
- miten rakastunut olenkaan tuohon lauseeseen tyyliasioista puhuttaessa.


Project 333 3/15 kokoelmani

Kokoelma ei ole aivan täydelliinen, mukana on tällä hetkellä 27 osaa - kokoelman "perusta" on siis kasassa. Yllä olevasta kuvasta löytyy 22 kokoelman palasta, sillä muutama vaatekappale on pesussa, musta laukku jäi autoon, yksi hame on matkalla ja ulkotakki uupuu kokoelmasta vielä kokonaan.

Ulkotakin suhteen olen pohtinut uuden - hyvin istuvan - bleiserin hankintaa. Kaapissani olevat kesäkauden ulkotakit ovat vanhoja, käytettynä ostettuja ja aika suuressa määrin jo aika tavalla korjauskelvottomaan kuntoon päässeitä Yhdessä takissa on ilkeä repeämä hihan kiinittyksessä (miten ihmeessä minä sen onnistuin rikkomaan - god knows), toisessa ruma palkeenkieli vuoressa (kangas on niin haperoa, ettei korjaus kannata) ja kolmanessa on nappiongelmaa. 

Uusi kesätakki saisi kyllä olla vaikka onistunut 2nd hand löytö - istuvuus on tulevassa takkihankinnassani se ratkaiseva tekijä.




Blogiani pidempään seurailleet ovat varmasti huomanneet, että rakennan P333 kokoelmani tiettyjen perusvaatteiden ympäirille. On ilo sanoa, että nuo P333 kokoelmieni "kulmakivet" ovat palvelleet minua hienosti ja kestäneet käytössä uskomattoman hyvin, 

Laatuun satsaaminen on selkeästi kannattanut.

Yksi P333 kokoelmani ihastuttavimmista paloista on  HaraJuku Lovers by Gwen Stefani sarjan kassi. Kassi on ostettu TK Maxx liikkeestä Irlanista reilu kuusi vuotta sitten ja laukkua on ostopäivästä lähtien käytetty joka kesäkaudella. Laukku on edelleen kuin uusi - toki muutaman pesukerran nähneenä - ja joka kesä laukku yllättää minut uudelleen toimivuudellaan.

Sopivan siro tilaihme tuo laukku.


Harajuku Lovers Foxy Bag in Hawaiian Girls Angel

Oman haasteensa tähän P333 kokoelmaan tällä hetkellä heittävää tuntoyliherkkyytenä tällä hetkellä aktiivisesti oireileva aistiyliherkkyyteni. Alusvaatteet - etenkin rintaliivit - tuntuvat juuri tässä hetkessä enemmän kuin epämukavilta. Onneksi on kesä - tarkenee tarpeen tullen kotioloissa vaikka vähemmissäkin vaatteissa.

Olen vuosien saatossa oppinut olemaan armollinen itselleni. Juuri nyt puen kaarituellisten rintaliivien päälle pukeminen tuntuu todella pahalta joten niiden tilalla valitsen oma mukavuuteni tähden saumattoman urheilutopin vaatteiden alle.  Eihän sellainen tämänn kokoluokan rintoja oikeasti tue, mutta mukavuus menee tässä kohtaa ulkonäköseikkojenn edelle.

Ollaan vaikka vähän riippatissiä, kunhan pystyy olemaan ilman alitusta ahdistavaa tunnetta.

Aistiyliherkkyyteni oireilee eri muodoissaan jokseenkin kausiluontoisesti - tulee ja menee kuin aallot meressä - Ääniyliherkyys vielä menettelee - ei oikeastaan haittaa arkielämää, mutta tämä kosketusherkkyys on vähän rasittavampi tapaus. Vaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odotella tyrskyjen tasoittumista ja siihen saakka uiskennella aaltojen joukossa saumattomiin alusvaatteisiin turvautuen.


Täällä odotellaan aurinkoisia shortsikelejä.

*****

In English

Hello, it is June and new Project 333 season. 
Season 3/2015 in my P333 wardrobes to be exact.

Quite many items are same than in previous collections. Biggest differences are, that all black dresses are put away to storage. Striped patterns have stayed, simple color theme is present.

The major difference between last summer's P333 and summer 2015 are shorts. My current collection includes two pair of shorts ( and I am planning to use them too)

Currently there is 27 items in my P333 - 6 items short from whole 33 piece set.

But I do not count in any scarves or jewelry and I keep also my shoe options rather open - I change shoes during collection period if I feel a need to do so. I am also waiting at least one skirt to arrive via post, since I have made few purchases on Ebay.

My P333 is totally missing a jacket, because I do not have any suitable summer jacket. One well fitting jacket or a blazer is on my current shopping list.

Im happy about my summer collection!

Now me and my shorts are only waiting warm and sunny summer days.


*****

Millaisia Project 333 kokoelmia löytyy sieltä ruudun toiselta puolelta?
Linkatkaa ihmeessä omanne kommenttiboksiin, jookos.

Jos et vielä ole tutustunut P333 ajatteluun ja se kiehtoo sinua,
piipahda ihmeessä tutustumassa ajatuksiin  Project 333 -kotisivuilla.


Rakkaudella,
Sallamari


9. kesäkuuta 2015

Focus on the positives and be grateful

¨


Viime sunnuntai oli pullollaan positiivisia SoMe yllätyksiä.

Sunnuntaina huomasin ilokseni, että Bloggerin kautta tätä blogia seuraavien lukumäärä rikkoi ensimmäistä kertaa 100 lukijan rajapyykin - Jihaa! Kiitos teille, olette ihania!

Eikä iloiset SoMe yllätykset siihen loppuneet Huomasin sunnuntaiaamuna yllätyksekseni, että suuresti fanittamani BodyPositive yhteisö Effyourbeautystandards tykkäsi ja vieläpä JAKOI kuvani Instagram feedissään sekä Tumblr -blogissaan!

Effyourbeautustandards on yhdysvaltaisen plus size malli Tess Musterin (also known as Tess Holliday) - yksi suurimmista BodyPositive -inspiraatiolähteistäni muuten - alulle panema kehopositiivisuus liike, jonka ydinajatuksena on voimauttavien omakuvien kautta tuoda julki ihmiskehon kauneutta juuri siinä muodossa kuin kehomme tänään ovat - mitään häpeämättä, mitään photosopin läpi kaunistelematta.

Olen haltoissani, että kovin suuresti ihailemani BodyPositive yhteisö löysi minun Instagram kuvieni joukosta niin innostavan kuvan, että myös he halusivat kuvaa jakaa eteenpäin innoitukseksi muille.




Sydän on täynnä kiiitollisuutta.

Kiitos. Kiitos. Kiitos.
BodyLove meitä yhhdistäkööt!

Stay tuned,
be inspired,
fall in love with your unique beauty!

Sydämellisesti tervetuloa mukaan rakkausmatkalle oman itsensä rakastamisen löytämiseen.

Because you are worth it!


Rakkaudella,
Sallamari


8. kesäkuuta 2015

Omaa aikaa





Ensimmäinen kesätapahtuma - Salmiakkipicnic Suomenlinnassa - on onnistuneesti takanapäin. Sekä picnic että Suomenlinna hurmasivat minut. Tunnepyörremyrskyjen ja ahdistuksen värittämä viikonlopun alkuu kääntyi viimenään iloiseksi perheen kesken vietetyksi yhdessäoloksi. Havaitsin itsessäni huimaa ihmisenä kasvua ja olen siitä kovasti kiitollinen.

PikkuS suuntasi viikoksi kesäleirille Kiljavalle - tällä viikolla meidän koti on päivisin kovasti hiljainen. Hiljaisen Kodin Kuningattarena, minä omistankin tämän viikon kokonaisuudessaan oman hyvinvointini edistämiseen.

Täällä blogin puolella luvassa tällä viikolla ainakinn katsaus kesän P333 kokoelmaani sekä roppakaupalla positiivista #meLove inspiraatiota sanoin ja kuvin!

Mikäli sinulla on jokin postaustoive - aihe mistä toivoisit kuulevasi minun ajatuksiani - laita kommenttilaatikkoon rohkeasti terveisiä. Kaikenlaiset toiveet ja terveiset ovat tervetulleita!

Mukavaa maanantainta teille kaikille!


Rakkaudella,
Sallamari


6. kesäkuuta 2015

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu

Wonderlust juhlita vaihtui synttäribileiden pihadiscoon.

Yhden päivän aikana ehtii käymään läpi tunneskaalan koko spektrin kaikessa loistossaan. Yksi ainoa päivä voi näemmä pitää sisällään itkua, epäröintiä, panikointia, rohkeutta, ilon löytämisen sekä lopulta suunnattoman itsensä ja vallitsevan tilanteen hyväksymisestä löydetyn onnellisuuden tunteen. Ensimmäinen pieni paniikkikohtaus luoja tietää miten pitkään aikaan, ja siitäkin selvisin yli.
Eilen kirosin itseni ja riittämättömyyteni,  todeten samaan hengen vetoon olevani itseasiassa kyllä ihan riittävästi. Tilanne ajautui monen tekijän yhteissummana sellaiseksi, että jouduin peruuttamaan osallistumiseni Wonderlust bileisiin - samalla tehden pienet oharit treffikumppanilleni. Tuli liian monta muuttujaa yhdellä kertaa käsiteltäväksi - yksi menee, monta erillistä muuttujaa, ei mieleni vielä kestä. Minä kiitän itseäni rohkeudesta sanoa nuo kipeältä tuntuneet asiat ääneen ja toimia itselleni parhaalla tavalla - asettamatta itselleni mahdottomia vaatimuksia.

Uskalsin kerrankin olla rehellinen itselleni ja siinä samassa koko maailmalle.

Silti harmittaa ohuesti, sillä missasin hyvät bileet ja ihanat treffit. 
Mutta tälläinen minä olen ja tälläisenä minä riitän.

Ensi vuonna uudelleen bileiden suhteen.
Treffien suhteen uustta yritystä toivon hieman aikaisemmin.


Kunnon discossa on peilipallo, värivaloja ja hyvät sounndit.
Iso kiitos hulppeasta discojärjestelystä kuuluu PikkuÄssän kummisedälle.

Sain eilen tanssia diskobiitin tahtiin - luovun yksistä hyvistä bileistä itku kurkussa vain saadakseni ottaa osaa toisiin. Sain myös todistaa lapsen ilostuvan vilpittömästi niinkin pienestä seikasta, että äiti olikin yllättäen läsnä synttäridiscossa. Itkin juhlameikit poskille ahdistuksen keskellä vaan eipä mitä, loihdin noin viidessä minuutissa poskille itkettyjen juhlameikkien tilalle uuden kevyen ehostuksen. Illan asukokonaisuudeksi suunnittelemani korsetti ja korkokengät vaihtui leggareihin ja trikoopaitaan.

Itku suli lopulta nauruksi.
Ahdistus suli vapautuneisiin Chicken Dance -liikeisiin.

Yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
 Niin se vaan menee.

Heikoimpana hetkenään ymmärtää oikeasti oman vahvuutensa.

kiitos. kiitos. kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari

Ai niin, Mangos for Flamingos on löydettävissä myös Facebookista.
Käy tykkäämässä!


5. kesäkuuta 2015

#FatshameFreeFriday - ystävällisyys pukee meistä jokaista



Ketä tervehdit tänään iloisesti?
Kenelle viimeksi soit ystävällisen hymyn?
Koska viimeksi lausuit ääneen vilpittömän kehun?

Ystävällisyys pukee ihan jokaista.
Pahaat asusteesi tähänkin päivään,
ovat ystävällinen hymy ja spontaani kehu jollekulle.

Kun näet jotakin kaunista, kehu.
Kerro koko maailmalle, että huomasit jotakin ilahduttavaa.
Kerro rohkeasti ääneen, kun jokin asia maailmassa inspiroi tai ihastuttaa sinua.

Juuri sinun hymysi voi tehdä toisen ihmisen onnelliseksi juuri tänään.

Mukavaa perjantaita!

Ystävällisin terveisin,
Sallamari


3. kesäkuuta 2015

Joogaa joka päivä


Kuva napattu haasteen toisen ideanikkarin @kinoyoga Instagram tililtä

"Yoga is not about self-improvement, it's about self-acceptance."
 -Gurmukh Kaur Khalsa

Toukokuuni oli omistettu päivittäisille joogaharjoituksille. Olen aina haaveillut eläväni sellaita elämää, jossa jooga on läsnä joka päivä - vaikka vain pienen viiden minuutin mittaisen harjoituksen verran. Bongasin Instagramia selaillessani #mayIbegingYoga -haasteen tietäen ensi silmäyksellä, että tähän haasteeseen osallistumisen kautta pääsen askeleen eteenpäin toiveissani.

Toukokuun ensimmäisestä päivästä lähtien päivittäiset joogaharjoitukset ovat siis olleet osa jokapäiväistä elämääni - toisena päivänä yhden asanan ja muutaman minuutin verran, toisena päivänä vähän pidempikestoisen harjoituksen kautta. 

Tällä hetkellä olen Internetin joogaharjoitteista oppinsa ammentava kotijoogi. En voi lakata hehkuttamasta intoani siitä miten loistava joogaharjoitusten tarjonta esimerkiksi YouTubesta on löydettävissä - jokaiseen mielentilaan löytyy pienellä etsinnällä juuri tähän hetkeen sopiva harjoitus. Mikä parasta, suosikkiharjoitukset saa tallennettua omalle listalle palvelussa.

Kesän tavoitteiden aarrekarttaan lisäsin haaveni muutamasta ohjatusta joogatunnista kesän kuluessa. Suurena toiveenani - sellaisena  pitkän tähäimen tulevaisuuden tavoitteena - on joskus vielä asua paikassa, jossa voisin aina aloittaa päiväni joogaamalla ulkona luonnossa.

Tältä näyttää toukokuun #mayIbeginYoga -polkuni kuvina.




"You cannot do yoga. Yoga is your natural state. What you can do are yoga exercises, which may reveal to you where you are resisting your natural state."
- Sharon Gannon



"A photographer gets people to pose for him. 
A yoga instructor gets people to pose for themselves."
- Sharon Gannon


Namaste

Rakkaudella,
Sallamari