22. huhtikuuta 2017

2 yllättävää ötökkäruokaa



Paistettua kotisirkkaa 
sekä mopanetoukka tahnalla kuorrutettua maissileipää.

Uskaltaisitko maistaa?


Minä sain tänään tilaisuuden maistella Hyönteiskokin valmistamia ötökkäherkkupaloja ja oman kokemukseni pohjalta voin lämpimästi suositella kumpaakin annosta.

Paistetut, suolalla sekä paprikalla maustetut, kotisirkan toukat muistuttavat sekä maultaan että koostumukseltaan suolaisia snacks herkkuja. Suutuntuma on mukavan rapea ja paistettu matonen suorastaan sulaa suuhun - herkusta ei jää mitään hampaankoloon. Jauhetuista mopanetoukista kokattu tahna puolestaan muistutti koostumuksen ja makunsa puolesta etäisesti silputuista metsäsienistä tehtyä kuorrutetta. Ötökkäleipästä voisi kokemuksena kuvailla juhlissa tarjoiltavan metsäsieni-maissikakku alkupalan nauttimisen kaltaiseksi tilanteeksi - otat yhden, toteat herkulliseksi ja mietit kehtaatko napata lautasellesi vielä pari lisää.

Ensikosketus ötökkäherkkuhin herätti minussa pienen kiinnostuksen kipinän hyönteissyöntiä kohtaan. Sisäinen ötökkäkokkini saakin vielä tovin sulatella hyöteisravintoa helpolla ajatuksen tasolla, kun helposti saataville kauppoihin hyönteisruoka saapuu EU:n elintarvikeasetuksen höllenemisen myötä vasta ensi vuoden alussa. Kinkkisiä tilanteita tulee kaltaisellani amatöörikokilla olemaan ötökkäruoan parissa, sillä maistuvan annoksen loihtimiseksi avainasemaa näyttelevät ötökkävalintojen lisäksi oikeat mausteet.

Haastetta kerrakseen kaltaiselleni kodinhengetärtumpelolle. Minullehan onnistuneesti maustettu ruoka tarkoittaa kokkauskertaa, jolloin itsenäisesti osasin erottaa mustapippurin  ja valkopippurin toisistaan ja lisätä niistä sitä oikeaa annokseen ohjeen mukaan.




Ötökkäruokaa nyt kerran kokeilleena suositukseni sinulle on, että jos milloinka eteesi tarjoutuu tilaisuus maistella osaavan kokin valmistamaa ötökkäruokaa tartu tilaisuuteen ennakkoluulottomasti. Anna mauille ja naposteltavan herkun tekstuurille tilaisuus kosiskella makuhermojasi. Ota suupalanen, ota toinen ja päätä vasta sitten miten juuri sinun maailmassasi ötökkäruoka sijoittuu.

Makuhermot suhtautuvat ötökkäruokaa todennäköisesti huomattavasti aivoja suopeammin. Mielikuvan tasolla ötökkäruoka haastaa makunautintoa enemmän. Se on ötökkää ja ajatuksen tasolla täällä länsimaisessa yhteiskunnassa meiädät on sosiaalisesti hyväksytysti opetettu kevyesti ällöämään niitä. 

Minulle ötökkäherkuissa haastavimmaksi nousi ajatus ötökkäruoan koostumuksesta. Pään sisäinen tunne - its ekeksitty mielikuva siis - siitä, että ötökkäruoka tuntuu jotenkin limaiselta ja jää hampaisiin kiinni. Että ensimmäisen suupalan jälkeen koko suu on täynnä jotakin tahmeaa ötökkämäistä, jota ei saa suusta pois vaikka tekisi mitä. En pelännyt pahaa tai epämiellyttävää makua, vaan sitä että suu olisi ötökkäherkuttelun päälle täynnä ötökän osia, joita ei saisi huuhdeltua suusta pois vaikka mitä yrittäisi.

Enpä olisi voinut olla mielen kuvien kanssa enempää väärässä.  Rapeaa ja mauksta, suussa kivalta tuntuvaa ja miellyttävästi suolaiselta maistuvaa, sellaiselta hyöteisruoka tosielämässä osoittautui olevan.

Hyönteisruoassa piilee kenties tulevaisuutemme, onhan YK:kin hyväksynyt hyönteisravinnon osaksi ruokapyramidia. Kiistämättä on ainakin totta että pikkuötökät ovat perin terveellisiä. Proteiinia ja mineraalia runsain mitoin - niistä on terveellinen ötökkäravinto tehty.


Tälläisiä iloisia ruokatunnelmia tällä kertaa.


Rakkaudella,
Sallamari


17. huhtikuuta 2017

Onnittelut voittajalle




 Synttäriarvonta on nyt suoritettu ja puolueeton onnetar suosi tällä kertaa nimimerkkiä Hippo hiiri. Palkinnoksi arvonnan voittajalle lähtee komeiden koppalakkimiesten kuvituksella varustettu paketti aromikasta Tom of Finland -kahvia. Olen itse juonut muutamankin paketin ToF kahvia ja ihastunut ikihyväksi kahvin pehmeän täyteläiseen aromiin.

Toivotaan, että voittaja on kahvi-ihmisiä. Mikä onkaa nparempi tapa aloittaa päivä, kuin kupillinen hyvää kahvia. Tai siinä tapauksessa, ettei itsestä löydy kahvikissaa, voi kahvin aina pitää jemmassa vierasvarana. Ikinä ei tiedä kenet maailmankaikkeus johdattaa kahville juuri sinun keittiöösi.




Kahvintuoksuisissa tunnelmissa uuteen viikkoon!


Oikein mukavaa alkanutta viikkoa juuri sinulle ja vielä kerran lämpimät onnittelut arvonnan voittajalle.


Rakkaudella,
Sallamari


15. huhtikuuta 2017

Pääsiäisen KonMari eli vähemmän on todellakin vähemmän



Laatikollinen sukkahousuja.
Puhki kuluneita, reikäisiä, väritykseltään kummallisia, omituisesti päälle istuvia
kerran käytettyjä, aivan uusia avaamattomissa paketeissaan, jo vuosia sitten aivan liian pieneksi todettuja.

Löydätkö yhtymäkohtia omaan sukkalaatikkoosi?

Sukkahousulaatikkoa tonkiessa mietin harmillisen usein, miksi säilytän juuri tätä sukkahousuparia? Miksen kierrättänyt sinapinkeltaista paria siinä samassa hetkessä, kun luovuin aniliinin punaisista sukkahousuistani? Kaikessa yksinkertaisuudessaan, käytän kahden laisia sukkahousuja - paksuja mustia talvikautena ja seitinohuita ihonvärisiä sukkahousuja lämpiminä vuodenaikoina.


Aivan kuin sukkalaatikko,
kotini on ajautunut täydellisen kaaoksen valtaan.


Sukkahousulaatikon tarina on yksi osa pääsiäisviikonlopun huikaisevaa kodin kaaoksen kesyttämistä varten laatimaani suunnitelmaa, jonka ydinajatus on KonMari -filosofiasta inspiraationsa saanut radikaali suursiivous. Kodin pelastamiseksi on neljän vapaapäivän aikana tarkoitus käydä kaikki huoneet kaappeineen ja laatikoineen läpi ja poistaa lopullisesti - lahjoittaa edelleen, kierrättää raaka-aineena uusiokäyttöön tai heittää  jätteenä roskikseen - kaikki sellaiset esineet, jotka eivät tuota minulle vilpitöntä iloa.


Halun paljastaa sinulle salaisuuksia sotkuisen kotini takana. Suurin kaaoksen aiheuttajia kotiani koskien on henkinen pahoinvointini. Kun olen sielullisesti heikossa hapessa - masentaa, ahdistaa tai epävarmuus puskee esille - ajautuu kotini katastrofaaliseen tilaan. Tavarat kertyvät pinoihin, eksyvät väärille paikoilleen eivätkä milloinkaan löydä tietään pöydällä lojumisen sijaan parempaan loppusijoituspaikkaan. Pahimpina hetkinä en imuroi, luuttua tai tiskaa.

Ei pysty, ei kykene.

Suren sitä, että sotkuinen koti aiheuttaa minussa niin suurta häpeää.




Toisinaan minulle itselleni on äärimäisen vaikeaa hyväksyä, ettei paha oloni ole mitenkään ulkopuolisin silmin havaittavissa. Maailma ei kykene aistimaan tai havainnoimaan vaikeita hetkini, kun päivittäisissä toimissani, käyttäytymisessä tai ulkonäössäni ei tapahdu merkittäviä muutoksia masennuskauden iskiessä. Muutoksia tapahtuu oman kodin seinien sisäpuolella - ystävät eivät ole tervetulleita kotiini kahville, lapset kaverit eivät saa leikkiä meillä enkä mielelläni avaa kodin ovea tuntemattomille. Eristän kotini ulkopuolisesta maailmata täysin ja tunnustan inhoavani kotia joinakin hetkinä.

Jollakin tasolla siirrän itseeni kohdistettavat vihan ja inhon tunteen koskemaan kotiani. Itseni laiminlyömisen sijaan laiminlyön meidän yhteistä kotiamme. Itsensä vilpittömän rakastamisen opettelussa, yksi suurimpia kynnyksiä minulle on ollut rakentaa rakastava suhde elinympäristööni. Minulle on haastavaa pitää huolta kodistani samalla rakkaudellisella otteella, jolla nykyään pidän huolta itsestäni.

KonMari ajattelu sopii loistavasti minun tarpeeseeni - haluun korjata laiminlyöntiin asti taantunutta suhdettani omaa kotia kohtaan. Ajatus kodin kertaistumalta kuntoon järjestäminen, siten että poistaa kotoa kaikki ne tavarat, jotka oikeasti eivät tuota itselle iloa kuulostaa minun korvaani houkuttelevalta. Houkuttelevaa KonMari -metodissa on myös se, että kodin kerralla kuntoon järjestäminen ei tarkoita kolmen vuorokauden yhtämittaista siivous maratonia vaan pienistä yksittäisistä siivoustapahtumista muodostuvaa kokonaisuutta - eräänlaista jatkumoa.

Minun KonMari polkuni kulkee läpi kodin huoneittain. Kaikki tasot, kaapit ja laatikot saavat oman osansa huomiosta. Mieli kevenee ja sydän täyttyy kiitollisuudella rinta rinnan ylimääräisestä tavarasta luopumisen kanssa.


Halusin jakaa kanssasi palan arkeani vertaistukiajatus mielessäni. Ehkä juuri sinulla on ystävä, jonka kotona et ole vierillut milloinkaan. Tai ehkä juuri sinun lapsesi ystävän kotiin ei koskaan pääse leikkimään. Olen itse kohdannut hetkiä, jolloin minun tuttaviani pohdituttaa se, miksemme tapaa milloinkaan minun luonanai.

Olen tähän saakka vältellyt puhumasta Minä ja Kotini -teemaisista asioista - ja ani harvoin osallistun keskusteluun kodin sisustukseen liittyvissä asioissa. Olen hävennyt kotiani, tai oikeammin omaa saamattomuuttani kodin siisteydessä. Mitä enemmän ehdottoman rakkauden tunne itseä kohtaan minussa vahvistuu, sen helpompaa minun on katsoa rehellisesti suhdettani omaa kotia kohtaan. Ymmärrän omia valintojani - sen mistä ne nousevat ja mitä valinnoista seuraa. Suhtaudun nykyään lempeästi siihen tosiasiaan, että paha olo ja masennus ovat minun elämässäni selkeimmin havaittavissa täällä meidän kotona - sekainen koti kuvastaa sekavia tunteita sisimmässäni.

Minärakkauden kasvun myötä olen oppinut ottamaan avoimin mielin vastaan erilaisia parannuskeinoja kodin siisteyden parantamiseksi. Rakkaudessa piilää uskomaton voima. Rakastamalla itseäni ehdoitta enemmän ja enemmän voin eheyttää vaikeaa suhdettani oman kodin siiteyden kanssa ja oppia toisenlaisia lähestymistapoja elinymräistöäni kohtaan.

Toivoa on.
KonMari innostaa minua juuri nyt.


Täältä siivoustunnelmien keskeltä haluankin nyt toivottaa sinulle oikein mukavaa pääsiäisviikonloppua!

Ehkäpä jo ensi viikonloppuna saan vihdoin kutsua ystäviä kylään minun kotiini.


Rakkaudella,
Sallamari




10. huhtikuuta 2017

Muotiputiikki Helmen Miss Kurvikas 2017 semifinaali



Rakkaat lukijani, teidän apuanne tarvitaan nyt!

Niinhän siinä kävi, että saan iloisena kertoa teille olevani yhtenä semifinaaliin edenneenä ehdokkaana Muotiputiikki Helmen järjestämässä Miss Kurvikas 2017 -kilpailussa.

Semifinaali käydään Facebook äänestyksenä ja oman äänensä suosikki ehdokkaalle voi antaa tykkäämällä ehdokkaan kuvasta kilpailun FBsivun kuvakansiossa (linkki kuvakansioon tässä).

Me ehdokkaat olemme kuvakansiossa aakkosjärjestyksessä. 
Minä kilpailen numerolla 1.


Miss Kurvikas kilpailun finaaliin pääsy on yksi unelmistani ja tämän unelman todeksi elämisessä sinä voit auttaa minua. 

Kiitos.


Rakkaudella,
Sallamari





9. huhtikuuta 2017

Mikä hiton puolikuu manikyyri



Yksi 30- ja 40 -lukujen glamourin viehkeitä symboleja on puolikuu manikyyri. Eräänlainen ranskalaisen manikyyrin käänteislakkaus, joka autenttisessa olomuodossaan syntyy niin, että värillistä lakkaa levitetään kynnen keskiosaan ja kynsinauhan tyveen piirtyvä - luonnon kynnessä vaaleamman värinen -puolikuun mallinen osa sekä kynnen kärki jätetään värittömiksi. 

Tärkein tekijä lakkauksen synnylle ja syy suuren suosion takana on kenties niinkin yksinkertainen seikka kuin käytännöllisyysnäkökulma. Glamourin aikakaudella manikyyrit olivat hitaasti luotava käsityön taidonnäyte lakoilla, joiden kuivuminen kesti iäisyyden. Naiset yrittivät kaikin keinoin tietenkin pitkittää lakkauksen kestoikää ja näin ollen lakkaamatta jätetyt puolikuut "hidastivat" lakkauksen ulos kasvua häivyttäen uuden kasvun ja lakkauksen rajaa.

Oletko sinäkin elänyt siinä uskossa, että isoäidin aikaan kynsilakkaa oli saatavilla vain punaisen eri sävyissä siten, että väriskaalan hurjimpia sävyjä oli räiskyvä vaaleanpunainen?

Voin lohduttaa että vielä aivan äskettäin minä luulin ihan samoin. Satuin lukemaan valaisevan artikkelin Internetin ihmeellisen maailman syövereistä ja tunnustan että hämmästyin sen kertomasta. Värejä kuten hopea, kulta, vihreä, sininen, violetti, musta ja sinapinkeltainen on ollut tarjolla jo isoäitiemme aikoina. Vaikkakaan räväkät sävyt eivät liene olleet se yleisin (tai ihan joka tytölle hintansa puolesta saatavissa oleva) vaihtoehto, olivat erikoisemmat värit jokatapauksessa kynsilakan valmistajien toteuttamina valittavissa oleva vaihtoehto.




Minun kynsiteknikolleni puolikuumanikyyri oli varsin tuntematon käsite, kun ensimmäistä kertaa saavuin hänen asiakkaakseen. Annan täydet pisteet Hennalle halusta kehittyä omassa työssään ottamalla avoimin mielin toteutettavakseen toiveeni mantelin muotoisista puolikuu manikyyrillä lakatuista kynsistä. 

Tässä tuoreimmassa lakkauksessa kokeilimme asenteella "tämähän saattaisi toimia" tekniikkaa, jossa puolikuut lakataan valkoisella geelilakalla punaisen kerroksen alle. Lopputulos on todella kaunis puolikuiden muodon ja symmetrian osalta, eikä valkoinen maali loista punaisen alta näkyvästi. Aivan lähietäisyydeltä katsoessa (lue silmä kiinni kynnessä) voi puolikuuosion ympärillä havaita himmeän vaaleamman punaisen kaaren.

Suunnitelmissamme on kokeilla vieläkin autenttisempaa otetta puolikuumanikyyriin lisäämällä lakkaukseen myös värittömäksi jätetty kynnen kärkiosa.


Millainen on sinun lempimanikyyrisi?  Minä mieleläni kuulen juuri sinun inspiraation lähteistäsi kynsien lakkauksen suhteen. Kenties oletkin lakkaamattomien luonnonkynsien ystävä ja haluat jakaa ajatuksia lakkaamattomuuden filosofiasta kanssani. Kommenttiboxin ovat tervetulleita myös kaikki  vinkit juuri sinun lempilakkaustasi koskien.


Mukavaa sunnuntaita sinulle lukijani!

Muistithan äänestää?

Rakkaudella,
Sallamari


3. huhtikuuta 2017

Oman elämänsä Tess Holliday



"Voi kunpa joskus näkisi, 
miltä mainoskuvien asut näyttää ihan tavallisen naisen päällä."

Olen iloinen, että eteeni tipahti tälläanen tilaisuus olla päivän verran oman elämäni Tess Holliday - Plussakokoinen malli tasa-arvoisena muiden joukossa Catwalkilla. Minut valittiin mukaan kotikaupungin vaateliikkeiden kevätmuotinäytökseen, jossa 25 eri ikäistä ja kokoista kuntavaaliehdokasta toi esille tämän kevään muotia. Sain kantaa ylpeänä ylläni kahta 48 koon asukokonaisuutta ja osoittaa omalla panoksella, että mainoskuvien asut toimivat tavallisen tallaajan ylle puettuina ihan nätisti.

Ylläni näytöksissä nähtiin vaatekokonaisuudet KappAhlin sekä Sokoksen kokoelmista. KappaAhlin kävelyssä esittelin heidän plus mallistonsa kevätuutuuksia ja Sokoksen valikoimista ylleni valittiin Gerry Weber -merkin vaatteita. Meidän ryhmä esitteli myös omien vaatteidemme kera koruja ja asusteita Glitterin valikoimista.

Asut eivät ole sellaisia, jotka itsenäisesti olisin valinnut osaksi omaa vaatekaappia. Asukokonaisuudet olivat kerrassaan ihastuttavia - taiten yhdisteltyjä, oikean kokoisia ja todella mukavia päällä. Juuri sellaisia, joiden uskon innostavan kokoisiani ostajia tutkimaan rohkeasti esittelemieni kauppojen kevätmuotivalikoimaa. KappAhlin pilottitakki ja nilkkamittaiset farkut -yhdistelmä on näytöksessä esittelemistäni vaatteista oma suosikkini. Tämän kevään kuuminta hottia.

Ystävät ja perhe pitivät eniten minun näköisenä Sokoksen mustavalkoista asukokonaisuutta. "Äiti, sä voisit harkita pukeutuvasi joskus tyyllikkääksi äidiksi tollaseen takkipukuun." -totesi rakas tyttäreni minulle näytöksen jälkeen.

Minusta on ihanaa tuoda BodyLove ilosanomaa julki heittäytymällä riemuiten mukaan tällaisiin projekteihin. Haluan omalla esimerkkilläni innostaa ihmisiä havainnoimaan omaa ainutlaatuista kauneuttaan ja sitä, että kauneus ei ole missään suhteessa kiinni kokolappujen kirjaimista tai vaa'an osoittamasta lukemasta. Ainutlaatuinen kauneus on asenne kysymys - sisäinen tunne siitä, että minä riitän itsellni tänään juuri tälläisenä.

Olet rakastettava ja arvokas,
tässä hetkessä juuri tuollaisena.


Minusta on ihailtavan rohkea valita paikallisilta kauppiailta valita näytökseen mukaan valikoima erilaisia aidosti tavallisia ihmisiä ja viestiä mallivalintojen keinoin, että meidän valikoimista löytyy vaatteita sinulle, sinulle ja sinulle 







Kiitos elämä,
olipa jälleen yksi muistorikas seikkailu!

Kiitos, kun sain olla mukana.


Rakkaudella,
Sallamari


1. huhtikuuta 2017

Blogisynttärit ja arvonta



MangosforFlamigos blogini täyttää tänään huimat 5 vuotta!

Puolen vuosikymmenen ikää blogi juhlii uudistumalla. Tästä päivästä eteenpäin jatketaan hiukan lukijaystävällisempään suuntaan luopuen kaikenkattavasta sillisalaattisisällöstä, painottuen aiheiden osalta jatkossa kolmeen minulle kovin rakkaaseen aihepiiriin - itsensä ehdoton rakastaminen, plussakoon muoti sekä positiivinen unelmoinninsta voimavaransa ammentava elämäasenne.


Synttäriyllätyksenä teille lukijoille laitan pystyyn nyt pienimuotoisen arvonnan. Palkintona luvassa jotakin jännää Tom of Finland -aiheeseen liittyvää ja arvontaan osallistut jättämällä kommentit sähköisten yhteystietojen kera tämän postauksen alle.

Osallistumisaika arvontaan päättyy 15.04 kello 12:00 ja arvonta suoritetaan hetimiten.


Paljon onnea arvontaan!


Rakkaudella,
Sallamari





28. maaliskuuta 2017

10 onnellisuuden aihetta, joista lihavuudesta uutisoidessa ei ikinä kerrota





1. Sinä elät. Olet elossa juuri tässä hetkessä, lukemassa tätä tekstiä.
Pelkästään kotimaassamme Suomessa kuolee päivittäin 318 ihmistä. Meistä jokaisella on siis lupa olla onnellinen siitä, että juuri sinä elät ja hengität tässä hetkessä.

Elossa olo on monella tavoin mittaamattoman arvokas asia.


2. Mikä tahansa hetki, voi olla se hetki jolloin rakastut.
Puhuivatpa huhaaotsikot mitä tahansa siitä, kuka on sopiva kelpaamaan ja kenelle. Rakastumisen huumaa ei saa otettua pois keneltäkään. Rakkaus katsokaas on tunnereaktio eikä se katso vaatekokoa tai vaa'an lukemia. Joka ikinen silmänräpäys maailman jossakin kolkassa joku rakastuu.

Sinä olet mitä parhain rakastumisen kohde - itsellesi!


3. Voit vapaasti itse määritellä mitä menestys tarkoittaa juuri sinun elämässäsi.
Kolmevarttia iloista tanssia, täydellisesti ulkoa opetellut vuorosanat lempielokuvastasi tai kenties pihaasi koristaa omin käsin rakennettu upeasti kukoistava kausipuutarha. Jokaisella meistä löytyy elämässä kiinnostuksen kohteita, joihin suhtaudumme intohimoisella rakkaudella kehittäen itseämme, hallussamme olevaa tiedon määrää tai erityistä taitoa vaativaa osaamistamme rakkaudesta juuri tuohon juttuun.

Jokainen meistä on lahjakas jossakin.
Ota häpeilemättä ilo irti omasta ainutlaatuisuudestasi 
ja lakkaa vertaamasta sinun elämäsi tähtihetkiä toisten menestykseen.


4. Sinä voit uskoa itseesi niinäkin hetkinä,
 kun näköpiirissäsi ei ole ketään toista joka uskoo sinuun.

Yes you can! 
Itseensä uskominen on perin yksinkertainen taito, jonka harjoittelun voi jokainen aloittaa omalla kotisohvallaan jo tänään. Keskity aktiivisesti kuuntelemaan, mitä todellinen minäsi haluaa sinulle kertoa juuri tänään. Koita vaimentaa ulkopuolelta oppimasi syyllistävät äänensävyt ja anna rakkauden täyttämän luottamuksen äänen täyttää sisimpäsi.


5. Sinulla on kyky uskoa toiseen ihmiseen / ihmisiin.
Parempi maailma alkaa siitä, miten ystävällisesti me kohtaamme elämässä eteemme ilmestyvät ihmiset. Yksi loukkaa, toinen pettää ja kolmas pitää sinua itseään vähäisempänä. On lupa ajatella, että nämä ihmiset mielipiteineen ja käytöksineen edustavat yhtä yksilöä maailman ihmisten joukossa. Vaikka he miten aiheuttaisivat meille yksilöllisellä käytöksellään tai mielipiteillään mielipahaa, ei se yksiselitteisesti tarkoita että koko maailma on pullollaan ilkeitä ja katalia ihmisiä.

Jokainen elämässäsi eteen heitetty uusi ihminen on mahdollisuus.


6. Sinulla on tavoitteita ja unelmia.
Miten monta niistä olet jo elänyt todeksi?

Jokaisella meistä on mahdollisuus unelmointiin.
Unelma eivät tunne kilorajoituksia eivätkä ne lue kokolappuja. Unelmat toteutuvat, kun vilpittömin sydämine teet valintoja jotka vievät elämääsi kohti unelmaasi.

Sinä voit elää unelmasi todeksi.


7. Olet tehnyt vääriä valintoja - tai kaksi. kymmeniä, jopa satoja.
Niistä huolimatta elät yhä. Väärä valinta ei merkitse maailmanloppua. Se merkitsee inhimillistä erehtymistä ja tilaisuutta tulevaisuudessa tehdä toisenlaisia valintoja erehdyksestään oppineena.

Erehtyminen on inhimillistä.


8. Ystävällisyys ei katso kokolappua.
Mitä kylvät, sitä niität.  Puhu toisesta ihmisestä, niin kuin toivot sinusta puhuttavan.
Ystävällisyys palaa lopulta aina takaisin.
Hymyllä saa osakseen vastahymyn.


9. Elämän parhaat nautinnot ovat ilmaisia ja avoinna jokaiselle.
 Linnunlaulu puistossa, kevään ensimmäinen lämmin päivä, tuulen huminan kuuntelu, hämärän kaupungin öiset äänet, nauru, yksin ollessaan laulaminen

Pienten nautinnonaiheiden kautta löydetylle onnellisuudelle
ei ole olemassa painorajaa.


10. Juuri tästä päivästä voi muodostua elämäsi paras päivä.



Midän jokaisen elämässä on paljon aihetta onnellisuuteen,
Mikä tekee sinut onnelliseksi juuri tänään?


Rakkaudella,
Sallamari

22. maaliskuuta 2017

Hui, nuohan ovat housut


"Voi vitsi, miten ihanalta toi näyttää sun päällä!
Äääää! Itku, miksen mä osaa käyttää mitään tollaisia vaatteita."

Kuulostaako tutulta? Kukapa meistä toisinaan inspiroituisi suunnattomasti ystävän ihanista vaatteista. Miten täydelliseltä jokin asu yhdistelmä näyttääkään kuvassa toisen ihmisen päällä. Miten täydellisesti istuvatkaan tuollaiset punaiset vajaamittaiset housut sen ihastuttava - kehonmuodoltaan valtavirrasta eroavan - tytön päälle huokailen melkeinpä kateellisena Insta-fiidiä vilkuillessani.


Olen viime aikoina huomannut vilkuilevani tavallista enemmän asu kuvia, joissa vilahtaa kauniisti istuvat housut. Ei sinällään kai mitenkään tavatonta tuollainen housukuvista inspiroituminen. Kohdallani housujen käyttämistä miettiessäni kyse on identiteetistä - minä identifioidun vahvati hame -ihmiseksi. Ihmiseksi, joka käyttää hametta aina. Kesähelteestä talven paukkupakkasille, hulmuavat helmat ovat kaltaisteni ihmisten mielestä se paras ja sopivin valinta.

Talvipakkasilla puolusta hulmuavia helmoja toppahousujen sijaan argumentoimalla, että kyse lämpimässä pukeutumisessa ei ole ulommaisesta kerroksesta vaan kaikista niistä kerroksista joita sinne hameen tai mekon alle on ujutettu. Olen valmis marssimaan vaikka minkä moisille barrikadeille hulmuavia helmoja puolustaakseni.




Lienee sopiva hetki nyt nostaa kissa pöydälle ja pureutua itseasiaan, nimittäin minun tuoreeseen housuostokseeni. Aivan oikein luit, minä olen ostanut housut. Ostanut housut, käyttänyt niitä ja vieläpä salakavalasti ihastunut tähän hairahdukseeni.

Itselle yllättävintä housukokeilussa on se, miten olen oppinut näkemään tunnistettavasti oman itseni valokuvissa housujen kanssa. Peilikuva saa aamulla silmävinkkaukset ja "hyvä böönä" - toivotukset, myös niin päivinä kun olen valinnut asukseni housut.

Housut päätyivät vaatekokoelman osakseni puhtaasti sattuman kautta. Nämä housut ovat kotoisin niinkin eksoottisesta kaupasta kuin Prisma. Ovat kaiketi Prisman omaa valikoimaa. Ostopäätöksen tehdessäni tiedostan toki etteivät nämä housut ole ehkä valmistuksensa suhteen sieltä eettisimmästä päästä - valaiskaa ihmeessä minua, jos tiedätte enemmän. Materiaaliltaan housut ovat puuvillan ja elastaanin sekoite, farkkumaiselta näyttävä sekä tuntuva, haalistettu kangas.  Hintaa näillä housuilla on 10 euroa ja housujen tarkka merkki on House.

Housut ovat saman aikaisesti joustavat ja napakat. Rohkenin silmät ummessa - lue sovittamatta - napata koon 46 hosut rekistä, ja kiitollisena totesin että nämähän istuvat minulle hyvin. Housujen malli on perus kapealahkeinen "pillifarkkumalli", vaikkakaan ei millään ultrakapealla lahkeella. Vyötärö nousee reilusti vyötärölle, housuissa on korkean vyötärölinjan myötä kivasti pientä retrohenkeä.

Niin, nappasin housut ohi mennen ruokakauppaostosten lomassa mielen perukoilla toive siitä, että näiden housujen ympärille voisin rohkaistua kehittämään muutaman toimivan asukokonaisuuden. Varovaisen toiveikkaana siirsin housut ostoskäryyn perustellen itselleni ostosta kaikilla niillä ihanilla asukokonaisuuksilla, joita onnistuneesti rakennan housujen ympärille.

Kiitos inspiraatiosta Instagramin ihanat kurvittaret housuissanne. Ilman teidän asu kuvianne, olisin tuskin rohjennut unelmoimaan housuista. 

Nyt minä saan jakaa inspiraatiota eteenpäin ja kertoa juuri sinulle näiden housujen ihanuudesta. Ihastuin näihin housuihin sen verran lujasti, että kävin ostamassa vielä toisenkin housuparin. Toisen parin osalta aion lyhentää lahkeita reippaasti ja tehdä lyhennyksen myötä housuista kaprimittaiset kesäpöksyt. 

Toukokuun alussa on suuunnitelmissa palata takaisin Project 333  kokoelmien pariin. Olen syksyn ja talven yli ollut "vapaammissa" vaatekaapeissa huomaten kaipaavani Projet 333 -vaatekaappiani. Molemmat housut tulevat takuuvarmasti osaksi seuraavaa P333 vaatekaappiani. 

Oi lämpimät kesäkelit, kuinka jo odotankaan teitä!


Onko sinun keväthaaveissa housujen ympärille rakentuvia asukokonaisuuksia?
Entä onko teidän hoodeilla vielä lunta vai nostaako kevään ensimmäiset kukkaset jo päätään kotisi lähiympäristössä


Mukavaa keskiviikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari

14. maaliskuuta 2017

Unelmoi ja unelmoi lisää



Onko unelmaelämä sisällöltään sellaista, jollaiseksi sen kuvittelee elämänsä unelmia kartalle piirtäessään? Kahden päivän kokemuksen perusteella voisi nopeasti silmällen todeta, että ei sinnepäinkään. Villeimmissä unelmissa kuvittelin olevani unelma-ammatissa työskennellessäni kotona aina aikaisin. Oi miten jäisikään ylimääräistä aikaa siivoukselle ja ruoanlaitolle. Kotini kiiltää puhtautta ja kaikki perheenjäsenet ovat unelmassani onnellisia ja kylläisiä.

Laskennallisesti olen viettänyt unelma-ammattiin siirtymisen myötä työpäivinä nyt kotimaisemissa enemmän tunteja kuin aiemmin. Siitä huolimatta kellon viisarit kulkevat samojen tuttujen numeroiden kohdalla siinä vaiheessa, kun kotiovi päivän päätteeksi aukeaa.

Kotini on tänään aivan samaan tapaan sotkuinen kuin kuukausi sitten, mutten mistään hinnasta vaihtaisi tällaisenään toteutunutta suurta unelmaani.

Olen kiitollinen, että unelma parturi-kampaajana työskentelystä on nyt näkyvästi todellinen osa elämääni.




Viime viikolla toteutin koemielessä pitkään ajatuksissani kyteneen vision aarrekarttakurssista. Olen kauan halunnut jakaa aarrekarttailun ihanuutta ja opettaa oman aarrekartan tekemisen perusperiaatteita haaveilijoille. Sain kasattua ihanan energisen naisryhmän kanssani kahvilaan ja yhteisen kahvihetken aikana loimme kukin itsellemme oman aarrekartan.

Ryhmässä aarrekartan luominen on uskomattoman voimauttavaa. Positiivinen energialataus ja yhdessä tekemisen nostattama onnellisuus ovat ensiluokkainen kasvualusta toiveillemme ja unelmillemme.

Loimme kukin kaksi erilaista kuvakollaasia. Ensiksi luotu kollaasi toimii unelmia nostattavana tunnelmakarttana ja toinen kuvakokoelma puolestaan muodosti kuvineen tekijänsä näköisen aarrekartan.

Minun aarrekartassani ollaan rakastuneena parrasvaloissa unelmatyötä tehden. Jokainen päivä tuo mukanaan aivan tavallista luksusta. Aarrekartta manifestoi elämääni rohkeutta, kutsua auttaja paikalle kun newbie yrittäjällä menee työssä sormi suuhun. Yhdessä olemme enemmän, yksin ei tarvitse osata kaikkea vaan kaikille osapuolille otollinen tila saavutetaan rohkeasti apua kokeneemmalta pyytämällä.

Kartassa on tasapainossa työ ja huvi - rakkaudella tehty työ tuo sopivassa suhteessa huvia elämään. Unelmissani työ punoutuu luontevasti parrasvaloihin niin, että unelmieni kimaltelevalle mekolle löytyy sopiva käyttötilaisuus.

Tunnelmakartassani puolestaan on nähtävissä lomafiiliksiä. Alitajuntani oli selkeästi lomafiiliksistä intensiivisen opiskelutaipaleen päälle. Myönnän kyllä, että loma on ollut kaikella tavoin ajatuksissani. Mieli pohtii kuumeisesti ensi kesää ja kesälomailua. Onko aikaa, onko varaa - plus muutamakymmentä toimeentuloa ja lomailua sivuava lisäkysymys. Aloittelevan yrittäjjän ihan aiheellistakin pelkoa ja epävarmuutta. Epävarmuus ja pelot on asia, jolle ajatuksissa on annettava oma tilansa, mutta siten että keskittyy arkitoiminnoissaan kaikkeen positiiviseen eläen todeksi positiivisen odotukset pelossa elämisen sijaan.

Unelmoinnissa piilee se kaikkein suurin voima.

Dream big,
dream more.

....ja elä kuten unelmoit.

Maltillisesti, järkeillen ja joka päivästä kiitollisena.





Oletko sinä tutustunut aarrekarttailuun?
Millaisia unelmia sinä olet omassa elämässäsi elänyt todeksi?


Näiden aarrekarttojen voimin toivotan teille kaikille unelmien täytteisiä päiviä! Toivottavasti saan innostaa ja rohkaista Sinua esimerkilläni elämään todeksi oman unelmasi.

Kyllä, mahdollista se on.


Rakkaudella,
Sallamari



10. maaliskuuta 2017

Swarovskeja ei koskaa voi olla liiaksi



Tällä kerralla kynsihuollossa heittäydyttiinkin kynsiteknikkoni Hennan kanssa kerrassaan vallattomiksi. Minä joka vakaasti olen ollut sitä mieltä, että vähemmän on enemmän ja klassinen 40 -lukua henkivä punainen lakkaus se ainoa oikea, sain tällä kertaa kynsiini graafisia kiekurakoristeita ja minun mittapuuni mukaan hillittömän määrän kristallikiviä.

Arvatkaa mitä? Kyllä, minä olen aivan hullaantunut kristallikoristeisiin!

Matka swarovskikivillä koristeltujen kynsien ihastuttavaan maailmaan alkoi varovaisesti parilla pienellä kivellä ja heti toisella huoltokerralla kymmenkertaistettiin kristallien määrä. Olen rakastunut mantelimuodon, punaisen lakan ja ihanasti kimaltavien kristallikuvioiden yhdistelmään.

Kristallein koristellut kynnet ovat tulleet jäädäkseen.






Millaisia kynsiä löytyy teiltä lukijoilta siellä ruudun toisella puolella?
Onko krisllikoristeet sinusta hot or not?


Mukavaa perjantaita juuri sinulle ihana lukijani!


Rakkaudella,
Sallamari

9. maaliskuuta 2017

Makaako se kaikki päivät vaan kotona sohvalla

Tom of Finland -herkkuja pussit pullollaan

Viime viikolla kuvittelin reteästi lomailevani koko tämän viikon.

 Väritin lomahaaveitani maalaamalla suunnitelmiini kuvia uima-altaista ja sateenvarjolla koristelluista drinkeistä. Tiedättehän ne ihanat lomahaaveet, jossa maataan rentoina uima-altailla allaspoikaa bongaille samalla kun nautiskellaan viileää juomaa korkeasta lasista.

Ikävä rikkoa näitä ihania haavekuplia, aika toisella tavalla tosielämässä tämä viikko on kulunut. Ei allaspoikia eikä sateenvarjojuomia - paitsi villeimmissä unelmissani. Löhöilyn ja yleisen lorvimisen sijaan päädyin aikomani lomaviikon ratoksi täysillä yrittäjäelämän lumoihin. Hoitamaan asiakkailleni täysin näkymättömiä - liiketoiminnan sujuvuuden kannalta sitäkin tärkeämpiä - yrittäjän arkeen liittyviä askareita. Pankkivierailuja, sopimuspapereita, tarvikeostoksia, kontaktien luomista, mainoskampanjoita - kaikkea tällaista on tämä yrittäjän arki näkymättömien työtehtävien osalta pullollaan.

Näin jälkikäteen pohtien sisällöltään humoristisin kuvaus tästä viikosta on näyttötutkinnon viimeisenä päivänä random tuttavan viattomasti ilmoille heitetämä toteamus "Ai sä aijot vaan maata mitään tekemättä työttömänä sohvalla ensin viikon ja sitten pohtia että olisko jotakin töitä vaikka."  Siltä kai se kuulostaa, kun joku sanoo koulusta valmistuttuaan lomailevansa ensialkuun nyt muutaman päivän ja sitten vasta suuntaavansa ajatuksen tulevaa työuraa kohti.

In your dreams,
only in your dreams.

Rehellisesti viikon tuntemuksia pohtiessa on tunnusttettava, miten kahdeksalta maanantaina tunsin itseni hetkelliseksi lorvivaksi luuseriksi. Kukaan ei odottanut  minua mihinkään, yksikään kello maailmassa ei tikittänyt uhkaavalla äänellä kuin vaatien välitöntä työpanostani mitattavakseen. Aamu kahdeksalta ei kärppänä tarvinnut olla tekemässä minulle määrättyä työtehtävää. 

On valta - ja vastuu - itsenäisesti huolehtia siitä, että tarpeelliset hommat tulee tehtyä. 

Ensimmäistä kertaa elämässäni olin täysin omillani - oman onneni herrana. 

Tulotasoa korreloiva työpanos on minun vastuullani.
Tekeminen ja tekemättä jättäminen yksin minun valintani.

Minä olen pomo - se jolla on valta ja vastuu kertoa miten tässä hommat hoidetaan.
Hämmentävä tunne.

Säännölliseen palkkatyöelämään tottuneena yrittäjän arkeen tottuminen vaati aikaa. Aikaa sopeutumiselle tuntuu eniten vaativan keskelle päivää sijoittuvat "tyhjät" hetket. Hetket, jolloin omassa elämässä ei tapahdu oikeastaan mitään tuottavaksi luokiteltavaa ja esimerkiki pankissa istuessaan tarkastelee ympärillään tapahtuvaa vilinää miettien "Miten sitä voin olla nyt tässä hoitamassa tälläistä juttua, kun jotenkin pitäisi olla tekemässä jotakin näkyvästi työltä näyttävää." Virkailijat ympärillä näyttävät ahkerilta ja minä vaan istun tässä - vaikkakin tekemässä yritykseni toiminnan kannalta todella tärkeää paperityötä, mutta kun tämä ei ulkoapäin katsoessa näytä muulta kuin lorvimiselta.

Enkä minä millään tavalla vieroksu lomailua tai sitä, että joku on jossakin kahdeksasta-neljään suunniteltua työarkea silmälläpitäen epätyypilliseen aikaan. Hahmoittelen oman pääni sisällä tuntemuksiani astuessani kokonaan uuden tyyppiseen elämänrytmiin.

Uusi arkirytmi on jännittävällä tavalla erilaista.
Vuoden päästä kirjoitan yrittäjän arkikuulumisia ihan toisenlaisissa fiiliksissä. Uudesta arkirytmistä muodostuu muutoksen tapahduttua todella nopeasti itsestäänselvyys ja oman elämäsi kohdalla se on pian sellainen ainoa totuus. Unohtaa mitä on ollut ja elää täysillä tässä hetkessä.



Meidän raati- minä ja ihana luokkatoverini kollegani Katja.
Olen sydämestänn kiitollinen, että koulu toi Katjan ja minun polkuni risteämään.
Meistä on ollut - ja tulee olemaan - paljon iloa ja apua toisillemme.

Pakko on kiitollisena vielä hehkuttaa, että bileitäkin on mahtunut tutkinnon suorittamisen jälkeiseen lähimenneisyyteen ihan kiitettävästi. Skumppa on virrannut, onnitteluja sadellut ihan joka puolelta. Valmistujaisjuhlat ja anopin syntymäpäivät, siinä yhdelle viikonlopulle juhlia kerrakeen.

Ihanat ystävät ovat muistaneet minua - vastavalmistunutta -  täysin odottamattomilla lahjoillaan. Olen saanut tilaustyönä tehdyn taulun, pussillisen Tom of Finland herkkuja, liput teatterinäytökseen, kauniita ruusuja sekä lukemattoman määrän rakkauden täyteisiä halauksia. Kuluneen viikon aikana olen itkenyt onnesta useaan otteeseen, juonut lähes kolmekymmentä kuppia kahvia ystävien seurassa ja saanut sanojen voimalla jakaa kiitollisuutta ihmisille ympärilläni.

Koulutaival huipentui luokkamme valmistujaisjuhliin viime viikon perjantaina. Shampanjan virratessa laseihin sanoimme hyvästit koko joukolle ihania koulutovereita toivottaen samojen kyyneleiden virratessa opiskelutovereita vastaavan määrän uusia ihania kollegoja osaksi elämäämme.

Illan aikana saimme opetella toistuvati sanomaan useasti käytetyn lauseen "Sitten valmiina parturi-kampaajana..." uudessa muodossa "Nyt valmiina parturi-kampaajana..." tulevaisuuden suunnitelmia toisillemme jakaessamme.


Huomenna minä lomailen ihan oikeasti!
Saan nauttia kylään tulevien ystävien seurasta lautapelien merkeissä. Pieni irtiotto uusista rutiineista ennen maanantaina alkavaa hiussalonkiarkea omine rutiineineen tulee tarpeeseen.


Rakkaudella,
Sallamari


2. maaliskuuta 2017

Niin koitti se päivä jolloin saan sanoa olevani ammatiltani parturi-kampaaja



Näyttötutkintoviikko on onnituneesti osaltani ohi. 
Tehtävät on suoritettu, tulokset vastaanotettu.


Rankka rutistus se oli, sitä ei käy kieltäminen. Kolme päivää, kuusi mallia ja kaksikymmentä erillistä arvostelun kohteeksi asetettua työtehtävää. Päivät venyivät aamu kahdeksasta puoli neljään, parina päivänä tein töitä koko annetun työajan syömättä ja juomatta. 

Meitä näytön antajia paikalla oli 25 ja näytön arvioitsijoita kolme. Ajoittain me suorittajaosapuolen sankarit jonoteltiin kiltisti pienten ankkojen lailla arvioitsijoiden perässä omaa vuoroamme odotellen. Tiukimpina hetkinä tunnelmaa piristi keskinäinen vitsailu siitä, miten hassunkurisilta me taatusti näytämme ulkopuolisen silmin katosuttuna tallustellessamme joukkiona ympäri työtilaa arvioitsijan vanavedessä. 

Työn aloittaminen oli helppoa, paikalle tarvittiin vain yksi  arvioitsijoista antamaan aloituslupa. Työvaiheen hyväksytysti päättäminen puolestaan vaati paikalle aina kaikki kolme arvioitsijaa ja jokaisen piti itse kantaa huolta siitä, että jokainen arvioitsija on nähnyt työvaiheen ennen seuraavaan siirtymistä.

Tässä vaiheessa tarinaa odotat jo malttamattomana saadaksesi kuulla kaikista mokistani. Toiveesi on kuultu - here we go.

Minähän aloitin mokailusarjan heti ensimmäisen mallin kohdalla. Kuka osaa arvata mitä kävi? Tuskinpa kukaan, sillä tämä moka on niin absurdia luokkaa, ettei sellaista oleta käyvän omalle kohdalle ikinä.

Kyseessä on vaatteen tahrautuminen tuoliin jääneestä väristä! Siitä, että asiakas istuu tuolissa useamman tunnin ja viimein kappaa poistaessa tajuat, että tuolista on siirtynyt kuivunutta väriä tahraksi asiakkaan selkään kapan alle. Kauaksi kaikista niistä kohdista, jonne millään tavalla itse olet voinut väriä tuhria sitä asiakkaan päähän levittäessäsi. Ja värin on vielä täysin jotakin muuta, kuin sinun juuri tälle asiakkaalle käyttämäsi väri.

Siinäpä sitä sitten selittää näytön arvioitsijoille, että asiakkaalla on nyt paita tahrainen koska minä en tarkistanut että asiakastuoli on siisti ja puhdas ennen kuin istutin asiakkaan siihen.

Yksi elämäni tähtihetkiä voin vakuuttaa. En muista milloin olisin viimeksi tuntenut itseni niin tyhmäksi, kuin siinä hetkessä jolloin seisoin asiakkaan takana tarhaa ihailemassa.

Tässä mokalla on hyvä loppu joka opettaa väritahrojen kanssa toimintaa. Heti tahran huomattuani, suihkutin siihen aimo kerroksen hiuslakkaa ja neuvoin asiakasta pesemään puseron heti kotiin päästyään. Tahra irtosi ja suurilta korvauksilta vältyttiin!

Nappaa yltä siis ilmainen vinkki tahraonnettomuksien kanssa toimintaan.

Onneksi tämä näyttömalli oli rakas ystäväni. Koko tahraepisodista selvittiin narulla ja lupauksella korvata ylimääräinen paidan pesuun kulunut pesuaineen hinta lattekupilla kahvilassa.


Moka numero kaksi - pyydä itse malliasi saapumaan paikalle tuntia liian myöhään. Tämäkin moka sijoittuu hienosti ensimmäiseen näyttötutkintopäivään. Positiivisena puolena tästä mokasta kehkeytyi minulle aikaa lounastaa kunnolla - pysyi nälkämörkö poissa paniikkia lisäämästä. Nurja puoli tässä mokassa  on se, että jouduin työskentelemään kaksin verroin saadakseni kaikki tavoitellut työtehtävät mallin päähän tehdyksi ennen määräajan umpeutumista. Vaikkakin uohdin kiireessä näyttää suoristuspermanentin arvioitsijoille ennen kuivaamista - moka numero kolme. Olivat onneksi ymmärtäväisiä ja työni kelpuutettiin arvioitavaksi uudelleen kasteltuna. Kaikesta tästä seurasi tilanne, jossa asiakkaan parran muotoiluajolle jäin aikaa 20 minuuttia - but I did it!

Annan täyden kympin itselleni sisukkuudesta,
 minä onnistuin töiden kanssa ja valmistuin juuri ennen määräaikaa!

Enkä edes itkenyt.


Tiistain ja keskiviikon näyttöjen osalta tarkistin maanantai-iltana vielä useampaan kertaa omat aikatauluni ja malleille ilmoittamani aikataulut. Onneksi aikataulumoka koski ainoastaan tätä yhtä malleistani ja muiden kanssa olin onnistunut sopimaan oikeat  paikalle saapumisajat.

Mutta eipä se tiistaipäiväkään mennyt Strömsö tunnelmissa. 

Partaveitseni hukkui - tai oikeammin veitsi oli avuliaasti siirretty sellaiseen olin paikkaan, josta minulla ei ollut aavistustakaan. Joten päivän toinen tärkeimmistä näytöistäni - parranajo - päätyi suoritetuksi käyttäen välineenä puolison minulle joululahjaksi ostamaan. Ainoa miinus oli, etten ollut ajanut partaa veitsellä vielä kertaakaan, joten mitään tuntuma tuohon veitseen tai sen käyttäytymiseen parranajossa minulla ei ollut. Kaksi pientä vekkiä asiakkaan leualla on minusta todella hyvä suoritus täysin uudella veitsellä. Veitsi on vakiotyökaluani paljon sulavampi ja huisin terävä, joten ilo sillä oli ajaa partaa heti, kun sen hallinnasta pääsi hiukkasen jyvälle.

Siinäpä nuo mokani sitten olivatkin,

Näin jälkikäteen katsottuna mokailut naurattavat. Ovat kai oikeastaan jotenkin jopa luonnollinen osa tälläista jännittävää näyttötilannetta.

Olen ylpeä itsestäni, sillä selvisin läpi näytöistä vailla rauhoittavien lääkkeiden apua ja ilman paniikkikohtauksia. Tässä kohtaa on niin vapauttavaa kertoa, että kaikki jännitykseen liittyvät pakokeinona hyödyntämäni syömishäiriöoireilut loistivat....POISSAOLOLLAAN. Kaikki mieleni oikut ja oireilut olivat tiukan paikan saavuttua näyttöviikolla täydellisesti poissa.

Pään sisällä oli hiljaista.
Tiesin osaavani ja luotin itseeni.

Ensimmäistä kertaa elämässäni saavuin näyttöihin luottavaisena ja itseeni uskoen. Normaali asiaankuulva kisajännitys oli läsnä - niin kuin pitääkin - paniikinomainen itsetuhoinen oman taidon näyttämisestä ja arvostelun alle joutumisesta aiheutuva ahdistus taasen taakse jäänyttä elämää.

Näin ihmeellistä on mielensairaudesta toipuvan elämä. Oikeastaa aika on opetella käyttämään elämästäni kertoessa sanoja mielensairaudesta toipuneen elämää, sillä sitähän minä nykyisellään olen ja sellaista elämää minä elän.


On tämän postauksen viimeisen paljastuksen aika.
Uteliaisuus kutkuttaa, käsi ylös joka tahtoo kuulla arviot töistäni?

Yritystoiminta sai arvosanakseen kiitettävä, 
loput tutkinnon osat läpäisin arvosanalla hyvä.

Olenko tyytyväinen?
No olen. Hell yeah!

Olen elänyt suuren unelmani todeksi - minä valmistuin parturi-kampaajaksi!


Saamani arvosanat ovat todenmukainen kuvaus taidoistani.
Minä olen ihan hyvä. 


Huomenna on edessä valmistujaisjuhlat. Viimeinen päivä ihanien luokkatoverieni seurassa. Tai oikeastaan eihän me mitään luokkatovereita sillä tavalla enää olla, mehän olemme nyt toistemme kollegoja. Kohotamme kuitenkin yhdessä opiskelutovereina maljan kampaamokoulu Unika Hairstyle:n vuosiluokkalle 2015-2017.


Kiitos kuluneesta puolestatoistavuodesta ihanat luokkatoverini!


Rakkaudella,
Sallamari


ps. Haluaisitteko kuulla lisää koulusta ja siitä, millaista on opiskella yksityisessä ammattikoulussa? Olisiko sellaisesa aiheessa potentiaalia mielenkiintoiselle blogitekstille?

27. helmikuuta 2017

Näyttöviikko on täällä



Näytöissä on fiiliksen puolesta jotaki yhtenevää hiihtolajien MM-kisojen kanssa. Ykkönen / kakkonen / kolmonen - sijoitusnumero ja arvosana ei lopulta merkitsekään kaikkea. Tärkemmäki nousee ehjä hyvä suoritus ja se, että unelmien eteen on tehty tosissaan töitä.

Hoppee ei oo häppee,
kakkosen tokarissa ja silti sitä on oman elämänsä ykkönen.

Tsemppiä meille näyttötutkinnoossa puurtaville, samoin kuin Lahdessa kisaaville urheilijoille. Sisulla selviää, kummallakin kisa-areenalla.


Kisastudiopäivitys;  ensimmäinen näyttöpäivä takana, kaikki työt hyväksytysti läpi.


Kaikki rakkaudelliset ajatukset ovat lämpimästi tervetulleita!


Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!


Rakkaudella,
Sallamari




23. helmikuuta 2017

Eikö sulla ole toppahousuja



Viileät talvikelit ovat jälleen täällä. Luonto on tarjoillut Etelä-Suomen talvilomaviikosta nauttiville rehellistä talvilomatunnelmaa - rapeaa pakkaskeliä ja rutkasti uutta lunta. Näin talvikeleillä tuollainen pidempiaikainen ulkoilu asettaa pientä haastekerrointa pukeutumiselle. Miten tarjeta useampi tunti ulkona pakkaskelillä, kun toppavaatteet eivät syystä tai toisesta tunnu omalta asulta?

Ihanat muhkeat untuvatäytteiset toppatakit eivät oikein koskaan ole tuntunut minun jutultani. Toppahousuja puolestaan on hassunkurista yhdistää tuohon leveähelmaiseen hameen kanssa käytettäväksi suunniteltuun talvitakkiini. Joten mikä neuvoksi pukeutumisen suhteen, sellaisena hetken kun tarkoitus on viettää päivää ulkosalla pakkassäällä?
  
Taikasanani talvipukeutumisessa ovat kerrospukeutuminen ja luonnon materiaalit. Laajahelmainen takki kätkee alleen neljä vaatekerrosta. 

Paksujen 100 denierin talvisukkahousujen lisäksi jalkojen lämpimänä pysymisestä huolehtii villasekoite trikoot, vanhoista thermoleggareista tuunatut ohuet säärystimet sekä ohuet villasukat. Koelasta maasta kylmyys nousee helposti koko kehoon ohutpohjaisten kenkien kautta, siksi tiukemmilla pakkaskeleillä vedän suosiolla jalkaani Eccon karvavuorilliset talvinilkkurit. 

Leveähelmainen hame puolestaan kätkee alleen villahousut ja ilmavan tyllihameen. Niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin, on ilma yksi pahaista eristäjistä kylmää vastaan. Tyllihameen kuohkeus pitää hyvin kylmän ilman viilentämän hameenhelman poissa suorasta kehokosketuksesta. 

Lämpimiä ohuita villahousuja minulla on ainoastaan yhdet. Haaveilen alpakkalangasta kudotuista lahkeellisista villahousuista. Olen hipelöinyt pumpulinpehmeitä alpakkatuotteita ja jollakin tavalla kudottu alpakkavilla materiaalina sai minut lumoihinsa. Investointilistallani on alpakka villikset.

Mekon alle puen aluspaidan, jonka kiilaan kauniisti villapöksyjen alle. Näin kaikkein alimmaisin kerron on kokonaan kiinni ihossa, eikä kovimmallakaan tuulella kylmä viima pääse ihokosketukseen saakka vaatekerrosten alle eksyessään. Mekon ylle puen ohuen villaneuleen tai puuvillasekoitteisen villatakin. Mottoni kerrospukeutumisen suhteen voisi olla, että sisällä kotona ennen takin pukemista pitää olla kevyesti liian paljon vaateita ja mulla nyt on kuuma -olo.

Talvipukeutumisessa ehdoton must on asusteet - huivi, hattu ja hanskat. 




Todistin itselleni eilen, että talvisesta Korkeasaaren reissusta selviää kylmettymättä ilman toppahousuja. Reilu neljä tuntia vierähti Korkeasaaressa vajaan kymmenen asteen tuulisella pakkaskelillä edellä kuvaillun kerrospukeutumisen kera täysin vailla palelua. Kerrospukeutumisessa kivaa oli myös se, että eläintarhan sisäkohteisiin siirtyessä vaatetusta pystyi keventämään kätevästi, eikä sisätiloissa tukehtunut liialliseen kuumuuteen.

Olen uskotellut itselleni vuosikaudet, että tarjetakseen ulkona talvella pitää pukeutua sporttisiin talvivarusteisiin - how silly of me? Toppavermeisiin pakonomaisesti sonnustautunut minä pyöritetteli äänteisajatusta siitä, miten ihanilta näyttävätkään kaikki nuo pin-up neidot sekä vintage harrastajat retrohenkisissä talviasuissaan. Niissä leveähelmaisissa turkissomisteisissa takeissaan villasukkiin verhotut sääret näkyvillä. 

Että joka kelillä voisikin olla tyylilleen uskollinen palelematta?
Tuntu jotenkin uskomattomalta.

Oli löydettävä oma tyyli ja rohkeus olla uskollinen omalle tyylilleen sääsä kuin säässä. Uskoa siihen,että sopivilla vaatevalinnoilla sitä kyllä pärjää paleltumatta yleisesti jotenkin epätyypilliseksi mielletyissä talvivermeissä. Olen saanut rohkeasti jalostettua omaa vaatekaappiani siten, että kirpeimmilläkin talvikeleillä löytyy tarvittavat vaatteet. 

Hyvästi toppavermeet, teitä ei tule ikävä.


Mukavaa torstai-iltaa sinulle lukijani.
Onko sinun kotipihasi peittinyt uuden puhtaan lumen alle?


Rakkaudella,
Sallamari


16. helmikuuta 2017

Geelikynnet retrolakkauksella



Joko ollaan siinä kohtaa vuotta, että uusia kynsiään voi kutsua hyvällä omallatunnolla kevätkynsiksi? Vai meneekö tämän kuun kynnet vielä talvikynsinä?

Säännöllisestä päivärytmistä hetkeksi sivuun siirtyminen on saanut ajantajun jotenkin kertakaikkisen sekaisin, olen pari viimeistä päivää ollut vilpittömissä kevätfiiliksissä valoisien ja lämpimien päivien kautta. Oletko huomannut, miten valon määrä kuin varkain on lisääntynyt iltapäivisin? Neljän jälkeen töistä kotiin hipsiessä tuntuu, että päivää on vielä paljon jäljellä. Reilu kuukausi sitten tammikuun alkupäivinä tuntui päivä jotenkin olevan ihan illassa jo kolmen maissa kun katseli ikkunan takana hiljalleen hämärtyvää maisemaa.

Voin vannoa, että minusta eilen kevätaurinko paistoi ehkä tavanomaista kirkkaammin. Parin vuoden tauon jälkeen olen taas onnellinen geelikynsien omistaja. Olo on  supernaisellinen kauniin muotoisten kiiltäviksi lakattujen kynsien kanssa. Minusta kauniisti hoidetut kädet ovat ovat jotakin sanomattoman ihanaa. Ihailen toistuvasti ihmisten kauniisti hoidettuja käsiä lumoavista lakkauksista inspiroituen. Muistuta minua tästä onnellisuuden tunteesta, kun seuraavan kerran hehkutan luonnollisen oman kynnen helppoutta ja ihanuutta repsottavien kynsinauhojen ja rispaantuneiden lakkojen kera, jooko?

Minulle jotakin täysin uutta kynsissäni on tekniikka jolla nämä kynnet on tehty. Kynnet on tehty muotin päälle geelimassalla ilman erillisiä kärkitippejä. Kynnet ovat ohuemmat ja joustavammat kuin mitkään minulla tähän mennessä olluista kynsistä. Muotin päälle geelimassalla tehdyissä kynsissä yhtenä etuna on tekijän kertoman mukaa se ominaisuus, että kynnet eivät "napsahtele poikki kynsirakenteen puolivälistä omaa kynttä mukana repien mahdollisen haaverin sattuessa.

Kynsien malliksi toivoin klassista mantelimuotoa ja onnekseni tekijä tällä kertaa nappasi täydellisen kopin toiveestani. Kynsihuolloissa monesti haastavinta onkin juuri löytää yhteinen sävel tekijän kanssa muoto-opin ja värien osalta. Retrotyylin ystävänä tyydyn ihailemaan sateenkaarensävyisiä yksisarviskynsiä ja suurin kivin koristeltuja kitsch-kynsiä Pinterestkuvissa.  Ei liene yllättävä ketään, että inspiraatio minun kynsiini löytyy 40- ja 50-luvun glamourkaunottarilta.

On ihanaa löytää tekijä, joka innostuu täysillä vintage manikyyrien kanssa puuhailusta. Vaaleaki jätettävä puolikuu kynnen alalaidassa on herättänyt ihmetystä muutamassa tekijässä vuosien varrella. Ihmettelen sitä aina, sillä tyhjä alapuolikuu on lakkauksista yksi klassisimmista. Minusta on aina äärimmäisen ihanaa, kun tekijäosapuoli on nähnyt jossakin vaiheesa vaivaa ottaa edes pintapuolisin selvää oman juttunsa historiasta. Tai vähintäänkin on halukas kuuntelemaan asiakasta, joka kenties osaa valottaa toiveidensa taustatietoja tekijälle.

Löydätkö yhtymäkohtaa kanssani ajatukseen siitä, miten ihanan monipuolinen on inspiraatiokuvien valikoima kynsien osalta nykyään verrattaessa vaikkapa kymmenen vuoden takaiseen? Vuosikymmen sitten kynsimalleissa kuuminta oli iso tylppä neliökärki ja väreissä suurinta uutta erilaiset glitteri  joko yksinään tai perinteiseen ranskalaiseen manikyyriin yhdistettynä. Innovatiivisimmat ja innokkaimmat kynsitaiteilijat lienevät syntyneet 1998 hankkimieni ensimmäisten akryylirakennekynsien jälkeen.

Hurraa stiletot sekä tylpästi kaventuvat balettikärjet kynsissä, klassinen mantelimuoto ei tänä päivänä ole nuoremmillekaan tekijöille täysin unohduksiin jäänyt juttu.

Koko ajan kehittyvät rakennetekniikat ovat nekin aivan mieletön juttu. Kynsistä on mahdollista loihtia entistä pidempiä, ohuempia sekä kestävämpiä. Minä olen auttamattomasti ulkona trendeistä kynsirakenteiden kehityksessä - olen jumiutunut ajalle, jolloin uusinta uutta on irto tipit ja glitterihohtoinen UVgeeli. Todella hienoa nytuuden tekijän myötä päästä käytännössä kokeilemaan aivan uuden tyyppistä rakennetta.

Ensituntuma kynsistä on positiivinen yllätys. Kynnet ovat paljon aikaisempia rakennekynsiäni ohuemmat eivätkä oikeastaan tunnu juuri miltään. Tarkemmin kuvailtuna kynnet eivät tunnu miltään siten, että ne tuntuvat omalta hyvin lakatulta luonnonkynneltä eivätkä sillä tavalla paksulta ja kömpelöiltä, kuin tippien kanssa rakennetut kynnet.
 
Nimettömissä olevat kivet on laitettu kätevästi päällysgeelin alle, jotteivät ne tartu asiakkaiden hiuksiin. Olenkin henkisesti varautunut siihen, että kampaajalla kynnet altistuvat tavanomaista enemmän kosteudelle ja manuaaliselle rasitukselle. Nähtäväksi siis jää pysyvätkö kivet paikoillaan ja kynsirakenteet itsessään siisteinä seuraavaan huoltoon asti.

Voitte onnitella minua ahkeruudesta, olen nimittäin jo varannut seuraava huoltokerran (varapäivän kera) kalenteriini - hyvät kynnet ovat tällä kertaa tulleet jäädäkseen!





Millaiset kynnet ovat sinun suosikkisi? Onko sinulla antaa hyviä vinkkejä tai ideoita käsien päivittäiseen hoitoon ja kauniina pitämiseen? Entä mitä mieltä sinä olet noista nimettömän kynnen koristeista - onko kynsikoristeet hitti vai huti?


Mukavaa torstaipäivää!


Rakkaudella,
Sallamari


13. helmikuuta 2017

Uusia huulipunia



Fanfaarien aika! 

Nythän on nimittäin käynyt niin, että kuluneena viikonloppuna minäkin vihdoin ja viimein liityin onnellisten NYX -kosmetiikkatuotteiden käyttäjäjoukkoon. Jälleen kerran mennään uutuushankinnoissa blogini sivuilla monesti aikaisemminkin kuullun "parempi myöhässä kuin ei silloinkaan" -mantran voimalla. Tässä yhteydessä pientä itseironiaa voi lukija värittää uutuus -etuliitteen ympärille, sillä eihän tuossa NYXissä mitään uutuudenkimallusta ole enää suomen kosmetiikkamarkkinoita mietittäessä.

Ennenkuin tarkemmin kerron hankinnoistani on pakko hieman kertoa tuotteesta, jonka haluaisin hankkia mutten millään rohjennut ostaa tuota tuotetta. Kyseessä on Liquid Suede Cream huulipuna sävyssä Vintage, sellainen syvä täyteläinen veloursamettiverhojen punainen sävy.

Pyörittelin putkiloa kädessäni, ihastelin ja katselin huulipunan sävyä. Netin mallikuvissa tuote on aivan täydellinen syntinen retrohenkinen huulipunasävy. Tuotetta kämmenselkään kokeillessa pään täytti ajatus siitä, että sävy on minulle aivan liian tumma eikä ehkä istu aivan täydellisesti värimaailmaani. Värisävystä kämmenselässä ei ensimmäisenä mielleyhtymänä noussut silmien eteen kuva 20 -luvun lainekiharaisesta opiumvampista. Silmieni eteen nousi 

Minulla on pienimuotoinen lakko käynnissä kuluttamisen suhteen. Jätän ostamatta asioita, joista ei välittömästi tule sellainen tunne että tätä juttua tulen käyttämään enemmän kuin kertakokeilun verran.




Aasinsiltaa pitkin matkataan itse iloisiin ostoksiin. Sokoksen NYX hyllyltä ostoskoriini tarttui kolme tuotetta. Näistä ensimmäinen - ehdoton suosikkini - on sinisellä taitettu puuterimaisen pehmeä punasävy Soft Matte Lips Cream nimeltään Prague. Sinertävän pohjasävyn ansiosta tuote luo huulille levitettynä kauniin täyteläisen tummahkon punavivahteen. Sävy on täydellinen minun ihonväriini ja sopivaa vaihtelua kirkkaan punaisiin arkisävyihini.

Kaksi muuta tuotetta ostoskorissani olivat rajauskyniä, toinen Prague sävyyn sointuva ja toinen arkipunieni kanssa yhteensopiva punainen sävy.

Toistaiseksi NYX huulipuna ja rajauskynät ovat osoittautuneet  muutaman päivän testikäytössä olevansa kelpo tuotteita. Eivät suttaudu huulilta syödessä ja väri kestää ilman fiksailuja huulilla hyvin perus päiväaskareiden ja juttelujen kulutusta. Huulipuna lähtee kauniisti irti puhdistuskintaalla päivän päätteeksi.




NYX tuotteiden lisäksi meikkikokoelmani kasvoi viikonloppuna yhden todellisen luksustuotteen verran. Rakas puolisoni risteili Tukholmassa ja tarttui tuliaispyyntööni tällä kertaa ihan tosissaan. Pyysin leikkisästi tuliaiseksi uutta huulipunaa, joka olisi sävyltään raikas leikkisämpi versio meikkipussini klassikkosuosikista, siitä tutusta turvallisesta kirkkaan punaisesta.

Tuliaispussista paljastui todellinen jättiyllätys Guerlainin menestystuote Rouge G huulipuna sävyssä Gladys. Gladys on sävyltään pinkillä pohjavärillä sävytetty haalealla vaaleanpunaisella helmiäisellä kuorrutettu keskitumma fuksianpunainen. Huulille tämä puna jättää täyteläisen tasaisen värikerroksen ja pigmentin puolesta riittävä peitto syntyy hyvinkin ohuella värikerroksella. Puna levittyy ihanasti ja kosteuttaa huulia tekemättä huulien pinnasta ylettömän tahmeaa.

Rouge G punat ovat useammassa testissä saavuttaneet täydet pisteet. Gladys hakee värissään innoitusta 50 -luvun huulipunien sävymaailmasta ollen syvään kirkkaanpunaista sävyä leikkisämpi sävy.

Ystävänpäivälahja saapui tänä vuonna pari päivää etuajassa. Tämä huulipunalahja yllätti minut aivan täydellisesti . Odottamaton luksuslahja, jonka itse olisin jättänyt hyllyyn hintaan vedoten. Tuskinpa itse olisin edes osannut etsiä tätä sävyä - koska hintaluokka. Täytyy antaa tunnustus armaalle Juntti Punaniskalleni; aivan nappi osuma tämän tuliainen ja kiitos kun rohkenit pyytää apua kosmetiikkaosaston myyjältä tuotteiden suhteen.


Oikein mukavaa uutta alkanutta viikkoa kaikille teille lukijoille!


Rakkaudella,
Sallamari